Suomen torjuntavoitto

Asia ei ole niin yksinkertainen, että se voitaisiin pelkistää kysymykseen siitä, tarkastellaanko jatkosotaa hävitynnä sotana vai torjuntavoittona. Tämä käy hyvin ilmi myös Max Jakobssonin kirjoituksesta.

Olisivatpa päätökset olleet minkälaisia tahansa, ne sisälsivät aina suuria riskejä. Meidän kävi hyvin, mutta oliko se vain torjuntavoiton ansiota, on toinen asia. Kuten jutusta ilmenee, myös muut asiat vaikuttivat. Länsivallat painostivat NL:a olemaan miehittämättä Suomea. Stalinin puntaroinnissa suhteiden ylläpito länteen painoi ilmeisesti enemmän kuin Suomen miehitys. Tämä asia oli paljolti meidän oman päätösvaltamme ulottumattomissa. Lisäksi näemme tekstistä Molotovin "vuotava haava" -teorian.

Saksaan tukeutuminen sisälsi riskejä. Torjuntataistelujen ohella voi sanoa, että yhtä tärkeää oli oikea-aikainen irtautuminen Saksasta. Sen piti tapahtua siinä vaiheessa, kun neuvostojoukkojen painopiste oli kohti Berliiniä ja Saksan voima huvennut niin, ettei se kykenisi vastatoimiin. Jälikäteen arvioiden tämä oli viisas ratkaisu.

Rauhanoppositio Kekkonen mukaan lukien saattoi ajatella, että Suomi tuhoutuu Saksan mukana, jos me sitoudumme siihen hamaan loppuun asti. Emme siinä vaiheessa voineet tietää, miten pitkälle venäläisten pitkämielisyys kestäisi saati, että olisimme tietäneet kulissien takana käydystä suurvaltapelistä tulevaakin ajatellen. Rauhanoppososition ja Tukholman pakolaishallituksen toimia joutuu kyllä tarkastelemaan motiivien kannalta. Ja ne motiivit olivat varmasti hyvin isänmaalliset toisin kuin tunnut vihjaavan.

Se, että poliittinen konsensus maan sisällä sellaisessa kriisitilanteessa alkaa rakoilla, on täysin ymmärrettävää. Maan pelastamiseksi oli otettava avuksi epätavanomaisetkin keinot. Tätä voi tietysti tarkastella kapinana ja sitä varmaan onkin, mutta varsin ymmärrettävässä mielessä. Jokaisella oli halu pelastaa Suomi, keinoista vaan ei vallinnut yksimielisyyttä. Rauhanoppositio pelkäsi valitun politiikan johtavan nimenomaan Suomen tuhoon.

Kehotan sinuakin käymään katsomassa elokuvan "Perikato" natsi-Saksan viimehetkistä. Siinäkin rauhanoppositio (mm. Göring ja Himmler) toimii epälojaalisti, mutta tarkoituksena on pelastaa Saksan kansa, kun taas Hitler ja Göbbels uskovat voittavansa sodan vielä siinäkin vaiheessa, kun venäläisjoukot ovat aivan Berliinin ympärillä. Hitler jopa sanoo houkutelleensa venäläiset syvälle Saksaan, ansaan, jotta heidät voidaan tuhota. Hitler sotii kartan kanssa ja näyttää ainakin elokuvan perusteella täydellisesti uskoneen aivan tuhon viimepäiviin asti Saksan sotavoimaan ja kansaan. Vasta kun rintamaraportti toisensa jälkeen kertoo muusta, Hitler antaa periksi kääntäen asian niin, että Saksan kansa ansaitseen tuhoutua, koska se petti hänet, johtajansa. Samaa petturien joukkoa olivat Göring ja Himmler, joille Hitler langetti kuolemantuomion. Elokuva antaa hyvän kuvan siitä, miten kaaottiseksi päätöksenteko ja koko tilanne voi muodostua äärioloissa.

Saksalaisen rauhanoppositon petturuuden onnistuminen olisi säästänyt tuhansien saksalaisten hengen ja materiaaliset vahingot olisivat jääneet pienemmiksi. Uskoisin, että aivan samantapainen tavoite oli suomalaisella rauhanoppositiolla eikä Kekkosta pidä sen vuoksi mustamaalata. Menet siinä minusta kohtuuttomuuksiin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Asia ei ole niin yksinkertainen, että se voitaisiin pelkistää kysymykseen siitä, tarkastellaanko jatkosotaa hävitynnä sotana vai torjuntavoittona. Tämä käy hyvin ilmi myös Max Jakobssonin kirjoituksesta.

Olisivatpa päätökset olleet minkälaisia tahansa, ne sisälsivät aina suuria riskejä. Meidän kävi hyvin, mutta oliko se vain torjuntavoiton ansiota, on toinen asia. Kuten jutusta ilmenee, myös muut asiat vaikuttivat. Länsivallat painostivat NL:a olemaan miehittämättä Suomea. Stalinin puntaroinnissa suhteiden ylläpito länteen painoi ilmeisesti enemmän kuin Suomen miehitys. Tämä asia oli paljolti meidän oman päätösvaltamme ulottumattomissa. Lisäksi näemme tekstistä Molotovin "vuotava haava" -teorian.

