Puolison burnout

Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta, puolisolla on pitkä työura takanaan ja paha burnout 1,5 vuoden takaa, edelleen toipumassa siitä. Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että olisi palailemassa töihin piakkoin, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Sanoo väsyvänsä liikaa, ettei halua ottaa riskiä. Olen itsekin kokenut vakavan masennuksen ja ymmärrän kyllä mitä jaksamattomuus on, mutta omina pahoina aikoinani olin todellakin vuoteen oma kotona. Mies viettää lähes päivittäin aikaa ystäviensä kanssa ja tekee mukavia juttuja. En tiedä uskonko enää burnoutin jaksamattomuuteen, sillä kuitenkin hän sitten jaksaa puuhastella mukavia asioita. En voi vaatia mieheltä mitään, tiedän sen, mutta kyselisin samassa burnoutin toipumisvaiheessa olleilta ihmisiltä, mitä olette mieltä tästä?
3899
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kuulostaa tutulta, puolisoni on lähes samassa jamassa enkä ymmärrä sitä. Ehkä työhön paluuseen liittyy jokin käsittelemätön trauma? Tai se tosiaan pelottaa?
Eli jos se ei olekaan pelkkä burnout, vaan mukana on jokin post-stressireaktio. Olen vain neuvoton mitä tehdä.

Onko jonkun puoliso toipunut tällaisesta?

Äänestä
  • Tuttua juttua. Mun mies on samanlainen vätys.
    Ei vastaa kun kysytään.
    Kysyy kun ei vastata
    Ja aikaa kyllä riittää, kun kamunsa tuo autorotiskon korjattavaksi
    Ei juuri naurata tämä yhteiselo

    Äänestä

Vaimolla burnout masennus stressi näitä yhdessä , itsekkään en ole terve sairastanut aivoverenvuodon ja sen jälkeiset ajat on ollu helvettiä, kuitenkin olen yrittänyt ymmärtää ja tukea vaimoa mutta tuntuu ettei mikään riitä , apuni ja ehdotukseni vaan lisäävät agressiota , väkisinkin harkitsen avioeroa koska en pysty enää mihinkään, sen jos teen niin sitäkin voi joutui katumaan ja omatunto vaivaa, olen pelkkä kysymysmerkki yksinään.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


tammi kirjoitti:

Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta, puolisolla on pitkä työura takanaan ja paha burnout 1,5 vuoden takaa, edelleen toipumassa siitä. Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että olisi palailemassa töihin piakkoin, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Sanoo väsyvänsä liikaa, ettei halua ottaa riskiä. Olen itsekin kokenut vakavan masennuksen ja ymmärrän kyllä mitä jaksamattomuus on, mutta omina pahoina aikoinani olin todellakin vuoteen oma kotona. Mies viettää lähes päivittäin aikaa ystäviensä kanssa ja tekee mukavia juttuja. En tiedä uskonko enää burnoutin jaksamattomuuteen, sillä kuitenkin hän sitten jaksaa puuhastella mukavia asioita. En voi vaatia mieheltä mitään, tiedän sen, mutta kyselisin samassa burnoutin toipumisvaiheessa olleilta ihmisiltä, mitä olette mieltä tästä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu