Minua kun hakattiin

Mietin että joku syy täytyy olla tälle käytökselle ja kärsivällisellä odottamisella mieltä painava suru tulee kuulluksi ja antamalla riittävästi myötätuntoa väkivaltaisuuteen johtanut käytös lakkaa kuin itsestään.
Syyt löysivät tiensä ulos ja ihmismieleen.
Alkoi eheytyminen. Silti jotkin haavat eivät tahtoneet parantua ja vaivasivat pitkään. Eivät mieltä mutta lihaa. Ne olivat niitä syvimpiä haavoja.
Vaikka asia oli sovittu, teko unohdettu ja sovinto suudelmin sinetöity niin en sitten tiedä oliko kankaan laadussa vika, kun se tuppasi kasvamaan haavojen sisälle niin että aina uudestaan ja uudestaan ne aukesivat.
Ne olivat pitkiä haavoja. Ei mitään laastarilla peitettäviä vaan oikeita kunnon haavoja.
Kun lapsiin kohdistettu kuritus lailla tehtiin laittomaksi olin jo sen verran varttunut että ymmärsin miksi minut ruoskittiin. Se ei silti poistanut kipua. Aloin keräämään iskuja varastoon tulevaisuuden vääriä tekoja varten.
Ikinä ei tiedä milloin viimeinen isku tulee.
Monesti tuntui että järki tässä sumenee kesken rangaistuksen mutta sisällä kiehuva viha tuskaa kohtaan, ei tekijää, sai päätöksensä kun viimeinenkin haava oli arpeutunut.
1160
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

P.S. kiva että sivuja vaivannut tekninen häiriö lakkasi vaivaamasta ja saamme taas kertoilla tarinoitamme tänne virtuaaliseen kanzallisarkistoomme.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


NäytäRaidatHeiiii kirjoitti:

Mietin että joku syy täytyy olla tälle käytökselle ja kärsivällisellä odottamisella mieltä painava suru tulee kuulluksi ja antamalla riittävästi myötätuntoa väkivaltaisuuteen johtanut käytös lakkaa kuin itsestään.
Syyt löysivät tiensä ulos ja ihmismieleen.
Alkoi eheytyminen. Silti jotkin haavat eivät tahtoneet parantua ja vaivasivat pitkään. Eivät mieltä mutta lihaa. Ne olivat niitä syvimpiä haavoja.
Vaikka asia oli sovittu, teko unohdettu ja sovinto suudelmin sinetöity niin en sitten tiedä oliko kankaan laadussa vika, kun se tuppasi kasvamaan haavojen sisälle niin että aina uudestaan ja uudestaan ne aukesivat.
Ne olivat pitkiä haavoja. Ei mitään laastarilla peitettäviä vaan oikeita kunnon haavoja.
Kun lapsiin kohdistettu kuritus lailla tehtiin laittomaksi olin jo sen verran varttunut että ymmärsin miksi minut ruoskittiin. Se ei silti poistanut kipua. Aloin keräämään iskuja varastoon tulevaisuuden vääriä tekoja varten.
Ikinä ei tiedä milloin viimeinen isku tulee.
Monesti tuntui että järki tässä sumenee kesken rangaistuksen mutta sisällä kiehuva viha tuskaa kohtaan, ei tekijää, sai päätöksensä kun viimeinenkin haava oli arpeutunut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu