Ei olisi uutta tällä palstalla paljonkaan, kaikkihan on jo kerrottu, vai onko?
Mikä tarve se on. Kirjoittaa ja paljastaa henkilötietonsa, sekin ihmetyttää, mutta, että koko elämäntarina tänne riepoteltavaksi, siitä vain, onhan täällä lukijoita ja kommentointia voi odottaa.
Oma elämäntarina on julkisuuteen kelpaamatonta tarinaa köyhyydestä josta ei saa puhua julkisuudessa. Valittajiahan ne köyhät ja kouluttamattomat, vaan en valita. Oma on ollut elämäni.
Parempiosaisilla on ollut <rikas> elämäkin. Tapahtunut vaikka mitä muille kerrottavaa.
Äläsanooikeaanimeäsi, äläpaljastaitsäsi! Jokutekiniinjatulijulkiseksi!
Mikä tarve se on. Kirjoittaa ja paljastaa henkilötietonsa, sekin ihmetyttää, mutta, että koko elämäntarina tänne riepoteltavaksi, siitä vain, onhan täällä lukijoita ja kommentointia voi odottaa.
Oma elämäntarina on julkisuuteen kelpaamatonta tarinaa köyhyydestä josta ei saa puhua julkisuudessa. Valittajiahan ne köyhät ja kouluttamattomat, vaan en valita. Oma on ollut elämäni.
Parempiosaisilla on ollut <rikas> elämäkin. Tapahtunut vaikka mitä muille kerrottavaa.
Äläsanooikeaanimeäsi, äläpaljastaitsäsi! Jokutekiniinjatulijulkiseksi!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Synnyin sodan keskelle.
Pelkäsin pommituksia pimennetyssä huoneessa.
Kuljin kouluun kilometreittäin metsien läpi, talvella hiihtäen umpihangessa.
Työn ja leivän perässä maailmalle elämänkoulun pitkälle taipaleelle.
Avioliitto ja lapset, työtä, tyätä ja taas tyätä perheen elättämiseksi.
Kiireisiä askelia, juoksua ja lepoa vuoroin, kunnes jalan kepeys katosi ja sijaan tulivat hidastuneet askellukset, näön ja kuulon heikentyminen, kaikkea vaivaa ja vastusta joiden yli olen kulkenut pää pystyssä ja selkä suorana.
Tahtoon tyytyen ja loppuelämäni siunaten, selkä suoraksi ja pää pystyyn.
Ikä ei ole vuosissa, se on eletyssä elämässä.
No, onpas aloitus. Köyhälläkin voi olla mielenkiintoinen elämä jo siitä syystä, että montaa keinoa ja ammattia pitää kokeilla, jotta elantonsa saisi. Enemmän tylsä elämä on kiinni mielikuvituksen puutteesta, vilkas korvienvälys antaa monin tavoin mielenkiintoa elämiseen. Kaikki ei ole rahasta kiinni eikä ainakaan mielikuvitus ja kyky nauttia elämästä. Miksi jotkut eivät saisi elämästään kertoa?
Hah, pitää edes olla joku paikka jossa purkaa tuntojaan - vaikka sitten eletystä elämästä. Tuossakin edellinen kertoo lyhyesti koskettavan tarinan. Mielestäni näitä tarinoita on kivaa lukea, kestämistä on useimmilla ollut enemmän kuin olisi tarpeen.
Tylsä elämä voi olla ihan hyvä elämä. Arkinen työ ja uskollinen kumppani rinnalla, yhdessä kohdatut vastoinkäymiset. Siinä ei satuta muita eikä itseään, voi rauhassa mennä nukkumaan joka ilta.
Ei kiinnosta nämä ainaiset syömiset, juomiset ja naimiset pätkän vertaa.Samat jutut vuodesta toiseen kunnes kuolema korjaa. Hyviä kirjoituksia ei ole ollut vuosiin tällä palstalla.
Kuka hapannaamojen kiinnostuksia on kysynyt ?,,, painuhan arkistoos mistä löydät ne eiliset.
"eimiespaljastaihoa"
Eipä niin, mutta ei aina nainenkaan. Vaikka elämääni kuinka kääntelisin, niin toisinkaan en eläisi, koska nuoruudessa ei ollut sitä tietotaitoa, mitä nyt mahdollisesti olisi.
En tiedä, olisiko ollut paremmin, jos olisin älynnyt valita raittiin ja uskollisen miehen, koska mielestäni he ovat edelleen nynneröitä, jotka ei uskalla mitään rohkeaa tehdä. Myöskään tätini neuvo ei olisi tuonnut onnea, että valitse rikas mies, koska eroaa nuo rikkaatkin ja pettävät, kuten myös juopottelevat.
