Joona on kirjoittanut perusteellisen analyysin vl-seurakuntaopista:
https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2018/05/06/vanhoillislestadiolainen-seurakuntaoppi/#comments
Eipä jää tuon jälkeen seurakuntaopista paljoa jäljelle! Sokea täytyy olla, jos tuon luettuaan vielä siihen uskoo!
https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2018/05/06/vanhoillislestadiolainen-seurakuntaoppi/#comments
Eipä jää tuon jälkeen seurakuntaopista paljoa jäljelle! Sokea täytyy olla, jos tuon luettuaan vielä siihen uskoo!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Joonan kirjoituksessa tulee esille Joonan väärinkäsitys vl-rippiopista. Joona väittää nimelliseen syntiin joutuneen pääsevän takaisin elävään uskoon ja taivaskelpoiseksi (siis näkymättömään Jumalan valtakuntaan takaisin) vasta sitten, kun tämä ripittäytyy kyseisestä nimellisestä synnistään. En tiedä, kuinka pitkään Joonalla on ollut tuollainen väärinkäsitys, ehkä aina...
On myönnettävä, että vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä jotkut puhujat (mm Aarno Haho ja Arvi Hintsala) ovat joskus opettaneet tuollaista harhaoppia, jonka mukaan nimellisiin syntiin langennut ei pääsisi takaisin elävään uskoon ja taivaskelpoiseksi, kuin vasta ripittäytyessään kyseisistä nimellisistä synneistään jollekin toiselle uskovaiselle (rippiin liittyy tietenkin keskeisimpänä asiana synninpäästö, jonka rippi-isä julistaa ripittäytyjälle).
Aarno Haho on mm opettanut, että Akar Karmin poika ei saanut syntejään anteeksi, koska hän ripittäytyi pakkoripissä, ja että hänen olisi pitänyt ennen pakkorippitilanteeseen joutumista ripittäytyä oma-aloitteisesti saadakseen anteeksi. Aarno Haho saarnasi tuolla tavalla muistaakseni nollavuosikymmenen puolivälin hujakoilla. Tuollaisen opetuksen voi mahdollistaa vain taustalla vallitseva perusteellisen väärä käsitys ripin merkityksestä, jossa ripissä uskotaan olevan pääsy takaisin taivaskelpoiseksi ja elävään uskoon nimelliseen syntiin langenneen kohdalla.
Olen myöhemmin jostakin lukenut, että Aarno Haho olisi myöhemmin tehnyt tuosta rippiopistaan parannuksen. Myönnän, että itsellenikin rippioppi oli epäselvä vielä viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla (olin silloin parikymppinen) ja olin hämmentynyt, koska siitä oli kahta täysin keskenään vastakkaista opetusta seurapuheissa ja jopa kirjoituksissa. Välillä otin todesta Aarno Hahon väärät opetukset ja omaksuin välillä samanlaisen väärän rippiopin, kuin Joona Korteniemellä näyttää olevan käsitys vl-rippiopista.
Minun nykyinen – ja uskoakseni myös Pyhän Hengen ja Raamatun hengen mukainen (Raamatussa rippioppia ei käsittääkseni käsitellä kovin suoraan juuri missään kohtaa, mutta se tulee epäsuorasti esille mm ristinryövärin tapauksessa, jossa ristinryöväri ei ehtinyt ripittäytyä lainkaan ennen kuolemaansa ja matkaansa paratiisiin) – näkemykseni tähän rippioppiin on kuitenkin seuraavanlainen, ja niin myös useimpien vanhoillislestadiolaisten kirjoitusten, useimpien seurapuheiden (joissa oppia selvästi käsitellään tiedostaen tai tiedostamatta) ja muistaakseni myös Laestadiuksen ja Lutherin opetusten näkemys ja rippioppi (tosin myös Lutherilla ja Laestadiuksella on joskus saattanut olla myös väärää rippioppia, joten en liikaa luottaisi näihinkään ihmisiin):
Kun uskovainen ihminen lankeaa nimelliseen syntiin, joka ei ole kuolemansynti, niin hän pysyy elävässä uskossa ja taivaskelpoisena lankeamuksestaan huolimatta. On kuitenkin väärin sanoa, että uskovainen lankeaisi silloin Kristus-kalliolla, koska syntiin lankeaminen ei koskaan vie ihmistä Kristukseen päin, vaan aina pois päin Kristuksesta, joskaan ei kokonaan eroon Kristuksesta, ellei kysymyksessä ole kuolemansynti ja jos kyseinen henkilö ei kiellä uskoaan.
