Vasta lähiaikoina olen alkanut miettimään olenko se vai en ?
En ole koskaan ollut arkijuoja tai muu vastaava joka vain nauttii. Yleensä juon kuukaudessa pari kertaa. Ne pari kertaa vaan aina menevät räkäkänniin ja seuraavana päivänä vaikeuksia sulkea korkki. Tällä hetkellä tuhoan parisuhdettani koska kännissä käyttäytymiseni muistuttaa lähes sitä kun olin aikoinaan sinkku. En ole siis pettänyt fyysisesti. "Ikävä" viestejä tullu laiteltua pariin otteeseen lyhyen ajan sisään väärille naisille.
Riskikäyttäjän merkit ovat aina olleet alkoholikäyttäytymisessäni mukana. Kuitenkin nyt kun olen menettämässä tärkeimmän ihmisen, niin olen pysähtynyt asiaa miettimään.
Mietin myös onko mahdollista, että suhteessani onkin vika. Että sen takia käyttäytymiseni kännissä on mitä on. Tällä hetkellä uskottelen niin itselleni että vika on alkoholissa. Suhteessa se piste aikalailla että raittius tai ero. En koskaan ole kuvitellut tarvitsevani raittiutta, sillä siitä kukaan muu ei ole minulle maininnut kun nykyinen ja entiset seurustelukumppanit.
Olen melko hukassa kun en tiedä kuinka toimia. Naisella ei enään luottoa, mutta voi rakentaa ehkä uudestaan? Olenko alkoholisti, menenkö hoitoon? En ole alkoholisti, en vain sovi parisuhteeseen, vaikka rakastan kumppaniani enemmän kuin elämää?
En ole koskaan ollut arkijuoja tai muu vastaava joka vain nauttii. Yleensä juon kuukaudessa pari kertaa. Ne pari kertaa vaan aina menevät räkäkänniin ja seuraavana päivänä vaikeuksia sulkea korkki. Tällä hetkellä tuhoan parisuhdettani koska kännissä käyttäytymiseni muistuttaa lähes sitä kun olin aikoinaan sinkku. En ole siis pettänyt fyysisesti. "Ikävä" viestejä tullu laiteltua pariin otteeseen lyhyen ajan sisään väärille naisille.
Riskikäyttäjän merkit ovat aina olleet alkoholikäyttäytymisessäni mukana. Kuitenkin nyt kun olen menettämässä tärkeimmän ihmisen, niin olen pysähtynyt asiaa miettimään.
Mietin myös onko mahdollista, että suhteessani onkin vika. Että sen takia käyttäytymiseni kännissä on mitä on. Tällä hetkellä uskottelen niin itselleni että vika on alkoholissa. Suhteessa se piste aikalailla että raittius tai ero. En koskaan ole kuvitellut tarvitsevani raittiutta, sillä siitä kukaan muu ei ole minulle maininnut kun nykyinen ja entiset seurustelukumppanit.
Olen melko hukassa kun en tiedä kuinka toimia. Naisella ei enään luottoa, mutta voi rakentaa ehkä uudestaan? Olenko alkoholisti, menenkö hoitoon? En ole alkoholisti, en vain sovi parisuhteeseen, vaikka rakastan kumppaniani enemmän kuin elämää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskin suhteessa on vika, jos se rakoilee kännitoilailujen takia.
Sinulla saattaa olla pääsi sisällä jotain tunnevaivoja ja ne seuraavat mukanasi myös uuteen suhteeseen.
Kännissä ne hankaluudet vaan kaivautuvat päivänvaloon. Asiat joista ei puhu tai pysty puhumaan ja niitä käsittelemään selvinpäin hiertävät alkoholin avustuksella mieltäsi. Ei semmoisia asioita itse välttämättä edes tiedosta mitä ne on ja onko semmoisia. Joku paha mieli vaan on purkautumista vailla ja siinä sitä sitten ollaan. Alkoholi ei pahaa oloa pois vie! Pahentaa vaan asioita.
Ei ryyppykaverit sinun juomiseesi ja toilailuihisi puutu. Kotiväki ja kumppani semmoiset asiat hoksaa ja niistä seurauksista he myös kärsivät. Niin kärsit sinäkin. Olehan varovainen viinan kanssa pelatessasi. Varsinkin jos korkin sulkeminen seuraavanakin päivänä on vaikeaa, olet senkin puolesta riskirajoilla jo.
