Mitä älykkyysosamäärä faktisesti kertoo?

Tekoäly on tulee antamaan tulevaisuudessa tarkan matemaattisen kuvauksen siitä mitä ihmisäly on, jolloin voimme mitata ihmisälyä luotettavasti.

Siihen asti meidän pitää olla vain kärsivällisiä.

Perusidea on se, että älykkyys on kyky ratkaista monimutkaisia ongelmia.

Korkeimmat pistelukemat ovat ilmeisesti fyysikoilla eli ka 130.

Olen joskus katsonut noita korrelaatioita ja ne olivat juuri tuota luokkaa kuten alussa todettiin. En muista tarkemmin tutkimuksia, mutta Googlella ne nopeasti varmaakin löytyvät.

Älytestit perustuvat faktorianalyysiin, joka on tilastotieteilijöiden keskuudessa hyvin epäluotettavana menetelmänä pidetty, eikä tällä menetelmällä saaduilla tuloksilla ole matemaattista uskottavuutta.

Faktorianalyysin ongelmana on se, että sen pohjana on normaalijakaumaoletus, joka täysin myytti kun yhteisjakaumia tarkastellaan. Lisäksi menetelmä on lopulta täysin subjektiivinen (nk. rotaatio-ongelma).

Älykkyystesteihin ei siis lähtökohtaisesti voi luottaa.

Kyllä ne jotain suuntaa antavat loogisesta päättelykyvystä, mutta niihin voi harjoitella ja älykkyyttäkin ja testejä on olemassa monenlaista. Eivät ne kuitenkaan ihan päättömästi heitä, eli 30 pisteen ero on ihan merkittävä, vaikka onnen, vireystilan ja harjoittelun vaikutukset laskettaisiin. Olettaen tietysti että koehenkilöt ovat tehneet parhaansa ja ovat suurinpiirtein samanikäisiä aikuisia.

Älykkyysluokittelu olisi järkevää jakaa vaikka kolmeen osaan: kehitysvammaiset (alle 70), normaalit (70-130) ja älykkäät (yli 130).

testinperuisteista kirjoitti:

Korkeimmat pistelukemat ovat ilmeisesti fyysikoilla eli ka 130.

Olen joskus katsonut noita korrelaatioita ja ne olivat juuri tuota luokkaa kuten alussa todettiin. En muista tarkemmin tutkimuksia, mutta Googlella ne nopeasti varmaakin löytyvät.

Älytestit perustuvat faktorianalyysiin, joka on tilastotieteilijöiden keskuudessa hyvin epäluotettavana menetelmänä pidetty, eikä tällä menetelmällä saaduilla tuloksilla ole matemaattista uskottavuutta.

Faktorianalyysin ongelmana on se, että sen pohjana on normaalijakaumaoletus, joka täysin myytti kun yhteisjakaumia tarkastellaan. Lisäksi menetelmä on lopulta täysin subjektiivinen (nk. rotaatio-ongelma).

Älykkyystesteihin ei siis lähtökohtaisesti voi luottaa.

Lue lisää

http://tieku.fi/ihminen/aivot/alykkyys/ao-kuka-kehitti-ao-testin

Älykkyystestejä on sovellettu yli 100 vuotta erilaisiin tarkoituksiin, eivät ne ihan humpuukia ole. Mitä itse olen kokeillut useita erilaisia testejä, suunnilleen 10 pisteen sisään menevät tulokset (120-130). Enkä usko että harjoittelulla kovin paljon petraisin.

Jotkut hyviä tuloksia saaneet haluavat uskoa, ettei harjoittelulla ole mitään merkitystä, vaan kyseessä on synnynnäinen ominaisuus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Harjoitella voi testeissä toistuvia ratkaisumalleja, ongelmanratkaisukykyä, keskittymiskykyä ja työmuistia. Työmuistin, keskittymiskyvyn ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymiseen vaikuttaa hyvin paljon elämäntavat (esim. ajattelu, päässälasku, haasteet, vaikeudet, muuttuva ympäristö, halu kehittyä, uteliaisuus, terveys, mielenterveys, kannustimet, liikunta, ravinto ja lepo).

