Vanhukset tarvitsevat yhteiskunnan hoivaa ja suojaa, kun tulevat siihen ikään etteivät enää ilman apua pärjää. Palvelutaloasumisesta yritetään päästä eroon, pienemmän kustannustason kotihoitoon. Kotona selviytymisen tueksi vanhuksille tarjotaan tietokoneistettuja tukipalveluita, joita kunnat ovat pääasiassa tähän asti tuottaneet.
Tiedetään, että vanhusten kotihoito tulee monin kerroin kunnille halvemmaksi kuin palvelutaloasuminen. Kotihoitoa lisätään myös niille monisairaille vanhuksille, jotka tarvitsisivat kokoaikaista palvelutaloasumista. On kehitelty erilaisia asiakastietojärjestelmiä, mobiilisovelluksia, toiminnanohjausjärjestelmiä ja hoitotyön suunnittelujärjestelmiä sekä kotiavustajien ajankäytön ja matkojen valvontajärjestelmiä kotihoidon kustannusten vähentämiseksi.
Mobiilisovellus on nykyaikainen "kellokortti" ja "kellokalle" yhdessä.
Asiakastyönjakoa pitää pystyä nopeuttamaan ja keskittämään toiminnanohjausjärjestelmällä.
Työvuorokohtaiset asiakaskäynnit suunnitellaan tietokoneella mahdollisemman tehokkaiksi.
AIKAKRIITTISYYS, eli toiselta nimeltään urakkatyö, tarkoittaa henkilöstöresurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä.
Toiminnanohjausjärjestelmään näppäiltyjen tietojen perusteella saadaan raportteja, joiden perusteella työtahtia kiristetään, asiakaskäyntejä ja palveluja valvotaan.
Kotiavustajalla on asiakaslista ja siinä tiedot, mitä asiakkaan kotona tehdään. Espoossa (A-studiossa esitetyn ohjelman "vanhukset heitteillä kotihoidossa") erään kotihoidossa olevan vanhuksen luona kävi kuukauden aikana 61 eri kotihoitajaa. "On kafkamainen järjestelmä, tieto ei kulje ja hoitajat vaihtuvat kuin Stockmannin pyöröovissa asiakkaat", totesi vanhuksen omainen ohjelmassa.
Niin miksi tieto ei kulje? Miksi vaihtuvuus on valtavan suuri, eivätkä hoitajat opi tuntemaan hoidettaviaan? Mobiilitietosovelluksessa kotihoitajilla on oltava asiakkaan potilas- ym. tiedot, kun hoitajat eivät tunne tai muista lukuisten eri vanhusten hoitosuunnitelmia pörrätessään autoillaan jopa kymmenien eri asiakkaiden luo työpäivän aikana. Hoitotyön aikana, joka usein on noin puoli tuntia, kotihoitajan pitää kirjata mobiilisovellukseen kautta asiakastietojärjestelmään khtots, lääkelistalle lääkitysmuutosten tekeminen ja mittaustulosten kirjaus, RR, DIA ja Antiko. Lisäksi viesti seuraavalle käynnille tulevalle hoitajalle, mitä on tehty tai tekemättä jätetty ajanpuutteen vuoksi.
Noin puolen tunnin "pyrähdyksestä" jopa puolet saattaa kulua mobiilisovelluksen näppäilyyn.
TIetoa tuotetaan, siitä tehdään raportteja mutta tieto ei kulje asiakkaalle tai vanhuksen omaisille. Miksi? Kuka lukee raportit ja miksi hoitajat eivät näppäile mobiilisovellukseen
kovasta kiireestä johtuvaa resurssipulaa. Jopa liikuntakyvytön vanhus jätetään yksin syömään pöydän ääreen, kun mobiilisovelluksessa määritelty aika loppuu. Sairaalasta kotiutunut vanhus joutuu olemaan kotonaan kuolleena pitkiä aikoja, kun kukaan kotipalvelusta ei ole käynyt tarkistamassa. Oliko mobiilisovelluksessa vanhuksen kohdalla viesti: sairaalassa, vaikka vanhus oli kotiutettu?
