Vastoinkäymiset voivat latistaa ihmisen. Toisaalta vastoinkäymiset ovat välttämättömiä sille, että olisimme joskus valmiita johonkin suurempaan. Vaikeuksien ja mahdottomuuden tunteen tullessa tilanne pitäisi ottaa pikemminkin kiitollisuudella vastaan, että meille annetaan mahdollisuus hioutua paineessa valmiimmiksi, vaikka kokonaan valmiiksi emme kukaan koskaan tulekaan. Minä ainakin teen tai edes yritän tehdä niin. Kun tarkemmin ajattelee, niin jokainen päivä jonka elämme on juhla, koska silloin on aina olemassa vähintään - siis vähintään - jonkinlainen mahdollisuus sille, että joskus saisimme toisemme. Vielä tarkemmin kun ajattelee, niin pelkkä tieto olemassaolostasi on jo sinällään erittäin hyvä syy juhlia, vaikka joka päivä.
https://www.youtube.com/watch?v=LF9cETQM1OM
https://www.youtube.com/watch?v=LF9cETQM1OM
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paskan marjat
Erinomainen puheenvuoro aloittajalla. Itse tulkitsen maamerkkejä niin, että säkenöivä ratkaisu voi tulla jo huomenna ja rakkaus nousee korkeisiin sfääreihin ja aivan pian.
Mielestäni eivät ole välttämättömiä vaan tekosyitä sadistiselle jumalalle vähän niinkuin vanhempi lyö lasta koska rakastaa häntä niin paljon todellisuudessa lyö siksi koska pitää lyömisestä ja vallantunteesta.
Tai jumalaa esittäville ihmisille johtajille.
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Minäkin ajattelen näin eräästä miehestä ja se on erittäin iso lahja kokea näin.
Olen kokenut useita vastoinkäymisiä. Joitakin pelkään. Mutta ehkä turhaan. Luulen omaavani enemmän voimavaroja kuin arvaankaan. Vastoinkäymiswet ovat välttämättömiä, että oppii selviytymään elämästä. Muuten voi tukeutua epätoivoisiin tekoihin.
Välillä tuntuu että vastoinkäymisiä on liiankin kanssa että sitä seilaa
samassa veneessä Jobin kanssa ja että joku Keisari Nero vaanii
nurkan takana ansoineen, että maine on kuin Väinö Tannerilla oli
Neuvostoliitossa, Tanner ei ollut mitenkään Neuvostoliiton Kommu-
nistisen Puolueen (NKP) suosiossa 1918-1963.
Kuitenkin sitä jaksaa kaiken epävarmuuden ja pilkan kohteeksi
joutumisen uhallakin uskoa että tunnelin päässä on valoa. Koulu-
aikana varsinkin 1997-2000 pilkan kohteeksi joutuminen oli
omalla kohdalla konkreettista. Sitä vain käänsi toisen poskensa
ja kesti sen tiettyjen koulukaverien leuan louskuttamisen.
Kait tämä yksinään oleminen on saanut minut hermostumaan
arkeen, kun sosiaalista liikehdintää ei ole niin paljon kun itse
tarvitsisin/kaipaisin, varsinkaan naisten kanssa ei ole juurikaan sitä sek-
suaalista kanssakäymistä viikonlopuille ja lomille, kaduilla vastaan
tulee sexyjä pimuja mutta ei heitä taatusti kiinnosta mun seura
kun kuulun kategoriaan Uuno Turhapuro enkä ole kuten Arman
Alizad, Makwan Amirkhani ja Zlatan Ibrahimovic, tällainen tyypillinen
hurmuri.
Ja ehdoton turn off naisilla on tekoripset, botoxhuulet, silikonirinnat,
rakennekynnet ja posliinipimppi. Luomunaiset ovat paljon kiihotta-
vampia, ei kuitenkaan mitkään liikalihavat ja anorektikot. Sitäpaitsi
liikalihavuus on vain haittana seksisuhteessa, liikalihava ihminen ei
jaksa painaa sängyssä samalla teholla kuin terve hoikka ihminen.
Ehkä vitsien perusteella menen kategoriaan Jim Carrey, Ilari Johansson,
André Wickström, Sami Hedberg ja Aku Hirviniemi, että kaikki
naiset eivät ehkä lämpene mulle. Välillä tulee kaduilla vastaan
niin stereotyyppisiä miehiä että oikein puistattaa, jotkut miehet
oikein korostaa ulkonäöllään että mahduttavat itsensä kategoriaan
Uuno Turhapuro, Timo Rautiainen ja Jouni Hynynen. Taasen Marko
Annalasta aistii tietynlaisen herkkyyden vaikka hän onkin hevibändi
Mokoman keulamies. Herkkyys ei ole ikinä pahasta, tällaisia miehiä
ovat esimerkiksi Elton John, Mikko Alatalo, Juha Tapio, Jani Toivola,
Stig Dogg (Pasi Siitonen) ja Jukka Poika (Jukka Rousu),
myös Freddie Mercury oli tällainen herkkismies, vaikka loi imagon
kreisibailaavasta boheemista androgyynikosta. Imago paskantärkeäs-
tä miehestä on se normimieskuva, vääristynyt mieskuva kuitenkin.
Nainen saa olla parisuhteessa varpaillaan tällaisen paskantärkeän
ylvästelevän kaljaa kittaavan miehen kanssa. Onneksi en huomaa
itsessäni näitä ällöjä piirteitä.
Arvostan toki Timo Rautiaisen bändiä Trio Niskalaukausta ja
Jouni Hynysen bändiä Kotiteollisuutta, perus äijähevirokkia.
Jopa vaikka Pate Mustajärvellä (Poepda) on rokkikukon imago, hän
on yllättävän miellyttävä mieheksi ei mikään kusipää, sama
juttu Vesku Jokisen (Klamydia) kanssa vaikka välillä Vesku laukookin
suorat sanat haastatteluissa. Paten motto on varmaan ollut kuten
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa: asialliset hommat hoidetaan
muuten ollaan kuin ellun kanat.
En mä jaksa uskoa että Pate on mikään rettelöitsijä ollut
yksityiselämässään saatika julkkiselämässä-
kään. Taasen Johnny Rotten (John Lydon) on ollut vuosien saatossa
hyvinkin suorasukainen ja suorasanainen kannanotoissaan, Suomessa
Pelle Miljoona (Petri Tiili) on myös ollut suorasanainen, on hän yllättävän
miellyttävä mieheksi. Eikä se Timo Rautiainenkaan ole hullumpi
mieheksi kun hänen tarinointiaan kuuntelee. Hän vain laulaa lauluissaan
suomalaisesta perusjuroudesta ja tuppisuisuudesta, että asiat ratkaistaan
nyrkillä, puukolla taikka haulikolla, mutta ihan fiksu ja tasapainoinen Timo
Rautiainen kuitenkin on ihmiseksi ja mieheksi.
tsökö tsökö jellutei---hellurei
Huomista juhlaa odotellessa.
Mitä silloin juhlitaan? Sitäkö, että ihmiset ovat olemassa ja näkevät toisensa, vaikka siitäkin huolimatta sielu ikävöi?
https://youtu.be/LlG6SuORtAA
...