Uskon, että sinullakin on oma näkemys kaikkeen, mutta et voi olettaa, että olin mitenkään pysyvällä pohjalla silloin, kun vielä nähtiin monta kertaa mies. En antanut merkkejä pysähtymisestä, koska pelkäsin ja samalla toivoin. Et olisi saanut mitään paheksuntaa, jos oltaisiin lähestytty. En tiennyt mitä ajattelit, kun puhuin ja sen takia osittain menin hämmilleni. Sitten kun et vastannut niin ajattelin, että tämä oli tässä. Sinua ei kiinnosta koin sen tylynä käytöksenä. Olisin halunnut tutustua ja saada selvyyttä mitä tämä kaikki meidän välillä oli.
Tuntemuksia
vastauksi
16517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja kenelle herroista tämä viestisi meni? A), B), C)?
Vastasin yhteen kommenttiin. Hän kyllä tunnistaa, jos lukee.
Asiat eivät mene aina niin kuin haluaisi, edes kovasta halusta huolimatta. Haluhan on toiveajettelua ja se ei riitä alkuunsakkaan. Muutoksen haluaminen on kuitenkin asioiden alulle panija. Toiminta on se ratkaiseva tekijä ja siihen vaikuttaa niin monet seikat. Kerran eräs hklö kertoi tunnustaneensa rikoksen, jota ei ollut tehnyt, seuraamuksista huolimatta. Oli vain päästävä pois tilanteesta. Krapula oli niin kova.
Kaaos on varmaankin oikea termi kuvaamaan olotilaa. Pohjalla lilluu minän suojelu. Mutta myös vastuun ottaminen toisesta. Tuntemus muottiin asettamisesta. Se olisi ollut lopullisesti game over tietyille asioille. Mitä jos ei olisikaan jaksanut. Pelko omien voimavarojen heikkoudesta ja syöksymisestä katastrofiin. Tässäkin ajattelin omaa suoriutumista yksilötasolla. Minä ja vain minä suoriudun, enkä ajatellut, että minulla olisi ollut tuki. Olin hoidellut omia asioitani mieleni mukaan itsevaltaisesti. Törmäyskurssi olisi ollut ilmeinen. Ajassa taakse päin katsoessa olisi kaikki ollut mahdollista pitkäjänteisyydellä. Taipumus tietynlaiseen provokäyttäytymiseen on inhottava piirre ja se olisi vaatinut työstämistä. Kuinka typerää. Särmät ovat hiotuneet.
Pelottava ajatus, että joku oikeasti huolehtisi minusta. Voisin levähtää. Mahdotonta. Sitä koko ajan kuitenkin etsin ja toivoin. Ja siinähän se oli. Ensi hetkestä lähtemättömänä, ikuisena.
Sydämeeni sattui joka kerta kun jouduin olemaan mykkä. Kieltäytymisen tuskaa koin, vaikka niin kovasti toisin halusin. Niin kuin todettu: toiveajattelu ei riitä.
Miksi sitten olit mykkä? Annoit minun mennä pelkojeni kanssa karkuun. Tiedätkö kuinka paljon olen ajatellut ja miettinyt tätä asiaa? Kuinka tuskaisena olen itkenyt ja ajatellut, että siinä meni jotain niin kaunista meidän välillä olevaa. En pysty unohtamaan. En pysty siihen ajatukseen, että ei nähdä enää tai puhuta ikinä toisillemme. Kaikkialta etsinyt sinua pelännyt samalla kohtaamistasi. Pelkään niin paljon tuskin ymmärrät, että se on minulle kuin henki ja sydänkohtaus. En kykene katsomaan ja jos katson alan pelkäämään. Kuitenkin haluan katsoa haluan olla lähellä haluan toteuttaa kaikki ne mielen salaiset haaveet meistä. Olisin tukenasi niin hyvinä ja huonoina hetkinä aidosti rakastaen. Olen tosissani tämän asian kanssa. En ymmärrä miksi annoit vain hiljaisuuden minulle kaiken tämän jälkeen kun yritin kaikesta huolimatta. Et tiedä kuinka paljon se sattui minuun.
Toisella foorumilla väitit asian kanssa olevasi sinut. Tiesin kuitenkin, että asiaa ei voi sivuuttaa noin vain. Se tulee olemaan jossain vaiheessa edessämme, kiertävänä kivenä etenemiselle. Koska "rikos" on niin kammottava ja niin pitkän ajan saatossa. Mitenkähän sitä silloin kesti!
Ei se ole vanhentunut. Se on kuin murha. Elinkautisen saan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen loukannut syvästi. Toivottavasti en peruuttamattomasti. Ymmärrän ja tunnen puolestasi kipua peilaamalla omia tunteitani ko. asiaan. Jos minulla ei olisi tunteita asian suhteen en kantaisi kipua, ahdistusta ja syyllisyyttä asiasta. Olenhan sen jo aiemmin ottanut esille.
Vaikeneminen on tai oli silloin käytösmallini sellaisille asioille, jotka olivat ylivoimaisia käsitellä mm. omista peloista johtuen. Tähdennän edelleenkin että haluani oli tehdä toisin silloin kuin tein.
Kunpa tämä asia ei olisi venynyt näin pitkään! Kunpa aikaa olisikin kulunut vain pari vuotta, mutta kun ei ole. Vaan siitä on kul... Silloin sen olisi voinut asettaa johonkin raameihin ja vähentää kärsimystä puolin että toisin.
Sinun rikoksesi. Tein sinulle näkyvästi selville, että haluan tutustua. Sinä vain sivuutit asian. Jatkoit sitä täydellistä elämääsi oikein raikuvin menoin näkyvästi. Niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ihan kun olisin ollut yhtä tyhjän kanssa. Se sattui. Tiedätkö kuinka paljon näin vaivaa, että pystyin uskolsin lähestyä? Kauanko olen odottanut rohkeutta tehdä sen? Vuosia. Vuosia odottanut. Et kuitenkaan muuta käytöstäsi, koska ei herra täydellinen voi tehdä poikkeuksia. Et voi korjata tekojasi vaikka se vaatisi vain yhden sanan. Merkittömän sanan sinulta ja minulle se merkitsisi, että hyvä on sinua ei kiinnosta. Et laittanut sitäkään.
En tiedä kenelle tämä on, mutta hiljaisia olimme molemmat ja itse en ole voinut hyvin johtuen töihin liittyvistä asioista ja omien lähisukulaisten ongelmista. Kun ei ole ollut vakituista työtä, on elämältä ollut pohja pois ja sen on vienyt paljon pois elämänilosta. Eikä se asia ole vieläkään kunnossa. Silloin kun voi huonosti ei ole ole paljoa voimia alkaa uusiin tilanteisiin. Silloin riittää unelmat, jotka lohduttavat. Niin olen elänyt aika kauan ja olen tottunut olemaan yksin, mutta puhumisessa silloin tällöin toisen kanssa ei ole mitään hävittävää.
Halusin puhua, mutta suht vaikeaa, kun en muista ja muut ovat manipuloineet mitälie asioita solmuun.. Haluan hänet, mutta en tiedä mitä sanoa ja hänen reaktio, kun kerroit että ollaan ystäviä lamautti kokonaan.
Älä välitä muista. Jätit kuitenkin hiljaisuuteen.
Hänelle riittää ystävyys, jos sinäkin haluat sitä.
Sitä, että on itseni kiusaamista uskotella, että ollaan vain kavereita, kun tuntee enemmän.
Ei olla edes sitäkään, kun ei tunneta nähdä tai puhuta. Olen yrittänyt puhua, mutta miestä ei kiinnosta vastata.
Se on vaikea tilanne jos toinen haluaa enemmän kuin olla pelkkä kaveri. Itselle kävi näin noin ikäiseni miehen kanssa, jonka kanssa ollaan tunnettu kauan. En voi olla hänelle muuta kuin kaveri ja silloin on parempi ettemme ole toistemme kanssa tekemisissä.
Tuo on ainoa oikea tapa toimia jos toisella on tunteita ja toisella ei ole.
Lähditkö mies todella minun takiani todistamaan arvoasi? Ajattelin, että teit sen vain sen takia, että olet kiinnostunut siitä.
Missä tapasitte?