Toiminnanohjausjärjestelmää pitää muuttaa siten, että organisaation tavoitteiden lisäksi kuullaan kotihoidon asiakkaita ja asiakkaiden omaisia. Omaisten ja asiakkaiden toiveet ja vaatimukset kirjataan järjestelmään ja niiden toteuttamista raportoidaan säännöllisesti. Kun kotihoitajien käyntien tiedot eli kulloisenkin päivän palvelut ja palvelun sisältö kirjataan järjestelmään, niin miksi ihmeessä raportteja käynneistä ei tulosteta asiakkaille tai omaisille? Raportit korvaisivat vanhentuneet "reissuvihkot", joiden avulla kommunikaatio hoidettiin kotihoitajien, asiakkaiden ja omaisten kesken. Kommunikaatio ja yhteistyö voitaisiin hoitaa myös toiminnanohjausjärjestelmien ja sitä edellyttävien mobiilisovellusten avulla. Onko jotain salattavaa, vai miksi tieto ei kulje? Laskutetaanko asiakkaita myös mobiiliinnäpäilystä, mutta siitä hyötyvät vai kotihoitajien työn tehostajat ja näppäilyaika on poissa varsinaisesta hoityöstä? Laskutetaanko asiakkailta työstä ja tunneista, joita ei ole tehty ja näkyisikö se raporteista, joten niitä ei näytetä asikkaille eikä omaisille? Kun kotihoito tapahtuu toiminnanohjausjärjestelmän mukaisesti mobiilisovellusten kautta, eikö olisi helppoa järjestää omaisille mahdollisuus seurata tietokoneen avulla virtuaalisesti hoitotyön edistymistä?
Kun palvelutaloista siirrytään kotihoitoon ja atk-pohjaiseen hoitotyöhön, on tärkeää ottaa kaikki osapuolet huomioon. Nyt hoitotyö kotona tapahtuu vain järjestäjäorganisaation ehdoilla ja hoitoa tarvitsevat kotona asuvat vanhukset sekä heidän omaiset on jätetty ulkopuolelle, joten tieto ei kulje ja kotihoidon palvelu näyttäytyy "kafkamaisena, pelottavana järjestelmänä". Miten kafkamaista hoitotyö sitten on sitä suorittaville työntekijöille - lieneekö mobiilisovelluksen näppäily mukavampaa kuin varsinainen hoitotyö?
Tiedetään, että vanhusten kotihoito tulee monin kerroin kunnille halvemmaksi kuin palvelutaloasuminen. Kotihoitoa lisätään myös niille monisairaille vanhuksille, jotka tarvitsisivat kokoaikaista palvelutaloasumista. On kehitelty erilaisia asiakastietojärjestelmiä, mobiilisovelluksia, toiminnanohjausjärjestelmiä ja hoitotyön suunnittelujärjestelmiä sekä kotiavustajien ajankäytön ja matkojen valvontajärjestelmiä kotihoidon kustannusten vähentämiseksi.
Mobiilisovellus on nykyaikainen "kellokortti" ja "kellokalle" yhdessä.
Asiakastyönjakoa pitää pystyä nopeuttamaan ja keskittämään toiminnanohjausjärjestelmällä.
Työvuorokohtaiset asiakaskäynnit suunnitellaan tietokoneella mahdollisemman tehokkaiksi.
AIKAKRIITTISYYS, eli toiselta nimeltään urakkatyö, tarkoittaa henkilöstöresurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä.
Toiminnanohjausjärjestelmään näppäiltyjen tietojen perusteella saadaan raportteja, joiden perusteella työtahtia kiristetään, asiakaskäyntejä ja palveluja valvotaan.
Kotiavustajalla on asiakaslista ja siinä tiedot, mitä asiakkaan kotona tehdään. Espoossa (A-studiossa esitetyn ohjelman "vanhukset heitteillä kotihoidossa") erään kotihoidossa olevan vanhuksen luona kävi kuukauden aikana 61 eri kotihoitajaa. "On kafkamainen järjestelmä, tieto ei kulje ja hoitajat vaihtuvat kuin Stockmannin pyöröovissa asiakkaat", totesi vanhuksen omainen ohjelmassa.
Niin miksi tieto ei kulje? Miksi vaihtuvuus on valtavan suuri, eivätkä hoitajat opi tuntemaan hoidettaviaan? Mobiilitietosovelluksessa kotihoitajilla on oltava asiakkaan potilas- ym. tiedot, kun hoitajat eivät tunne tai muista lukuisten eri vanhusten hoitosuunnitelmia pörrätessään autoillaan jopa kymmenien eri asiakkaiden luo työpäivän aikana. Hoitotyön aikana, joka usein on noin puoli tuntia, kotihoitajan pitää kirjata mobiilisovellukseen kautta asiakastietojärjestelmään khtots, lääkelistalle lääkitysmuutosten tekeminen ja mittaustulosten kirjaus, RR, DIA ja Antiko. Lisäksi viesti seuraavalle käynnille tulevalle hoitajalle, mitä on tehty tai tekemättä jätetty ajanpuutteen vuoksi.
Noin puolen tunnin "pyrähdyksestä" jopa puolet saattaa kulua mobiilisovelluksen näppäilyyn.