Saksaan tukeutuminen sisälsi riskejä. Torjuntataistelujen ohella voi sanoa, että yhtä tärkeää oli oikea-aikainen irtautuminen Saksasta. Sen piti tapahtua siinä vaiheessa, kun neuvostojoukkojen painopiste oli kohti Berliiniä ja Saksan voima huvennut niin, ettei se kykenisi vastatoimiin. Jälikäteen arvioiden tämä oli viisas ratkaisu.

Rauhanoppositio Kekkonen mukaan lukien saattoi ajatella, että Suomi tuhoutuu Saksan mukana, jos me sitoudumme siihen hamaan loppuun asti. Emme siinä vaiheessa voineet tietää, miten pitkälle venäläisten pitkämielisyys kestäisi saati, että olisimme tietäneet kulissien takana käydystä suurvaltapelistä tulevaakin ajatellen. Rauhanoppososition ja Tukholman pakolaishallituksen toimia joutuu kyllä tarkastelemaan motiivien kannalta. Ja ne motiivit olivat varmasti hyvin isänmaalliset toisin kuin tunnut vihjaavan.

Se, että poliittinen konsensus maan sisällä sellaisessa kriisitilanteessa alkaa rakoilla, on täysin ymmärrettävää. Maan pelastamiseksi oli otettava avuksi epätavanomaisetkin keinot. Tätä voi tietysti tarkastella kapinana ja sitä varmaan onkin, mutta varsin ymmärrettävässä mielessä. Jokaisella oli halu pelastaa Suomi, keinoista vaan ei vallinnut yksimielisyyttä. Rauhanoppositio pelkäsi valitun politiikan johtavan nimenomaan Suomen tuhoon.

Kehotan sinuakin käymään katsomassa elokuvan "Perikato" natsi-Saksan viimehetkistä. Siinäkin rauhanoppositio (mm. Göring ja Himmler) toimii epälojaalisti, mutta tarkoituksena on pelastaa Saksan kansa, kun taas Hitler ja Göbbels uskovat voittavansa sodan vielä siinäkin vaiheessa, kun venäläisjoukot ovat aivan Berliinin ympärillä. Hitler jopa sanoo houkutelleensa venäläiset syvälle Saksaan, ansaan, jotta heidät voidaan tuhota. Hitler sotii kartan kanssa ja näyttää ainakin elokuvan perusteella täydellisesti uskoneen aivan tuhon viimepäiviin asti Saksan sotavoimaan ja kansaan. Vasta kun rintamaraportti toisensa jälkeen kertoo muusta, Hitler antaa periksi kääntäen asian niin, että Saksan kansa ansaitseen tuhoutua, koska se petti hänet, johtajansa. Samaa petturien joukkoa olivat Göring ja Himmler, joille Hitler langetti kuolemantuomion. Elokuva antaa hyvän kuvan siitä, miten kaaottiseksi päätöksenteko ja koko tilanne voi muodostua äärioloissa.

Saksalaisen rauhanoppositon petturuuden onnistuminen olisi säästänyt tuhansien saksalaisten hengen ja materiaaliset vahingot olisivat jääneet pienemmiksi. Uskoisin, että aivan samantapainen tavoite oli suomalaisella rauhanoppositiolla eikä Kekkosta pidä sen vuoksi mustamaalata. Menet siinä minusta kohtuuttomuuksiin.

...estivät maamme meihitetyksi tulemisen, se on kiistaton tosiasia. Me emme siis hävinneet sotaa, mutta rauhan me paljolti hävisimme, ja siihen yksi suurimpia syyllisiä on Urho Kekkonen.

Minä kävin katsomassa perikadon toissapäivänä, eikä se minulle tietenkään mitään uutta tietoa antanut, mutta vaikuttava elokuva se on. Hiljaisena poistui pääasiassa ikäsistäni ´ja vanhemmistakin, ihan veteraani-ikäisistä koostuva katsojajoukko. Olin nimittäin klo 11.45 alkaneessa päivänäytöksessä, ja siihenhän eivät työikäiset voi osallistua.

Sinulla on nuo jo hyvin tuntemani käsityksesi tästä asiasta, ja vaikka ne kovin vääriä monelta kohtaa ovatkin, niin tur´ha minun on yrittää niitä muuttaa. Olet tuossa ja ehkä muissakin asioissa Oiva Härkösen linjoilla ja samanlainen änkyrä muutenkin.

Minä vain näen asian kokonaan toisin, arvotan asioita toisin ja olen tyytyväinen, että teen niin, kun mielestäni olen lähempänä totuutta. Tuolla alueella liikuttaessa pitää ottaa huomioon paljon muutakin kuin vain se, miltä näyttää. Niin tilanne jatkosodan alkaessa ja Suomen liittyminen sotaan kuin tilanne jatkosodan päättyessä, Rytin sankariteko ja torjuntavoittojemme todelliset merkiykset eivät näköjään aikea Sinulle.

Kaiken lisäksi Sinulla on aivan vääriä tietoja, kuten esim. se monta kertaa toistamasi, että Suomi aloitti jatkosodan, kun salli saksalaisten aloittaa hyökkäyksensä alueeltamme. Saksalaiset eivät olleet vielä ehtineet tehdä juuri mitään, kun neukut jo aloittivat tykistötulen ja lentorynnäköinnit Hangosta käsin.