Oma syntymä

Sikäli kuulemassasi on perää, että jos tyttären ruumiinrakenne on samankaltainen kuin äidin, niin synnytyksissä saattaa olla samankaltaisuutta, tai siis helppoudessa, vaikeudessa.

Mutta älä synnytystäsi pelkää, nykyään saa niin vahvat lääkitykset, että kyllä siitä selviää. ja loppujen lopuksi synnytys on hyvin lyhyt hetki verrattuna esim 3kk koliikkiin yövalvomisineen, uhmaikään tai, herra varjele, murrosikään.

Kyllä se siitä, tsemppiä sinulle.

Mulle sanottiin neuvolassa, että voi olla "periytyvää" tuo synnyttäminen tai sitten ei. Mun äidille synnytykset ollu aina vaikeita ja itse sanoisin oman synnytykseni olevan aivan liian helppo!!

Vinkkinä antaisin, että ajattele, että se tulee sattumaan ihan peevelisti niin lopulta tulet huomaamaan ettei se niin pahaa ollutkaan. Uskoisin ainakin näin.

Minä olisin kestänyt kymmenen kertaa enemmän kipua, kun olin asennoitunut kuolevani siihen paikkaan... :) Sattuuhan tuo, mutta kyllä sen kestää. Ja, mä pelkäsin synnytystä varmaan kymmenen kertaa enemmän ku sä. =)

Koliikista puheenollen. Kun poika pääsi kotiin niin mielummin oisin synnyttänyt toistekin (vaikka heti perään), kun valvonut 2kk itkua kuunnelleen... ;)

Onnea sulle synnytykseen ja hyvin kaikki menee!!!

helpot synnytykset samoin on myös ollut minun kohdalla, mutta siskollani synnytys oli todella vaikea...joten ?????. Olen lääkäreiltä kuullut, että kohdun asennollakin olisi jotain tekemistä asian kanssa (joillain esim. taaksepäin kallistunut kohtu toisilla taas eteenpäin).

Ei pidä paikkansa tuo väittämä. omalla äidilläni oli todella helppo synnytys ja kesti vain 6tuntia..

Mulla synnytys tosi kivulias hankala ja kesti 38tuntia.

Minun ja sisareni kohdalla piti paikkansa se, että, jos äidillä helpot synnytykset, tyttärillä myös.

Olen esikoinen ja äitini pusasi minua maailmaan kuusi tuntia eikä pahalta tuntunut, mitä nyt vähän jännitti, kun ei tiennyt, mitä kaikkea tapahtuu (kuulemma). Seuraava tuli maailmaan kahdessa tunnissa lievin kivuin. Kolmas ja viimeinen synnytyksensä kesti jopa peräti 20 minuuttia siitä, kun äitini tunsi ensimmäisen vihjeen siitä, että pitäisi laittautua synnyttämään(onneksi perheemme asui silloin synnytyslaitoksen nurkan takana).

Minun synnytykseni kestivät 6,5 tuntia ja neljä tuntia eikä kummallakaan kerralla kipuja.

Sisareni synnytti ainoansa siten, että lähti sairaalaan puolilta öin ensimmäisen supistuksen tuntuessa. Ensimmäisen jälkeen niitä ei sitten tullutkaan ja kätilö sanoi, että aamulla sitten on lähdettävä kotiin ottamaan vauhtia. Kun aamu tuli, oli mukula maailmassa :)

Soitin sairaalaan äidilleni, ja sanoin, että 25 tuntia kesti. "Voishan sen arvata, itse työnsin sinut ulos 24:ssä tunnissa!" Sen jälkeen soitin mummolle, joka sanoi "Ai, sinäkin... kaikki lapset kestivät vähintään vuorokauden minulle..!"

Toisaalta, toinen lapsi tuli kuudessa tunnissa :-).

sulle tuommosta on syöttäny? ja uskot vielä.

mutta semmonen juttu...ei sitä synnytystä pelätä kannata. hyvin se menee...ja kun lapsi on mailmassa kivut loppuu ku seinään...