Korkeasti koulutetut saavat parempia tuloksia jo senkin takia, että ovat jatkuvasti käyttäneet päätään, jolloin aivot ovat harjaantuneet. Synnynnäiset ominaisuudet (geenit) sanelevat jonkunlaiset rajat mihin asti voi kehittyä. Rajat jäävät kuitenkin suurimmalla osalla saavuttamatta, koska ympäristö ei sitä vaadi ja sisäinen halu puuttuu. Myös onnella voi elämässä olla hyvin paljon merkitystä.

Otetaan esimerkkinä pikajuoksijat: Ammattimaisesti treenanneet juoksijat (ei geenejä harjoittelu) pääsevät parempiin aikoihin kuin treenaamattomat juoksijat (ei geenejä ei harjoittelua), mutta vain pieni osa ammattimaisesti harjoitelleista juoksee 100 m alle 10 sekunnin (geenit harjoittelu). Jotkut treenaamattomat juoksevat todella hyviä aikoja (geenit ei harjoittelua), mutta häviävät silti ammattimaisesti harjoitelleille.

Yleensä järjestys on tämä:
1. geenit harjoittelu
2. ei geenejä harjoittelu
3. geenit ei harjoittelua
4. ei geenejä ei harjoittelua

Kyse on geeneistä ja harjoittelusta suhteessa muihin.

itsekehitys kirjoitti:

Jotkut hyviä tuloksia saaneet haluavat uskoa, ettei harjoittelulla ole mitään merkitystä, vaan kyseessä on synnynnäinen ominaisuus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Harjoitella voi testeissä toistuvia ratkaisumalleja, ongelmanratkaisukykyä, keskittymiskykyä ja työmuistia. Työmuistin, keskittymiskyvyn ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymiseen vaikuttaa hyvin paljon elämäntavat (esim. ajattelu, päässälasku, haasteet, vaikeudet, muuttuva ympäristö, halu kehittyä, uteliaisuus, terveys, mielenterveys, kannustimet, liikunta, ravinto ja lepo).

Korkeasti koulutetut saavat parempia tuloksia jo senkin takia, että ovat jatkuvasti käyttäneet päätään, jolloin aivot ovat harjaantuneet. Synnynnäiset ominaisuudet (geenit) sanelevat jonkunlaiset rajat mihin asti voi kehittyä. Rajat jäävät kuitenkin suurimmalla osalla saavuttamatta, koska ympäristö ei sitä vaadi ja sisäinen halu puuttuu. Myös onnella voi elämässä olla hyvin paljon merkitystä.

Otetaan esimerkkinä pikajuoksijat: Ammattimaisesti treenanneet juoksijat (ei geenejä harjoittelu) pääsevät parempiin aikoihin kuin treenaamattomat juoksijat (ei geenejä ei harjoittelua), mutta vain pieni osa ammattimaisesti harjoitelleista juoksee 100 m alle 10 sekunnin (geenit harjoittelu). Jotkut treenaamattomat juoksevat todella hyviä aikoja (geenit ei harjoittelua), mutta häviävät silti ammattimaisesti harjoitelleille.

Yleensä järjestys on tämä:
1. geenit harjoittelu
2. ei geenejä harjoittelu
3. geenit ei harjoittelua
4. ei geenejä ei harjoittelua

Kyse on geeneistä ja harjoittelusta suhteessa muihin.

Lue lisää

On ikuisuuskysymys tekeekö viime kädessä harjoitus mestarin vai tekeekö geenit lopulta sittenkin mestarin.

Nykyinen tekoäly saisi alussa surkeat pisteet älytestistä, mutta kun pistetään harjoittelemaan vaikka muutama miljoona kertaa ko. testi, se voisi vetää täydet pisteet älytestistä.

Tässä tapauksessa harjoitus tekee mestarin.

Tulevaisuudessa äly määritellään matemaattisesti tekoälyn avulla.

itsekehitys kirjoitti:

Jotkut hyviä tuloksia saaneet haluavat uskoa, ettei harjoittelulla ole mitään merkitystä, vaan kyseessä on synnynnäinen ominaisuus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Harjoitella voi testeissä toistuvia ratkaisumalleja, ongelmanratkaisukykyä, keskittymiskykyä ja työmuistia. Työmuistin, keskittymiskyvyn ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymiseen vaikuttaa hyvin paljon elämäntavat (esim. ajattelu, päässälasku, haasteet, vaikeudet, muuttuva ympäristö, halu kehittyä, uteliaisuus, terveys, mielenterveys, kannustimet, liikunta, ravinto ja lepo).