Tuota väärää opetusta Kristus-kalliolle lankeamisesta opettivat ainakin Helsingin 60-luvun kososlaiset ja Tervolan ja Karungin simppalalaiset 1920-1969 luvuilla. Se on toista ääripäätä tuohon Joonan ja Hahon väärään rippioppiin verrattuna ja on myös väärää oppia.
Kun uskovainen lankeaa nimelliseen syntiin, joka ei ole kuolemansynti, niin hän tarvitsee siitä huolimatta (että on edelleen taivaskelpoinen ja elävässä uskossa) evankeliumia eli synninpäästöä (toki evankeliumin kokonaisuuteen kuuluu lisäksi muutakin), jotta jaksaisi pysyä uskomassa.
Tarpeellista (tarpeellista sen vuoksi, että siitä saa voimia uskomassa pysymiseen, ei siksi että se olisi täydellisen välttämätöntä tai autuuden tai uskomassa pysymisen ehdoton ehto, sillä se ei ole sitä) olisi myös ripittäytyä, eli kertoa lankeamuksestaan jollekin toiselle uskovaiselle ja ottaa uskon vahvistukseksi vastaan synninpäästö rippi-isältä, mutta – huomaa tämä – synninpäästössä annetaan katuvaiselle aina K-A-I-K-K-I synnit anteeksi, ei koskaan vain osaa synneistä tai kaikkia paitsi jotakin tiettyä kertomatta jäänyttä nimellistä syntiä (myös silloin kun synninpäästö julistetaan ei-ripin yhteydessä eli muutoin kuin ripin yhteydessä).
Kun uskovainen lankeaa nimelliseen syntiin, joka on kuolemansynti, niin hän menettää sillä hetkellä – kun lankeamus sydämessä tapahtuu – elävän uskon, Pyhän Hengen ja taivaskelpoisuuden, siis hänen iankaikkinen kruununsa ryöstetään häneltä pois (vaikka ei matkalla ketään kruunatakaan). Niin ihan samalla tavalla uskovaiselle ihmiselle käy myös silloin, jos hän kieltää uskonsa suullisesti Pietarin tavoin tai vakaalla päätöksellä mielessään ilman mitään varsinaista tiettyä kuolemansyntiä.
Kuolemansyntiin langenneenkaan ei tarvitse ripittäytyä päästäkseen takaisin elävään uskoon ja taivaskelpoiseksi, vaan riittää kun hän katuvaisena kuulee synninpäästön.
Kuuroille vielä sen verran, että te voitte ottaa synninpäästön vastaan myös viittomalla tai paraikaa näkemisen hetkellä tapahtuvalla kirjoittamisella julistettuna. Kuurosokeille voidaan julistaa synninpäästö esimerkiksi lukemisen kanssa paraikaa kirjoitettavalla pistekirjoituksella tai tunnusteluviittomalla, ja yhtälailla kenelle tahansa katuvaisen oloiselle, jos jokin erikoistilanne sitä vaatii ja miksei muutenkin, jos niin haluaa sen julistaa tai vastaanottaa.
Tärkeintä ja välttämätöntä on se, että synninpäästön julistajalla on Pyhä Henki, sillä muuten se ei mikään oikea synninpäästö olekaan ja sellaisesta ei kukaan saa syntejään anteeksi. Se on Pyhän Hengen virka ja emme me Jumalan lapset lupaa syntejä anteeksi, vaan me annamme syntejä anteeksi. Raamatussakin käytetään juuri tätä sanamuotoa.
Siis Joon väittää kirjoituksessaan virheellisesti vl-rippiopin väittävän sellaista. En tarkoita, että Joona itse väittäisi tai uskoisi niin rippiasiasta. Kirjoitin hieman epäselvästi tuossa suhteessa.
Siis Joona eikä Joon.
Tuohon Akarin Karmin pojan tapaukseen vielä palaan...
Minun näkemykseni on, että Akar Karmin poika sai ajallisesta rikoksesta ajallisen rangaistuksen. Kyseisessä Raamatun paikassa ei kerrota, saiko hän mahdollisesti rikoksen syntinä anteeksi Jumalan edessä, vaikka saikin ajallisena rangaistuksena kuolemantuomion.
Tuohon aikaan ja tuossa liikkuvassa yhteiskunnassa elettiin teokratiassa. Rikos oli luonteeltaan pääosin hengellinen (tuhon omaksi hengellisessä mielessä vihittyä ja vieläpä epäjumalanpalvelukseen liittyviä esineitä otti haltuunsa), mutta siitä oli teokratian luonteelle ominaisesti määrätty ajallinen rangaistus, tässä tapauksessa kuolemantuomio.
Joskin rikos oli myös epähengellisempi, jos se nähdään varastamisena (esineiden omistajat olivat tosin jo kuolleet) ja sittemmin valehteluna (kun salasi rikoksen pidempään, vaikka sen salaaminen aiheutti hengellisistä eli Jumalaan liittyvistä syistä johtuen israeliitti-ihmishenkien menetyksiä sodankäynneissä, joskin rikos saattoi tällä tavalla säästää ei-israeliittien henkiä).
Jos Akar ei saanut tuota rikostaan syntinä anteeksi Jumalan edessä (Raamattu ei tosin sitä kerro ainakaan kovin selvästi), niin se ei minun näkemykseni ja todellisen vl-rippiopin mukaan voinut mitenkään johtua vapaaehtoisen ripittäytymisen laiminlyönnistä, vaan sen täytyi johtua ainoastaan siitä, että hän ei katunut syntejään tosissaan, eli oli suruton, paatunut tai puoliherännyt, tai siitä että kukaan elävässä uskossa oleva henkilö ei vaan sattunut julistamaan hänelle synninpäästöä (tällä viimeksi mainitulla vaihtoehdolla on merkitystä vain, jos hän katui syntejään totisella katumuksella).
En usko, että kysymyksessä olisi kuitenkaan ollut Pyhän Hengen pilkka, eli ainoa synti jota ei voi saada anteeksi.
Raamatun mukaanhan eläinuhreilla ei pystytty sovittamaan yhtään syntiä. Ne olivat vain esikuvallisia uhreja, jotka ennustivat Herran Jeesuksen Kristuksen tulevaa uhrikuolemaa. Tosin Jumala on myös aika-avaruuden ja siten myös ajan ulkopuolella olemuksellisesti, joten hänen edessään tämä Jumalan Karitsa – Herra Jeesus – teurastettiin jo ennen aikojen alkua.
Jo ennen vedenpaisumusta uskovaiset "saarnasivat Herran nimestä" ja olivat "vanhurskauden saarnaajia". Tällä tarkoitetaan juuri sitä, että he pukivat ihmisiä Kristuksen vanhurskauden "vaatteella" julistamalla heille synninpäästön evankeliumia Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sanamuoto synninpäästössä on varmasti ollut eri myöskin eri kielistä johtuen, mutta se on aina perustunut näihin asioihin: Jeesuksen pyhään nimeen, Jeesuksen sovintovereen (sovintotyöhön ristillä ja kuolemaan ja ylösnousemukseen) ja Herran Jeesuksen Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen eli syyttömyyteen ja synnittömyyteen ja Jumalalle kelpaavuuteen.
Joonan blogiartikkelissa siis ilmenee Joonan räikeän väärä käsitys vl-rippiopista.
Myönnettäköön, että yksittäisiä puhujia on eksynyt oikeasti tuollaiseen Joonan luulon mukaiseen väärään rippioppiin mm viime vuosikymmenellä ja muulloinkin. Se on kuitenkin aika poikkeuksellista ja valtaenemmistö uskovaisista ja uskovaisista puhujista on käsitykseni mukaan uskonut kaikkina aikoina tässä asiassa kuten minäkin nykyään (minulla oli viime vuosikymmenen puolivälissä ja jo sitä ennenkin ihan pikkulapsesta (noin 4 vuotiaasta alkaen) lähtien henkilökohtaista väärinkäsitystä rippiopista, ja silloin rippioppini oli suunnilleen tuollainen, jollaiseksi Joona luulee vl-rippioppia).
Varsinkin viime vuosikymmenen lopulla ja tällä vuosikymmenellä kristillisyydessä on yhä harvinaisempaa tuollainen Joonan luulon mukainen rippioppi vl-kristillisyyden lehdissä, kirjoissa ja seurapuheissa. Voin kuitenkin sanoa, että sellainen väärä rippioppi on aina ollut käsittääkseni selvästi vähemmistössä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden piirissä, ja viime vuosikymmenen loppupuoliskolta alkaen se on tuomittu yhä selvemmin ja useammin jyrkästi harhaoppiseksi opetukseksi, ja siitä on kuulema (tai luemma) jotkut puhujat tehneet parannuksenkin, jotka olivat siihen eksyneet.
Tuli kirjoitusvirhe. Kirjoitin virheellisesti näin: "Olisi virheellistä sanoa, että uskovainen syntiin langetessaan lankeaisi Kristus-kalliolla".
Tarkoitin kirjoittaa näin: Olisi virheellistä sanoa, että uskovainen syntiin langetessaan lankeaisi Kristus-kalliolle. Huomatkaa opillisesti ratkaisevan tärkeä sijamuotoero.
Ei ole väärin sanoa, että uskovainen lankeaa Kristus-kalliolla, jos hän lankeaa syntiin (jos se ei ole kuolemansynti, niin hän pysyy Kristus-kalliolla, mutta jos se on kuolemansynti, niin hän lankeaa pois Kristus-kalliolta).
On kuitenkin väärin sanoa, että uskovainen lankeaa –langetessaan syntiin – Kristus-kalliolle, koska siinä annetaan väärä käsitys, jonka mukaan syntiin lankeaminen veisi uskovaista Kristukseen päin. Oikean opin mukaan synti vie aina pois päin Kristuksesta ja Jumalasta, joskaan ei kokonaan eroon siitä, ellei kysymyksessä ole kuolemansynti ja jos ihminen ei muullakaan tavalla kiellä uskoaan myöhemmin kyseisestä synnistä johtuen.
Annatko blogitekstistä tarkan lainauksen, missä tuo Joonan väärä käsitys ilmenee? Minä en löydä.
sia kirjoituksia ei ole syytä tutkia eikä lukea.
Tässä suora lainaus tuosta Joonan blogiartikkelista, jonka aloittaja linkkasi:
----------------- [LAINAUS ALKAA]:
”Jumalan valtakunnan” ja vl-liikkeen identifioimisen estää myös se, että vl-opetuksen mukaan liikkeen näkyvässä, sosiaalisessa yhteydessä elävä ja vanhoillislestadiolaisen nimeä kantava voi olla ”hengellisen kuoleman” tilassa sen seurauksena, että hänellä on ”jäänyt omatunto hoitamatta”. Hän on siis langennut synteihin, mutta ei ole ”pannut syntiä pois” eli ripittäytynyt niistä. Tällöin henkilö on sosiaalisessa mielessä vanhoillislestadiolainen mutta ei hengellisesti ”Jumalan valtakunnassa”, mistä seuraa, että liike ja valtakunta eivät ole identtisiä. [LAINAUS PÄÄTTYY]
----------------------------------
Lainattu kohta on Joonan blogiartikkelissa väliotsikon, "Onko liike yhtä kuin Jumalan valtakunta?", alla olevassa siitä väliotsikosta laskettuna neljännessä kappaleessa (ellei sitä yhtä lainausta lasketa kappaleeksi, jolloin kysymyksessä olisi viides kappale kyseisestä väliotsikosta laskettuna).
Siis Joona väittää kirjoituksessaan virheellisesti vl-rippiopin väittävän sellaista. En tarkoita, että Joona itse väittäisi tai uskoisi niin rippiasiasta, mutta hän väittää blogiartikkelissaan sellaista vl-rippiopista. Kirjoitin hieman epäselvästi tuossa suhteessa sen ensimmäisen viestini tähän ketjuun.
"On myönnettävä, että vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä jotkut puhujat mm Aarno Haho ja Arvi Hintsala ovat joskus opettaneet tuollaista harhaoppia.
Milloin nuo ukot nähdään kontallaan itkemässä seurakunnan edessä pyytelemällä, anteeksi,
niin kuin itse tekivät mummuille
Tunnetuksi tulleissa hoitokokouksissa hoidettavien tunnot revittiin hirmuisella rippiopilla. Anteeksi uskotuistakin asioista teetätettiin uudestaan parannus, siis samasta asiasta, jopa useampaan kertaankin. Anteeksianto saattoi kestää vain seuraavaan hoitokokoukseen saakka. Samoin teetätettiin parannusta asioista, joita asianomainen ei ollut tehnytkään. Salaisistakin asioista piti tehdä julkirippi.
Pääaihe näissä hoidoissa oli henkiparannus. Olipahan tehnyt, kysynyt, sanonut tai jättänyt tekemättä jotain, tuloksena hoitajat totesivat syytetyssä olevan väärän hengen. Kuten monissa kirjoituksissa on tarkemmin selvitetty niille löytyi useita eri nimiä.
Muistan tapauksen, jolloin eräs henkilö joutui tekemään parannuksen uudelleen, neljäkymmentä vuotta aikaisemmin julkisesti seuratilaisuudessa anteeksi saadusta ja uskotusta
asiasta!
Parannus piti uusia, koska Ry:n johtohenkilöiden mielestä asia oli niin vanha, ettei kukaan Rauhanyhdistyksen ihmisistä muistanut varmaksi, oliko asianomainen aikoinaan tehnyt
parannuksen. Asianomainen, jo vanha uskovainen, kyllä tiesi ja oli jo silloin aikoinaan saanut tunnolleen rauhan ja vapauden.
Hoitajat, Ry:n johto ja seurakunta ryhtyi toimimaan ihmisten omana tuntona! Raamattu kuitenkin opettaa: Tunne ainoastaan sinun syntisi. Siis jokainen tuntee omat syntinsä Jumalan Sanan valaisemina. Jumalan sana tulee olla jalkaimme kynttilä, ei mikään muu. Silloin emme eksy.
Seurakuntaa piti totella, vaikka perusteita Jumalan Sanasta ei löytynytkään tai Jumalan sana osoitti hoitotoimet vääriksi. Korostettiin, että seurakuntaa on toteltava.
Näin korotettiin seurakunta Jumalaksi vastoin Jumalan Sanaa.
""Seurakuntaa piti totella, vaikka perusteita Jumalan Sanasta ei löytynytkään tai Jumalan sana osoitti hoitotoimet vääriksi. Korostettiin, että seurakuntaa on toteltava.
Näin korotettiin seurakunta Jumalaksi vastoin Jumalan Sanaa.""
Se oli todella hirvittävää aikaa!
vl vaasalle :
Ehkä kommenttisi olisi hieman uskottavampi, mikäli olisit itse ollut aikuisena elämässä sitä aikaa... ( ja olisit itse oikeesti tätä joukkoa..)
Ko. paikkakunnan uskovaisia tuntien ei taatusti löydy sieltä noin 60 vuoden ikäisiä vl-uskovaisia, jotka ajattelisivat niinkuin monissa remonttihengen mukaisissa viesteissäsi koetat esittää.
Multinikkikö Turuust?
ja mikä on muka muuttunut, ei yhtään mikään.
sinne suviseuroille te kurvaatte joka iikka taaskin kun muualle ette osaa ettekä uskalla, eli turhaan itkette menneitä, eilinen on nyt !
vl-uskovaiselle. Ensin kiitos paneutumisestasi asiaan ja selventävästä kirjoituksestasi. Itse huomioin saman kohdan Joonan tekstissä ja sitä vähän ihmettelin. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä mieltä muilta osin olet Joonan kirjoituksesta?
Minulla on sellainen kuva tuosta, ettei rippiä tarvitse tehdä synnistä, vaan voi uskoa kaikki synnit anteeksi yleisestä saarnasta. Näin opetettiin aikasemmin vl-puheissa, mutta viime aikoina en ole kuullut tämmöistä opetusta.
uskoa anteeksi yleisestä saarnasta.. !
On teillä typerä oppi, minä en ol etarvinnut koskaan mitään yleisiä eikä yhtäläisiä saarnoja oman jumalasuhteeni korjaamiseen, vaan uudestisyntyneenä puhun asiani suoraan minussa asuvalle Pyhälle Hengelle ja asia on sillä selvä, siinä ei naapuria tarvita eikä ketään puhujaa enkä muutakaan välittäjiä.
NOIN opettaa Raamattu, se on taas ihan samantekevää mitä lestalaiset opettaa.
Olen samaa mieltä, oppi on aika outo, kun toisen ihmisen pitää antaa synnit anteeksi, ettei niitä voi pyytää Jumalalta suoraan anteeksi.
Mutta näin opetettiin, nykyään en enää ole kuullut tuota opetusta, että yleisestä saarnasta saa uskoa kaikki anteeksi, ettei rippi ole pakollista. Tämähän on esim pedofiileille hieno asia.
vl-uskovainen kirjoittaa 7.5.2018, lainaus hänen kirjoituksesta:
"Myönnettäköön, että yksittäisiä puhujia on eksynyt oikeasti tuollaiseen Joonan luulon mukaiseen väärään rippioppiin mm viime vuosikymmenellä ja muulloinkin. Se on kuitenkin aika poikkeuksellista ja valtaenemmistö uskovaisista ja uskovaisista puhujista on käsitykseni mukaan uskonut kaikkina aikoina tässä asiassa kuten minäkin nykyään (minulla oli viime vuosikymmenen puolivälissä ja jo sitä ennenkin ihan pikkulapsesta (noin 4 vuotiaasta alkaen) lähtien henkilökohtaista väärinkäsitystä rippiopista, ja silloin rippioppini oli suunnilleen tuollainen, jollaiseksi Joona luulee vl-rippioppia). " Lainaus päättyy.
Raamattu opettaa tekemään parannuksen vain synneistä. Hoitokokouksissa nimenomaan piti tehdä parannus hengistä, siis vastoin Raamattua. Jossain vaiheessa aika yleinen oli parannuksen teko Kososlaisesta hengestä. Tästä opillisesta erheestä on tullut nimitys Henkioppi.
Tällainen Henkioppi ja menettely ei ole Jumalasta. Silloin kun opetuksessa poiketaan Jumalan Sanasta, on kyseessä väärä oppi, Eriseura. Henkiopin levittäminen ja läpiajo tapahtui systemaattisesti ja organisoidusti Rauhanyhdistyksissä järjestetyissä hoitokokouksissa ja SRK:n tiukassa ohjauksessa. Ei siis ollut kyse joidenkin yksittäisten ihmisten toiminnasta.
Oppia ja käytäntöjä on myöhemmin muokattu ja muutettu kritiikin ja ulkoisen painostuksen johdosta. Julkisuuskuvaa on pyritty kaunistamaan ja pyritty tosiasiat salaamaan sekä keksitty selittelyitä tapahtuneille, jopa pahoiteltu, mutta myös pidetty siunauksellina.
Koko vl uskovaisen teologinen perustelut on täyttä hötttöä joka on valitettavan tyypillistä vl saarnoille. "Jo ennen vedenpaisumusta uskovaiset "saarnasivat Herran nimestä" ja olivat "vanhurskauden saarnaajia". Tällä tarkoitetaan juuri sitä, että he pukivat ihmisiä Kristuksen vanhurskauden "vaatteella" julistamalla heille synninpäästön evankeliumia Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sanamuoto synninpäästössä on varmasti ollut eri myöskin eri kielistä johtuen, mutta se on aina perustunut näihin asioihin: Jeesuksen pyhään nimeen, Jeesuksen sovintovereen (sovintotyöhön ristillä ja kuolemaan ja ylösnousemukseen) ja Herran Jeesuksen Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen eli syyttömyyteen ja synnittömyyteen ja Jumalalle kelpaavuuteen. "
On todellista harhaoppia ajatella että vanhan testamentin lain alaisuudessa olisi oltu kuten nyt vl seuroissa. Kun Kristus ei ollut antanut päästöaivaimia kenellekään. Kristinopin opillinen perusta on uudessa testamentissä ja vanha testamenti on lain aikaa. Kaikki sellaiset satuilut joissa käsitellään Vanhan testamentin jakeita kuten tätä Joosua 7 Akai tarinaa tavalla jota kuvaat menee pahasti kristinuskon ulkopuolelle. Kristillinen teologia rakentuu Kristuksen ristinkuoleman varaan, josta on ennustus Vanhassa Testamentissa. Kristinuskon teologiaan sisältyy sakramentit sekä se mitä Jeesus itse luovuttaa (avaimet) " Ottakaa Pyhä Henki ..."
Kansan kokoontumiset Vanhan testamentin aikaa olivat lain ajan kokoontumisia.
Vanhan Testamentin ajan uskosta on katsauskia jotka tuovat tätä Vanhan ja Uuden Testamentin välistä yhteyttä ja eroja esiin. Tässä on vain yksi kirjoitus ja vain yhdestä osasta kokonaisuutta.
https://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/4Moos15-31PH.htm
Mitä enemmän lukee muuta sitä vähemmän enää pitää vanhoillislestadiolaisista puheista, ei niin että niistä ei ammentaisi, varsinkin uuden testamenitin evankeliumin tekstit ovat antaneet minulle, mutta hyvin kriittisesti suhtaudun suurimpaan osaa Vanhan Testamentin pohjalta laadittuihin puheisiin. Poikkeuksena tästä ovat Jukka Palolan Psalmeista pitämät puheet missä on ylistystä Jumalalle ja katuvan ihmisen tuntoja psalmin kirjoittajan sanoilla.
Vanhan testamentin Pyhät uskoivat lupaukseen ja siksi pelastuivat. Näin on mutta kyse ei ollut vl seurojen pitämisestä vaan paljon hienovaraisemmasta yhteydestä lupaukseen Messiaasta. Jumala antoi Mooskselle lain taulut ja Liiton arkin.
Lueskelin tätät Joonan juttua missä on tuotu esiin se minkä olen pannut merkille tässä "viestikapulaopissa" jo aiemmin itse eli että Lutherkaan ei olisi voinut olla vl.
Jo ajatellaan mikä on se usko mistä Raamattu puhuu silloin kun se ilmaisee vihansa harhaoppisiin ja eksyttäjiin. Kyse on luopumuksesta siitä että Jeesus on sovittanut syntimme ja että se on meidän pelastuksemme että sen uskomme. Sitten on edellytetty ymmärrystä siitä mikä on kaste ja siitä mitä tarkoittaa Herran Pyhä Ehtoollinen.
Minusta on se selvää että Raamatussa ei apostolien teoissakaan ole kerrottu sellaisesta pyhimysopista tai Marian asemasta mikä Katolisessa kirkossa. Toki tällöinkin on teologisia tekstejä joista ilmenee että nämä eivät ole ikään kuin tarpeen "ovatpahan vaan" mutta kyse on tarpeettomista välikäsistä rukoukselle kun suoraan voi rukoilla Kristuksen kautta Isää ja että se todellinen esirukoilija taivaassa on Jeesus Kristus.
En ole kuitenkaan millään "ristiretkellä" vaan kyse on minun omasta uskonvakaumuksestani.
Joona tuntuu päätyneen lähemmäksi esikoislestadiolaisia kun minä näen vaikeampana nähdä eroa Rauhan Sanan vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK:n vanhoillislestadiolaisuuden välillä. Mistä tai millä voisi perustella että Pyhä Henki ei olisi seurannut Rauhan Sanaa vaan päätynyt nimenomaan sinne missä päädyttiin henkioppeihin. Pikemminkin on todennäköistä että Pyhä Henki on ollut molemmissa niissä silloin kun on opetettu puhdasta Paavalinkin opettamaa julistusta Kristuksesta ja hänen sovitystyöstään. Opettakaa heitä ja kastakaa Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Nyt taisit kumota lapsikasteen:
" Paavalinkin opettamaa julistusta Kristuksesta ja hänen sovitystyöstään. Opettakaa heitä ja kastakaa Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. "
Siis ensin julistus, sitten kaste! Vll:lät toimivat päinvastoin.
Uskovaiselle rippi on tätä aikaa varten annettu, että saa päästä pois kuormien alta, jotka uuvuttavat ja raskauttavat taivasmatkalaista.
Ripiltä lähdetään yhtä uskovaisina, kuin on uskovainen sinne tullutkin, eli se ei tee uskovaista paremmaksi uskovaiseksi Jumalan edessä, jos hän on uskon lahjaa ennestään jo omistamassa. Uskovaisen elämä on koko ajan Jumalan lahjoittaman uskon, lahjavanhurskauden omistamista, niin kauan, kuin hän säilyttää elävän uskon sydämessään.
Ajatuksin, sanoin ja teoin teemme uskovaisinakin syntiä joka päivä ja hetki. Kukaan ei pelastuisi, jos se olisi sen varassa, että olemme tehneet rippiä kaikista synneistämme.
Näin on mm. J. Uljas kirjoituksissaan ja saarnoissaan tuonut vl-kiikkeen kantaa asiaan ja se perustuu raamattuun.
Kuulepas vl-uskovainen...
Tässä suora lainaus tuosta Joonan blogiartikkelista, jonka aloittaja linkkasi:
----------------- [LAINAUS ALKAA]:
”Jumalan valtakunnan” ja vl-liikkeen identifioimisen estää myös se, että vl-opetuksen mukaan liikkeen näkyvässä, sosiaalisessa yhteydessä elävä ja vanhoillislestadiolaisen nimeä kantava voi olla ”hengellisen kuoleman” tilassa sen seurauksena, että hänellä on ”jäänyt omatunto hoitamatta”. Hän on siis langennut synteihin, mutta ei ole ”pannut syntiä pois” eli ripittäytynyt niistä. Tällöin henkilö on sosiaalisessa mielessä vanhoillislestadiolainen mutta ei hengellisesti ”Jumalan valtakunnassa”, mistä seuraa, että liike ja valtakunta eivät ole identtisiä. [LAINAUS PÄÄTTYY]
Mistä luet tuossa lainauksessasi, että JOONA OPETTAA NÄIN? Joonahan mainitsee, että vl-opetuksen mukaan on näin.
Tarkkuutta lukemisen ymmärtämiseen vl-uskovainen
Mitä jos lukisit ne mun tekstit uudestaan vähän tarkemmin ja kokonaan ja ne kaikki, niin huomaatkin, että tähdensin nimenomaan, että ne ovat Joonan käsityksiä vl-rippiopista. Joissakin yksittäisissä lauseissa ilmaisin tämän toki hieman epäselvästi, mutta kun luet ne kaikki mun tekstit kokonaan, niin huomaat, ettei väitteesi pidä paikkaansa.