Kaikki tietävät jo , että olet alkoholisti ja sana kiertää, kun naula päässä heilut pari kertaa kuukaudessa. Ainoastaan alkoholistit tekevät niin.
Näillä mennään. Vanha totuus. Alkkis on itse se viimeinen joka tietää olevansa alkoholisti. Monet alkoholistit eivät itse tajua sitä koskaan. Mitäpä sen tajuaminenkaan auttaa, kun ainahan voi syyttää muita ja olosuhteita.
Aina voi ruikuttaa kuinka parisuhteessa on vikaa. Varmasti on ja tulee jatkossakin olemaan kun jäbä vaan juo ja "sinkkuilee". Kuinkahan rajua se touhu jo silloin sitten on ollut. Nyt roikkuu "elämänsä tärkeimmässä" ihmisessä ja juo juomasta päästyäänkin.
Niin, että mikähän se nyt tärkeintä hänelle onkaan? Toivottavasti nainen tajuaa omankin tilanteensa tuommoisen kanssa paremmin kuin herra ja laittaa herran pikapikaa "sinkkuilemaan". Kyllä sieltä juopolle kavereita löytyy, sellaisiakin jotka ei ikävästi rupea liiasta koheltamisesta ja ryyppäämisestä urputtamaan. Ne ne vasta auvoisia suhteita ovatkin.
Kokeile, pystytkö olemaan ilman. Osa alkoholisteista onnistuu raitistumaan jopa itsenäisesti, suurin osa liene ei. On olemassa tuurijuoppoja, on olemassa viikonloppukännääjiä, on olemassa tissuttelijoita ja kaappijuoppoja. Yhtä ainoaa juopon kaavaa ei ole. Yksi säilyttää jotakuinkin käytöstapansa ja persoonallisuutensa, joku on aggressiivinen, joku täysin vieras ja arvaamaton henkilö. Eli käytöskin vaihtelee. Osa säilyttää työnsä ja jopa parisuhteensa, toiset ei.
Alkoholin liikakäyttö on yhteydessä isoon joukkoon sairauksia ja alkoholistin elinikä on lyhentynyt enemmän kuin skitsofreenikolla. Terveysperusteetkin ovat raittiuden kannalla.
Kirkko voi tarjota jopa maksutonta parisuhdeneuvontaa. Löytyisikö apua sitä kautta?
Olet alkoholisti! Olet sinä sitä jo monesti miettinyt, etkä vain lähiaikoina. Et vaan tunnusta sitä itsellesi. Etkä tule koskaan rehellisesti tunnustamaankaan. Hätä on nyt vain siitä pistääkö tyttö välinne poikki. Alkoholista sinä et ole luopumassa.
"Tällä hetkellä uskottelen niin itselleni että vika on alkoholissa."
No ainakaan alkoholi ei tuo mitään positiivista yhtälöön. Se on ihan varma.
Parisuhteissa tulee tietyn ajan (yleensä 7 vuotta) jälkeen kuvaamiasi jaksoja, jolloin miettii, että onkohan tämä nyt sitten se, jonka kanssa vietän lopun elämäni, vai haluanko sittenkin olla vapaa ja lentää kukasta kukkaan.
Siinä on todellisen mietinnän paikka ja pitää olla todella tarkkana, ettei mene kännipäissään tökkimään yhden illan naista. Siitä voi tulla pahat morkkikset jätkälle, jolla on omatunto.
Parasta olisi, että teet päätöksen mahdollisimman nopeasti. Tilanne on kaikkea muuta kuin reilu kumppanillesi.
Alkoholisti et vielä ole, mutta henkisesti rassaava tilanne nostanee kulutusta ja sitä myötä riskiä sairastua.
monesti mietin samaa, 21v jannu ja oli päivä mikä vaan maistuu kalja oli työpäivä seuraavana aamuna tai ei, syytä olen tähän koittanut löytää mut heijastaa niin monesta asiasta, heikkous, kaverin kuolema, isän alkoholismi, muijan menettäminen.. kenellekkään en mun juomisesta puhu ja kun joku kysyy sanon että kaikki ok vaikka yksin aina mietin miten päästä alkoholin kierteestä ulos