Nekrofobia

Mikähän lääke auttaisi, olisi hyvä tietää.
Kärsin ajoittain samasta kaiken lamaavasta kauheasta kuolemanpelosta.
Pelkään meneväni psykoosiin silloin.

Moi Uneton, kenties osaan tällä viestillä neuvoa hiukan sinua. Minulla on hiukan kokemusta aiheesta.

1. Kuolemisesta stressaaminen liiallisissa määrin vähentää kykyäsi nauttia elämästä, jolloin mielentilasi jäljittelee juuri sitä mitä välttelet. Eli kuolet ikäänkuin henkisesti liaallisen kuolemanpelon vuoksi. Järkeily on vaikeaa suurien tunteiden keskellä, mutta muista parhaasi mukaan, että asetat selväksi maaliksi itsellesi sen, että pääset yli liiallisesta pelosta (koska se on ainoa järkevä valinta). Tavoitteet voivat olla pelottavia, mutta jokaisessa ihmisessä on suuri voima.

2. Älä pelkää pelkoa. Se, että pelkäät, ei ole yhtä tuhoisaa kuin se, että kaikella todennäköisyydellä pelkäät itse pelkoakin jo niin paljon, ettet uskalla kohdata sitä. HYVÄKSY se, että sinä pelkäät kuolemaa. Sitten kun hyväksyt tämän aidosti, kykenet kohtaamaan pelkosi jossain vaiheessa. Yritä pohtia miksi pelkäät kuolemaa. Mikä siinä pelottaa, mitä et pysty kohtaamaan siinä? Kulje se pitkä polku omaa tahtiasi, mutta kuitenkin mukavuusalueeltasi poistuen.
Meditoi/pohdi omia pelkojasi, tarkkaile kehoasi ja mielesi reaktioita ahdistuksen alkaessa. "Know your enemy and it won't be as dangerous anymore". Monet länsimaalaiset kasvavat nykyään pumpulissa ja kipu/pelko/ahdistus on sellainen mörkö, jota ei uskalleta kohdata silmästä silmään.

Eli pähkinänkuoressa: kohtaa pelkosi rohkeasti ja viisaasti tarkkaillen ja tutkien, uteliaasti jopa. Aina joskus pelko voi käydä liialliseksi, joka on ihan okei ja osa elämää, jolloin sinun tulee antaa oma senhetkinen heikkoutesi itsellesi anteeksi. Näissä tilanteissa (jotka vaikeiden taisteluiden jälkeen alkavat harventua ja harventua, kunnes kovalla mutta armollisella työllä vapaudut lopulta)
voit vaikka käpertyä siihen mukavaan peittoon, syödä ihanan itsetekemäsi salaatin ja katsoa kaksi jaksoa sitä hömppäohjelmaa telkkarista.

Vielä tiiviimmin: Kohtaa pelkosi reippaasti ja sisukkaasti, mutta ole kuitenkin itsellesi ääritilanteissa hellä.

3. Toimintasi on toki hiukan huvittavaa tietystä kulmasta katsottuna, mutta älä siitä huoli. Kaikki me ihmiset olemme tietystä näkökulmasta katsottuna kakkaavia, karvattomia, omituisia apinoita, joten kuolemanpelko on nolousasteikolla aika mietoa tavaraa :D Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, niin kerro joskus ihan rohkeasti ja häpeilemättä hänelle, että kuolema pelottaa sinua ja että toivot hänen tukeaan ja voimaansa avuksesi. Jos ette tunne vielä toisianne läheisesti, niin ei tietenkään väkisin kannata kertoa. Käytä sisäistä viisauttasi, jotta tiedät koska kertoa mitäkin, kuinka paljon kertoa ja kuinka ilmaista se. Älä häpeile turhaan.


Eli: Tulet kuolemaan (se on hyvä tiedostaa ihan sanasta sanaan selvästi, jotta se ei kummittele sanattomana alitajuisena pelkona). Se, että tulet kuolemaan, ei tarkoita ettetkö tulisi löytämään onnea ja elämänrakkautta. Ole vain rohkea. Rehellinen löytää totuuden ja totuus päästää sinut vapaaksi. Se on pitkä tie, mutta muista että pimeimpänäkin yönä olet aina rakastettu, ja lopulta tulet löytämään avaimet onneen jos uskallat kulkea parhaasi mukaan rehdisti eteenpäin pelkojesi YLI kuin vahva panssarivaunu. Auta muita ja tee hyvää (ei tarvitse rajoittaa sitä pelkästään ihmisiin), se antaa sinulle voimaa.

Siunausta ja paranemisia.