Toki olin niin vanhanaikainen, että kuvittelin, kun menemme avioon, niin uskollisia ollaan, mutta toisin kävi, jonka huomasin aika pian. No, petti hän, mutta petin minäkin ja niistä ei puhuttu, eikä niistä liioin tapeltu.
Saatiin me köyhät kuitenkin pari lasta, taloa ja tavaraa ja 55-v tulee nyt joulukuussa yhteistä elämää ja kumpikaan ei enää petä, mutta molemille maistuu kyllä alkoholikin joskus. Koskaan sekään (alkoholi) ei mennyt liiallisuuksiin, koska työmme hoidettiin ja nyt on riittävä eläke, jolla tulee toimeen, siis riittää elämiseen hyvin.
Eihän ihminen ole edes yksavioinen, mitä nyt uskonto on nähnyt hyväksi opettaa.
Mahtimiehillä on aina ollut useita kumppaneita,,,haaremien ja Salomonien tanssijat on viihdyttäneet kyltymättömiä seksiaddikteja.
Turkissa napatanssijat yhä viihdyttävät, meillä sripparit kiemutelee tangon ympäri haaruillen huulet kiiltävinä.
Yhdysvaltojen päämies maksaa hiljaisuudesta seksivalloituksilleen, kun taas Vatikaanin onnettomat selibaattipapit sortuvat kuoripoikasiin tuossa kieroon kasvaneessa himossaan.
Eläinten kuningas leijona tappaa jopa naaraan pennut, saadakseen paritella ja varmistaa omat jälkeläisensä.
Kaunista on liittojen kestävyys, missä kypsät ihmissuhteet voivat onnellistuttaa kokemukseni mukaan läpi elämän, vanhuudessakin.
Kiinnostavaa elämää elää jokainen, olkoon köyhä tai varakas. Jokaisella on onnea ja epäonnea, suruja, menetyksiä, kaikkea löytyy kaikilta. Jokaisen on otettava itsestään irti kaikki mitä löytyy, henkisesti ja fyysisesti. Jokaisella oma tyytyväisyyden mittarinsa, toinen tyytyy vähään toiselle ei riitä mikään. Ihminen on tarpeiltaan samankaltainen, haluamme suunnilleen samoja asioita, siksi ei elämäntarinoissa ole suuriakaan eroja. Ei välttämättä tarvitse tietää kenenkään elon stooria, missä käynyt mitä tehnyt. Joku kun sanoo että joutunut elämässä koville, voin sanoa että kaikki me joudumme koville, lähinnä kysymys siitä miten vahva satut olemaan, mitä vahvempi olet sitä suurempia riskejä tulet ottamaan jne......
-30 luvun lapsi, suureen lapsilaumaan syntynyt ja lisää lapsia syntyi tasaiseen tahtiin, sen ajan mukaan perheet olivat isoja.
Isä oli sodassa eturintamalla, koska toimi taistelulähettinä ja tehtävän vaarallisuuden tajuaa kun tietää, että kaksi haevosta hänen altansa kaatui, hän säilyi hengissä, haavoittumatta, kuin ihmeen kaupalla, mutta hevoset kuolivat luotisateessa.
Hän, isäni, ei koskaan rauhan tultua ja kotirintamalle palattuuaan osannut elää huomisia. Sota oli jättänyt niin pahan trauman jota ei osattu hoitaa, hänellä ei ollut suunta tulevaisuuteen, hän eli jonkinlaista kauhua koko lopun elämänsä.
Hän ei osannut rakastaa, hän osasi kurittaa. Me lapset olimme isän kanssa metsätöissä, hankimme perheelle elantoa, mutta isä nosti tilit ja suurin osa rahaoista meni kurkusta alas. Humala oli hänen paras tavoitteensa, humalassa kiukutteleminen ja vaimon ja lasten kurittaminen oli lempiharrastus. Akka ja lapset pihalle kun isäntä tuli hevosen vetämässä reessä kotiin juomaveikkojen kanssa vietetyiltä retkiltä. Katsos, kun hän ei ollut ainoa sodan rikkirepimä mies sillä paikkakunnalla! Heitä oli monia.
Niin meni nuoruus, kävin töissä, asuin kotona, koska elämäntehtäväkseni tunsin äitini suojelemisen isäni iskuilta. Olin kasvanut isoksi ja vahvaksi, olin käynyt armeijan ja annoin tienestini äidille, ei monta lanttia jäänyt omaan pussiin omiin tarpeisiin. Isän päivät jatkuivat, jos sai töitä, hädin tuskin tilistä jäi niille pienemmille sisaruksille edes saappaita varten rahaa. Äiti kävi naapureissa töissä, hoiti karjaa, teki peltotöitä ja sairastui verenpainetautiin joka halvaannutti hänet ensimmäisen kerran hiukan yli 50 vuotiaana.
Kun itse rakastuin ja menin töihin vieraalle paikkakunnalle avioitumiseni jälkeen, edelleenkin osa palkastani meni kotiväen elatukseen, vaikka oli jo omakin perhe. Vaimoni oli ymmärtäväinen, ei meillä riidelty rahoista. Vaimoni sanoikin aina, että anoppi on hänelle kuin oma äiti, vaikka omakin äiti oli rakas ja läheinen, ei hän erotellut ihmisiä silloin, eikä koskaan verrannut rikasta ja köyhää toisiinsa, kaikki saman arvoisia.
No, turha on kaikkea paljastaa tässä ja nyt.
Olenhan jo tänne jotain nykyvaiheita paljastanutkin, tuntee kuka tuntee, mutta en ole tärkeä ihminen, vaikka elämä on minulle edelleenkin juhlaa jossa ei jokaisena päivänä syödä valkoisten liinojen kattamilta pöydiltä, mutta on elämää jota rakastan.
En vihaa vanhempiani, vaikka säälin äitiäni silloin ja nyt. Hän kaikesta huolimatta rakasti isääni ja sanoikin, ettei voi erota miehestä johon on rakastanut ja jonka kanssa on jakanut ne nuoruutensa ihanat vuodet jolloin ei ollut tietoakaan tulevista vaikeuksista. Hän piti, ihan oikeutetusti, sotaa syyllisenä aviomiehensä elämän tuhoautumisesta, tulevaisuus muuttui kauhukuvien kuvakavalkaadiksi lopun elämän ajaksi.
Elämä tuo ja vie, toivottavasti antaa minulle ja läheisilleni vielä paljon muistelemisen arvoisia elämänpäiviä.
Kyllä kirjoitat hyvin!
Sinun pitäisi julkaista elämäkertasi!
M-e-
jätkäkinosaa
4.5.2018 9:39 UUSI
-30 luvun lapsi, suureen lapsilaumaan syntynyt .....
Toivottavasti saat onnellisia päiviä kun osaat olla kiitollinen menneistä.
Hienoa pojalta ottaa suojelijan ja auttajan rooli äidilleen, isän sijasta. Tuollaista miestä kyllä vaimokin kunnioittaa ja rakastaa. Samanlaista olen nähnyt eronneen suurperheessä, missä vanhin pojista otti äidin huolien kuuntelijan roolin, nuorin poika taas alkoi avustaa äitiään leipomisissa ja ruuanlaitossa.
Hyvin työelämään sijoittuneita miehiä jo molemmat.
Lapselle ei koskaan kuulu olla vanhempien huolten kuuntelija, eikä isän roolin kantaminen. Auttaa pitää voimien ja kehitysvaiheen mukaan, mutta ei ottaa aikuisten vastuuta.
Osaatko sinä neuvoa kuinka sellainen lapsi joka elää esimerkiksi >alkoholisoituneiden vanhempiensa kanssa, hoitaa ja hoivaa vielä nuorempia sisaruksia< saa tietää ja kuka hänelle sanoo, että hän ei saa pitää huolta vanhemmistansa?
Lapselle kehittyy aina ja kaikissa olosuhteissa rakkaus vanhempiinsa, olivatpa he kuinka ongelmaisia tahansa. Tiedän tapauksen jossa lastenkotiin sijoitettu lapsi pakeni sieltä takaisin ongelmaiseen kotiinsa, koska hän pelkäsi vanhempiensa tekevän jotain pahaa toisilleen. Kuka voi estää? Kuka määrää lapsen henkisen hädän mitättömäksi ja pakottaa lapsen olemaan huoletta, kun hänen koko maailmansa täyttää huoli vanhempiensa tilasta.
Vaikka ei saa, vaikka ei ole hyvä sälyttää lapsen mileen huolia aikuisista, niin on tapahtunut ja niin tapahtuu tänäkin päivänä! Saa tai ei!
Kaikki lapset eivät edes puhu ulkopuolisille ihmisille asioista, koska he häpeävät kodin asioita.
Moni mies ja nainen on ollut ja on vanhempiensa huoltaja omien perheidensä ohella, koska he rakastavat ja uhrautuvat! He eivät haikaile tukia ja rahaa, vaan tarjoavat läheisillensä turvatun vanhuuden, tai sairaalle lapselle hyvän elämän!
Heille on tärkeämpää omaisten hyvä elämä, huolenpito ja hoidon turvaaminen, kuin yhteiskunnan tämänhetkinen tapa hoitaa ihmiset halvalla ja huonosti.
On meidän aina pakko lukea lakia jostain asioista, eikö elämässä olisi tärkeämpää tukea omaisistaan huolehtivien lasten, tai aikuisten tärkeää ja vaativaa tehtävää, eikä aina syyttää kuinka nuo taas tekevät väärin, tai rikkovat lakia, tms. huomautuksia.
Tukena olen minäkin, mutta en avaa tekojani toisten riepoteltaviksi, joku löytää pahaa auttamisestakin.
Aurinkoa päivääsi.
Onko täällä lapsista kukaan puhunutkaan ?
Elämäkertani on kirjoitettu, tein sen itse ja se kustannettiin kirjana julkisena läpileikkauksena yhden ihmisen elämästä. Elämä jatkuu, mutta ehkä loppu kerrotaan muistopuheissa.
Moni elämäkerta on annettu ammattikirjoittajalle ja perustuu vain hätäisiin haastatteluihin ja vanhaan materiaaliin.
Vanhoja saatuja ja kirjoitettuja kirjeitä lukemalla pääsee ihmisen todelliseen minään tutustumaan eri tavalla kuin ns. historiasta kirjoitettuun elämäkertaan.
Kiva oli lukea kuinka eri tavalla kuvataan oman elämän kulkua.
Pitkää polkuahan me tään 70 vuotisen taipaleen vaeltaneet olemme kulkeneet. Monta vaihetta läpikäyty, Moni menettänyt terveytensä ja lähimmät omaisensa. Yksin jääneitä ja taitaa olla jätettyjäkin, mutta kunnioitettavaa jokaisessa ihmisessä löytyy.
Niin se vain on, ei elämä jätä kolhimatta. Pieniä mustelmia on jokainen saanut.
Nyt on vain montako vuotta elää, pitäisi tetää etukäteen. Huommena on lapsenlapsen konfirmations dagen matkaa tulee noin 800km meno paluu kello 11.30 tämä ensimmäinen viidestä.
Sukututkimus on tehty.
Eikö se ole nykytapa, jo nuorena kirjoitetaan omaelämäkerta?
Mitä siin' voi sanoo?
PS. Oli muuten hyviä viestejä!
Moni täälläkin voisi elämäkertaansa lisätä, että viimeisinä vuosian paljon aikaa kului suomi24 ,n 70 palstalla riidellen ja ruikuttaen.
Olisi se todenperäistä tarinointia ja jälkipoljetkin osaisivat etsiä viimeisten vuosien muistoja joita vainaja piirteli nettiin, vielä vanhana, kun kykeni ja osasi toimia nettimaailmassa.
Tehkää testamentti viestittelyistä, viihdyttävää lukemistoa jälkipolville jälkeenne jäljillänne.
Puoliso ei sietänyt meikäläisen lähisukua. Piti elää siihen kuuluvien kanssa omaa elämää, jonka ala on sittemmin jatkuvasti laajentunut. Ei ole enää valittamista.
Miesten sota kesti muutaman vuoden.
Perheen sota muutaman vuosikymmenen.
Suomalainen mies ei osaa hakea apua, ei puhua, ei osoittaa tunteita.
Sellaisiksi kasvoivat myös sotaveteraanien pojat.
Ei ole puhumisen kulttuuria vieläkään. Viina on ainoa terapeutti, jonka suomalainen ahdistunut mies tuntee ja hyväksyy.
Naiset ovat voimattomia. He eivät pysty saamaan poikiaan avaamaan mieltään, kun esimerkki kotona on jörrikkä puhumaton juoppo.
Kukapa haluaisi omasta pojastaan samanlaista!
Hyviä kirjoituksia. Olen huomannut että näin vanhana on ollut erilaisia robleemia kuin aikaisemmin, kuolemat ja perimiset ei omalla kohdalla vaikka vanhempani ovat kuolleet niissä ei mitään.
Turha on viinaa syyttää ja suomalaisia miehiä, täysin älyvapaata kirjoittelua!
Ei viinaa ole mitään syytä moittia. suomalaisia miehiä kylläkin. Ovat tyhmiä kuin mitkä.
Ja sinäkö tunnet kaikki suomalaiset miehet, kun tiedät kaiken tyhmyydestä?
Löytyyhän täältä vanhaa tekstiä, vaikka ei ole kuin vuoden vahna vauva, onhan jotain vanhaa.
Kelpaa näitäkin lukea, viisaus on vanhoissa äijissä, vai kuinka se sanotaan.
Noistakin kirjoituksista voi todeta, miten yleistä ja hyväksyttyä pettäminen on puolisoiden yhteiselämässä. Sitä on ollut yhdeksällä kymmenestä. Täällä se uskalletaan tunnustaa. Puolisoiden kesken siitä ei vain puhuta.
Tässä olisi Suomalaisen miehen elämänkertaa, muisteloita matkan varrelta. voi lukea maksutta. https://matkanvarrelta.weebly.com/