Korkeasti koulutetut saavat parempia tuloksia jo senkin takia, että ovat jatkuvasti käyttäneet päätään, jolloin aivot ovat harjaantuneet. Synnynnäiset ominaisuudet (geenit) sanelevat jonkunlaiset rajat mihin asti voi kehittyä. Rajat jäävät kuitenkin suurimmalla osalla saavuttamatta, koska ympäristö ei sitä vaadi ja sisäinen halu puuttuu. Myös onnella voi elämässä olla hyvin paljon merkitystä.

Otetaan esimerkkinä pikajuoksijat: Ammattimaisesti treenanneet juoksijat (ei geenejä harjoittelu) pääsevät parempiin aikoihin kuin treenaamattomat juoksijat (ei geenejä ei harjoittelua), mutta vain pieni osa ammattimaisesti harjoitelleista juoksee 100 m alle 10 sekunnin (geenit harjoittelu). Jotkut treenaamattomat juoksevat todella hyviä aikoja (geenit ei harjoittelua), mutta häviävät silti ammattimaisesti harjoitelleille.

Yleensä järjestys on tämä:
1. geenit harjoittelu
2. ei geenejä harjoittelu
3. geenit ei harjoittelua
4. ei geenejä ei harjoittelua

Kyse on geeneistä ja harjoittelusta suhteessa muihin.

Lue lisää

Kouluaineista matematiikka edellyttää eniten loogista ajattelua. On joitakin oppilaita, tyypillisesti vähemmän kuin yksi luokalla, joille lukion pitkä matematiikka on lapsellisen helppoa aika vähällä työllä. Paljon suurempi joukko on oppilaita, jotka ovat motivoituneita opiskelemaan matematiikkaa, tekevät paljon työtä sen eteen ja oppivat ratkaisemaan tyyppitehtäviä, mutta enemmän hoksaamista vaativat tehtävät eivät luonnistu. Eli kyllä se synnynnäisyys on vahvasti mukana älykkyydessä.

Älykkyys ei kerro mitään ihmisen arvomaailmasta. On varsin yleistä esim. se, että pornoa pidetään jotenkin pahempana asiana kuin väkivaltaa. Johtuneeko sitten ihan ihmisen perimmäisestä olemuksesta saalistajien ykkösenä, että väkivaltaa pidetään jopa viihteenä eikä se todellakaan ole mitenkään harvinainen asenne -päin vastoin.

Eipähän tuo mitään kumoa. Tutkimusten mukaan erilaisissa muisti- ja ajattelutoimintoja menestymisessä vaikuttaa yleinen yhteinen tekijä (g-faktori), jota voidaan kutsua yleisälykkyydeksi. On paljon tietoa siitä, että ei-kielellistä päättelyä ja työmuistia vaativilla testeillä mitataan älykkyyden ydinprosesseja, jotka ovat keskeisimpiä yleisen älykkyyden prosesseja. Esim. mensatestillä mitataan noita ydinprosesseja. Testi on kapea-alainen siksi, että saataisiin se mahdollisimman riippumattomaksi oppineisuudesta. Eli testitulos korreloi kohtuullisen hyvin yleisälykkyyden kanssa, vaikka ei yksittäistapauksissa hyvää vastaavuutta olekaan.

Mm.. jaa-a... Kyllä mielestäni Linkola on enemmän oikeassa näissä asioissa.

Linkola haluaa vähentää Suomen väestön 100 000 ihmiseen. Oletko varma, että olet tuossa joukossa?

Noinkohan kirjoitti:

Linkola haluaa vähentää Suomen väestön 100 000 ihmiseen. Oletko varma, että olet tuossa joukossa?

Kyllähän muutkin viisaat jo tietävät, että ihmisiä on aivan liikaa luonnon kantokyvylle ja että luonto joka tapauksessa lopulta hoitaa homman suuntaan johon Linkolakin sitten olisi tyytyväinen.