Elämässä, tunteissa, missään?
Onko mikään muuttunut?
kysyisin.nyt.mieheltä
291448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tapahtuu niin paljon, että tuntuu etten jaksaisi pysyä mukana. Jollain tapaa sitä kaipaisi kuitenkin jonkinlaista rutiinia. Vaikka toisaalta sekin olisi taas ihan liian liian tylsää. ;)
Tiedän tunteen. Kai sitä haluaisi edes jonkun nurkan elämästään jonkinlaiseen järjestykseen ja tukikiveksi kaikelle muulle.
tämänhetkisiin haasteisiin on nyt kuitenkin vastattava. Hienointa olisi tietenkin se, että muutosten mukana seuraisi jotain tuttua, johon tarvittaessa voisi turvata.
Toivotaan niin. Hädässä ystävä tutaan jne.
Asiat muuttuvat elämässä. Tuskinpa kovin monella pysyy asiat samana.
Hmmmmm....
Itseasiassa kaikki on muuttunu :-o ei paljoa mutta vähän. Niin elämässä kuin myös tunteissa.
Muutos on jatkuvaa - kyllä, mutta se voi olla joko hidasta tai nopeaa. Hitaan muutoksen voi havaita, vaikka näkisi harvoinkin, nopeasta ei aina kuule tai tiedä.
Tuo on kyllä ihan totta. Hyvin sanottu.
Tunteissa sinua kohtaan vaan voimistuneet, elämässä on joitakin muutoksia käynnissä.
On muuttunut, elämässä on ollut vastoinkäymisiäkin. Näen itseni haavoittuvana ja herkkänä selkeämmin. En pidä asioita itsestään selvinä, olenko selviytyjä, taistelija? Omalla tavallani kyllä, en luovuta helposti, maltan ja olen kärsivällinen, kunnioitan muita, arvostan häntä. Onko hänellä tuntemuksia minua kohtaan, jos on miksi piilottelee niitä?
Miehenä taidan olla vähän hömelö ja avutonkin, pelkäänkö liikaa muutoksia elämääni? En haluaisi olla toiselle pettymys, enkä kokea sellaista hetkeä. Pelkoja on monenlaisia. Ehkä olen liiankin vastahakoinen tietämättäni, sitoutumiskammoinen?
Saahan täällä kysellä ja udella ja mitä vain mutta mitä hyötyä että tuntemattomat kysyy ja yhtä tuntemattomat vastaa. Mikä tarkoituksena.
Ei mitään tarkoitusta, mutta tää on tän palstan jänniä piirteitä - jokainen vastaa kuin sille omalleen.
jotka piti sinua tuntemanaan, niitäkin riittää joka ketjuun >> ))
Saahan sitä kysyä ja saahan sitä vastata. :-) Niin ne keskustelupalstat toimivat. Ei näitä kauhean vakavasti kannata ottaa.
Minusta kirjoitusten lukeminen autta näkemään, ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia, tilanteita ja tuntemuksia on erilaisia ja ymmärryskään ei ole aina niin selviö. Yllättävän paljon ihmisillä on samanlaisia kokemuksia ja tilanteita. Vahvistuksia omille tuntemuksille kiva kokea.
Kyllähän sitä muttuu, väkisinkin kun revitään sydän irti.
Tenttaat miehiltä.
Tunteet eivät ole muuttuneet miksikään. Elämä menee eteenpäin kuten ennenkin.
Tunteissa sinua kohtaan mikään ei ole muuttunut.
Hirveät kivut päällä, ohi menee mutta ei tässä nukuta, parempi kun en näytä oikeita tunteitani, pääset helpommalla, tää meni liian syväksi, enkä oo täysin kunnossa vielä, osaan peittää paljon itsestäni mutta en loputtomiin, en tiedä mitä sanoisin koska ei tämä näin voi jatkua.
Miettikää tekojenne seuraukset, varsinkin nuorempana, ne voi kantaa kauemmas kuin halutkaan ja huomaat että polet samassa suossa vielä keski-ikää odotellessa, no vahvat selviää...
Tunteissa erääseen ei mikään. Elämällä ei merkitystä ei mahdollista enää muuttua paremmaksi.
Elämässä: eronnut, tunteissa: rakastunut 😍 suhun. Kaikki on muuttunut parempaan päin,kun mulla on sut edes henkisesti. Vielä, kun sais fyysisyyden mukaan.
No vapaana miehenä voit pyytää häntä kahville tai treffeille. 😘
Tunteet Sinuun ennallaan...elämä junnaa paikallaan...
Niin että mitenkäs aloittajalla itsellään...?
No näin 5 kk myöhemmin luen edelleen säännöllisesti palstaa kuten näkyy, ajankuluksi, elämässä ei ole suuria mullistuksia tapahtunut, yhä sinkku, ei deittielämää. Tunteetkin samat kuin keväälläkin. Sitä samaa miestä ajattelen kuin mitä silloinkin. Välillä iskee hölmö toivonkipinä, mutta eiköhän hän yhä ole varattu.
mitä 5kk takaperin tapahtui??
Hän taisi kysyä saisiko kesällä tulla käymään ja minä jäin pohtimaan onko elämäntilanteensa entisellään. En kehdannut silloin kysyä, vaikka mieli teki. Jäi kyllä kyläilyt tekemättä.
No näin sattui tapahtumaan, en sitten tullutkaan.
Miksi?