Mikä on ollut

Aikuistuminen ja siitä seurannut vastuu

kun synnyin tänne.

Se kun exä tunki valtavan molonsa kuivana perseen reikääni eikä suoli siitä hyvää tykännyt.. syystäkin "ex"!

En ole katkera, koska ei hyödytä eikä muuta koskaan tilannetta ainakaan paremmaksi.

erityisherkkänä on vaikeaa elämän, on täytynyt hyväksyä se.

elämä on etsimistä, koko elämä, onnellisuuden sekä sielunrauhan etsimistä, sitä se on.
( meni hieman syvälliseks pohdinnaks)

Lapin lutkan kohtaaminen.

Laittaa elämäni rakkaudelle viestiä ja toipua siitä tosiasiasta että se oli raukkamainen ja väärä teko.

En ole ollut katkera, ei ole syytä ollut

Lasiovien takana.

Minulla on aika rankka elämä ollut kokonaisuudessaan.

Toiset nyt vain syntyy heti kotiin jossa kaikki päin vittua ja siitä lähtee sitten heti vauvasta se elämän vaikeampi polku käyntiin.
Vanhempien valinta nussia muksuja suhteeseen joka täysi sotatanner.
Väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta, alkoholia.

Siis se perisuomalainen perhetragedia. Siitä lähti elämäni liikkeelle.

Siihen päälle omia sairauksia ja niiden käynnistämiä perhetragedioita.

Rikki revitty perhe ja vain sirpaleet siitä jäljellä.

Kuolemaa, onnettomuuksia ja täpäriä hengen pelastautumisia.

Aikuisuudesta sitä samaa mitä lapsuus oli eli viinaa, väkivaltaa sairaalloista mustasukkaisuutta, ihmissuhde draamaa, kuolemaa, onnettomuuksia


Olen vuodattanut varmaan valtameren kokoisen määrän kyyneliä mutta niin tavataan sanoa että vaikeudet opettaa ja vahvistaa!


Lapsuus pakotti minut aikuisena kulkemaan pidemmän kivisemmän tien omissa valinnoissa, sillä kuljin ensin samoja reittejä kuin vanhempani olivat mallia näyttäneet!

Sitten koin hetken kun tajusin että elämänihän toistaa vanhempieni valintoja jolloin jähmetyin. Pysähdyin. Vedin syvään henkeä ja käännyin ympäri.

Vanhempani mallit ei määrittänyt kuin lapsuuttani, tää on mun elämä. Nämä on minun valintoja. Voin joko seurata kasvatuksessa saamia malleja taikka pitää ne mielessä ohjenuorana ja oppina että miten en halua menetellä ja tehdä itse omat polkuni.

Päätin ottaa lapsuuteni ja kaikki muut vaikeudet muistiini opiksi itselleni.

Katkera en ole. Kokemukseni ovat minulle tietynlainen majakan valo. Kun katseeni osoittaa siihen valoon päin tiedän olevani eksynyt väärille poluille ja silloin teen käännöksen


En koe tarvitsevani sääliä. En koe vihaa. Koen itseni vahvaksi. Sillä mikään muu kuin nämä kokemukset eivät olisi minusta näin sisukasta tehnyt

Kun kaadun. Nousen ylös uuteen yritykseen päättäneenä että menen läpi mahdottomankin sillä olen päättänyt selvitä. Aina ja kaikesta.

Tällä hetkellä elän aika vaikeaa aikaa. En saa asioita oikein hallintaani ja se harmittaa. Sosiaalisessa elämässä on aika hiljaista ja yhden kaverin kanssa on huonot välit. Mieskin on pettynyt minuun ja syystä. Yhden tyypin kanssa meillä on kuitenkin vähän epäselvät välit. Lapsiini sentään on kohtuulliset suhteet. Suku on minusta tällä hetkellä vähän etäällä.

Poliittisista asioista. Kerroinhan että olen kotoisin demariperheestä. Isäni on ollut demarien kaupunginvaltuutettu ja myös veljeni. Äiti taas tulee aivan toiselta puolelta. Minä siirtymässä äitini maailmaan ja siksi tunnen vähän etäisyyttä demariperheeseeni. En usko demariaatteeseen.

katkera. Päässyt katkeruudesta ohi, onnekseni.
Se katkeruus johtui nuorena kuolleen puolisoni johdosta. Jätti minut yksin, mutta kun maallinen eikä taivaallinenkaan mahti voinut mitään, niin hyväksyttävähän se on, mutta aikaa se on vienyt, ja vieläkin joskus kysyn hiljaa: Miksi niin kävi,,,

Rankin jakso oli elää ja kokea puolison sairaus ja hautaaminen kaiken lopuksi .

Perheenjäsenen sairastuminen ja sen tilanteen seuraaminen vuosia lähietäisyydeltä. Toisesta ihmisestä vastuun ottaminen silloin pahimmalla hetkellä. Toisaalta se on ollut myös kasvattavaa. Luulen, että oireilen asian kanssa niin kauan kun kyseinen henkilö pysyy elossa. En silti kadu tuota aikaa, voisi olla tosi paljon huonomminkin. Vaikeaa enää samaistua muiden pinnallisiin ongelmiin. Voi olla että musta on tullut sen suhteen jopa hiukan ylimielinen. Ei vaan pitäis antaa sen näkyä liikaa ulospäin.

Elämä. Tiedän että joukolla olette liittoutuneet minua vastaan ja haluatte vain häpäistä minut.

Kun ymmärsin, etten ollut enää sama ihminen yhdessä vaiheessa.

V.....ttuako se sulle kuuluu? Mikäs sulla. Muista mä tiedän nytkin kaiken. Olen selvänäkijä.

Kun mies ei ota yhteyttä

Avioero, vaikka se tapahtui omasta aloitteesta.

Yksi vaikeimmista on ollut luopua hänestä ketä kaipaan. Emme olleet yhdessä joten tarkoitan tässä sitä että en antanut meille mahdollisuutta. Olin valtavan ihastunut kaivattuun. Mitään suhdetta ei kuitenkaan ollut. Valitsin lapseni isän tai oikeastaan hän ei päästänyt minua muuttamaan yksin lapsen kanssa.
Päätin tehdä kaikkeni tämän suhteen eteen ja unohtaa tuon toisen miehen. Sittemmin kävi valitettavan selväksi että en tule olemaan onnellinen lapseni isän kanssa. Jatkuvat laiminlyönnit, tunnekylmyys, syyllistäminen ja se että hän kaikin tavoin itsekkäästi käytti minua hyväkseen sai minut käsittämään että löin käteni paskaan ja siinä pysyn.
En ole katkera mutta kadun etten toiminut itsekkäämmin aikanaan. Olen surullinen asiasta. Kun oli vielä mahdollisuus. Olisin todennäköisesti ollut onnellisempi kaivattuni kanssa. Olisin ollut rakastava vaimo hänelle ja ehkä olisimme saaneet lapsia. Tiedän että hän olisi pitänyt huolta minusta eikä minun olisi tarvinnut yksin huolehtia kaikesta ja murehtia.

Haikeeta on tietää et porurukal puskis on ainoa optio jossa dumlet on oikein päin.

Se kun sairastuin henkisesti ja oli todella lähellä että olisin menettänyt aivan täysin elämänhaluni. Ainut syy miksi en tehnyt mitään oli se ettei muutama läheinen ihminen joudu jäädä suremaan ja he olivat myt itselleni ainut syy jaksaa.
Pelkäsin kuolemaa mutta silti ajoittain halusin myös kuolla.

myös tietynlainen koulukiusaaminen ja yksinäisyys on jälkensä minuun jättänyt.