TIetoa tuotetaan, siitä tehdään raportteja mutta tieto ei kulje asiakkaalle tai vanhuksen omaisille. Miksi? Kuka lukee raportit ja miksi hoitajat eivät näppäile mobiilisovellukseen
kovasta kiireestä johtuvaa resurssipulaa. Jopa liikuntakyvytön vanhus jätetään yksin syömään pöydän ääreen, kun mobiilisovelluksessa määritelty aika loppuu. Sairaalasta kotiutunut vanhus joutuu olemaan kotonaan kuolleena pitkiä aikoja, kun kukaan kotipalvelusta ei ole käynyt tarkistamassa. Oliko mobiilisovelluksessa vanhuksen kohdalla viesti: sairaalassa, vaikka vanhus oli kotiutettu?
Toiminnanohjausjärjestelmää pitää muuttaa siten, että organisaation tavoitteiden lisäksi kuullaan kotihoidon asiakkaita ja asiakkaiden omaisia. Omaisten ja asiakkaiden toiveet ja vaatimukset kirjataan järjestelmään ja niiden toteuttamista raportoidaan säännöllisesti. Kun kotihoitajien käyntien tiedot eli kulloisenkin päivän palvelut ja palvelun sisältö kirjataan järjestelmään, niin miksi ihmeessä raportteja käynneistä ei tulosteta asiakkaille tai omaisille? Raportit korvaisivat vanhentuneet "reissuvihkot", joiden avulla kommunikaatio hoidettiin kotihoitajien, asiakkaiden ja omaisten kesken. Kommunikaatio ja yhteistyö voitaisiin hoitaa myös toiminnanohjausjärjestelmien ja sitä edellyttävien mobiilisovellusten avulla. Onko jotain salattavaa, vai miksi tieto ei kulje? Laskutetaanko asiakkaita myös mobiiliinnäpäilystä, mutta siitä hyötyvät vai kotihoitajien työn tehostajat ja näppäilyaika on poissa varsinaisesta hoityöstä? Laskutetaanko asiakkailta työstä ja tunneista, joita ei ole tehty ja näkyisikö se raporteista, joten niitä ei näytetä asikkaille eikä omaisille? Kun kotihoito tapahtuu toiminnanohjausjärjestelmän mukaisesti mobiilisovellusten kautta, eikö olisi helppoa järjestää omaisille mahdollisuus seurata tietokoneen avulla virtuaalisesti hoitotyön edistymistä?
Kun palvelutaloista siirrytään kotihoitoon ja atk-pohjaiseen hoitotyöhön, on tärkeää ottaa kaikki osapuolet huomioon. Nyt hoitotyö kotona tapahtuu vain järjestäjäorganisaation ehdoilla ja hoitoa tarvitsevat kotona asuvat vanhukset sekä heidän omaiset on jätetty ulkopuolelle, joten tieto ei kulje ja kotihoidon palvelu näyttäytyy "kafkamaisena, pelottavana järjestelmänä". Miten kafkamaista hoitotyö sitten on sitä suorittaville työntekijöille - lieneekö mobiilisovelluksen näppäily mukavampaa kuin varsinainen hoitotyö?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos saa kansanedustajan sopeutumiseläkkeen suuruista korvausta , kuten Tanja Karpela nauttii , voi asua yksityisessä palvelutalossa.
Jos saa maataloustukea 120 000 euroa vuodessa kuten ministeri Leppä ministeripalkan lisäksi ,voi palkata kotiin oman hoitajan.
Vanhusten huono hoito on ainoastaan köyhien ongelma ei rikkaiden , verorahalla Leppäkin elää varsin leveästi ilman huolta huomisesta.
Esität asian ikään kuin se olisi joko-tai, se on lapsellista.
Vanhusten tarpeet ovat moninaisia. Joku ei tarvitse mitään muuta kuin ruokakassin kerran viikossa, toiset tarvitsevat lähes jatkuvaa hoitoa. Toiset taas pärjäävät ihan hyvin, mutta haluavat seuraa. Jotkut puolestaan eivät halua ketään nurkkiinsa, mutta silti tarvitsevat apua.
Ei ole olemassa yhtä käyntimäärää ja palvelua, joka toimii kaikilla vaan palvelu pitää sovittaa tarpeisiin.
Oman ongelmansa tuo lisäsksi se, että vanhuksilla on suurehko riski tilan nopeaan heikkenemiseen esimerkiksi kaatumisen tai sairastumisen takia. Silloin kerran viikossa sovittu ruokakassi ei ehkä ole sopivasti tulossa.
Ei ole kenenkään vika, jos vanhus kuolee yllättäen kotonaan. Sitä tapahtuu nuortillekin ihmisille, ikääntyessä riskit vain kasvavat. Palvelut mitoitetaan tunnistetun tarpeen mukaan yhdessä avun tarvitsijan kanssa. Ketään ei voi valvoa jatkuvasti siltä varalta, etä tila huononee. Jos voisi, niin se palvelu pitäisi saada kaikille suomalaisille joka puolelle ettei kukaan ole koskaan yksin.