Tarkkuutta lukemisen ymmärtämiseen Joonanpuolella.
Ja eriseuran päämiehen puolella ei kannattaisi olla. Muistatko miten kävi niille, jotka eivät tulleet pois Kooran eriseuran majojen luota. Maa nieli heidät elävältä helvettiin.
Eriseuraan mennyt on kahdesti kuollut, sillä hänen sielunsa on jo helvetissä, vaikka hänen ruumiinsa elää vielä maan päällä. Ensimmäinen kuolema siinä tapauksessa on hengellinen kuolema, joka tapahtuu jo ennen eriseuran merkkejä. Sitten kun he menevät eriseuraan, niin heidän sielunsa menee helvettiin ja se on se toinen kuolema, vaikka heidän ruumiinsa vielä elää maan päällä. Kooran eriseura vain teki tässä asiassa poikkeuksen muihin eriseuroihin nähden, sillä myös heidän ruumiinsa menivät elävältä helvettiin.
Juud. 1:12
Nämä ihmiset ovat häpeätahroja teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mistään piittaamatta. He ovat paimenia, jotka huolehtivat vain itsestään. He ovat pilviä, jotka tuuli vie ja jotka eivät vettä anna, puita, jotka syksyllä eivät kanna hedelmää, kahdesti kuolleita, juuriltaan repäistyjä,
Kooran uskovaiset lapset tulivat niiden eriseuran majojen luota pois, ja heille kävi hyvin.
"Ja eriseuran päämiehen puolella ei kannattaisi olla. Muistatko miten kävi niille, jotka eivät tulleet pois Kooran eriseuran majojen luota. Maa nieli heidät elävältä helvettiin. "
Nyt on sitten Mooses ilmaantunut vanhoillislestadiolaisuuteenko?
Entäpä jos he ovat kooralaisia itse suhteessa muuhun kristikuntaan?
Minä olen seuroissa kuullut saarnattavan, että suuret synnit vievät ihmisen kadotukseen, mutta pienetkään eivät jätä välille. Tämän olen kuullut "Pyhän hengen" vaikuttaman saarnamiehen suusta, joka ei itse puhunut, vaan "Pyhä henki" hänen suunsa kautta.
Eli, jos olen oikein tulkinnut pyhän hengen julista seuroissa, niin pienestäkin synnistä täytyy tehdä parannus, jos mielii taivaaseen. Vai, olenko tulkinnut saarnaa oikein, vl-uskovainen?
Itse en ymmärrä asiaa noin tiukasti, kuin tuo/nuo saarnamies(het), jo(t)ka tietysti lainaa vain suutaan Pyhälle hengelle, mutta silti....
Olen kuullut myös saarnattavan, että vuosi 2000 tulee olemaan Jumalan lasten lepopäivän alku, koska Jumalan edessä yksi päivä on kuin 1000 vuotta ja 1000 vuotta kuin yksi päivä. Ja koska vanhan liiton aika kesti 4000 vuotta (4 päivää) ja vuonna 2000 uuden liiton aika on kestänyt 2000 vuotta (2 päivää), niin sen jälkeen alkaa lepopäivä, kuten Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Pyhä henki on ihmeellinen, erehtyväinen, siinä, mitä se seurakunnille ilmoittaa.
Olen myös kuullut/lukenut, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia...
Ei tarvitse ihmetellä että lestalaisuus on saanut itsensä jaettua jo kymmeniin osiin, kun näitä sekasotkuja lukee.
milloin alatte seurata Raamatun oppia? Se alkaa uskoon tulemisesta, ja siinäkään ei ol e lestoilla mitään osuutta,
Hienoa+kun+Joonakin+on+löytänyt+omantuntonsa+eikä+enää+saarnaa+sen+ulkoistamista+mustapukuisille,+voittoslaisten+myötäeläjille..+Voittoslaisuus+on+eriseurojen+eriseura,+vl:istä+on+95+%+voittoslaisia,+yksi+prosentti+kristittyjä+elävässä+uskossa+ja+muut+ateismin+ja+liberaalin+uskon+välillä.+Elävässä+uskossa+olevat+on+tarkoitus+savustaa+tulevissa+hoitokokouksissa+ulos+niiden+totuuden+halun+vuoksi,+helpompi+hallita+ihmisiä,+jotka+uskoo+valtakoneistoa+kuin+joilla+on+halu+etsiä+totuutta..