Paikka, jossa joki ja meri kohtaavat, suolainen sekä makea, kaksi niin erilaista ja silti samanlaista, ja aallot kutsuvat - tule, tule ulapalle, me kannamme sinua, yli hautavajoamien, yli yksinäisten tulivuorten, ja meri kuiskaa, se tahtoo olla niin kovin tyyni, mutta arvaamaton, ja joki empii, sekoittuu, varovaisin ottein, hiljaa mereen.
Murtovettä
ikaroksen.meri
7311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erilaisuus rikkaus niin monessa asiassa. Siinä on jotain mielenkiintoista ja uuden oppimista.
Erilaisuus tekee kiehtovaksi. Samankaltaisuus yhdistää. Molempia tarvitaan.
Onko sitten valmis astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle? Toisesta ei voi luopua, koska tietää kohdanneensa jotain niin ainutlaatuista. Erilaisuus voi alkaa pelottaa, mutta toinen kuitenkin ymmärtää sekä tuntuu tutulta ja turvalliselta.
Itseäni sekä pelottaa että vetää puoleensa ajatus elämästä hänen kanssaan, ja omat pelkoni nivoutuvat vain omaan epävarmuuteeni ja kokemattomuuteeni. Ajatus elämästä täysin ilman toista on kuitenkin mahdoton. Se tuntuu vain hitaalta tukehtumiselta.
Sama juttu. Ajattelen, että en ole riittävä ja mitä voisin tarjota toiselle, kun en ole niin kokenut. Hidas tukehtuminen on, jos en ole häneen yhteydessä millään tapaa.
Meriteemat, ah! :)
ikarosteamjeeeee