rakkaustarina ei sureta mua ollenkaan. Jokin sinussa sai pysähtymään. Itkettää, vituttaa, ahdistaa,..
Älä kuvittele että tämä meidän toteutumaton
Ehkäsullaeinäin
646386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
No vituttaa se.. Ajattelen sua joka hetki.
Mitä? Siis kadut?
Ei se vaan oo noin. En osaa muuta sanoa.
Niin, kyllähän minuakin surettaa meidän rakkaustarinan kohtalo, kun mitään ei ehtinyt edes kunnolla alkaakaan. Liikaa painolastia kummallakin, menneisyyden haamut nujersivat kaiken kauniin. Emme olleet tarpeeksi vahvoja ja rohkeita kaiken vanhan unohtamiseen ja uuden alkamiseen...
Niin..sellainen tunne että tämän ihmisen kanssa olisi molemmat voineet purkaa painolastia. Ja molemminpuolinen hyväksyntä kaikesta huolimatta. Jollain tavalla tulee turvallinen olo, vaikka ei siis tunneta kovin hyvin.
No, eihän sitä koskaan tiedä miten elämä kuljettaa meitä. Jos vaikka olisi tulossa rakkaudenkesä, jolloin molemmat saisi kaiken menneen haudattua ja käsiteltyä. Uskon ja toivon niin!
Juuri näin minäkin ajattelen ja tunnen. Vaikka kumpikaan, tai ainakaan minä en ole kovin hyvä luottamaan oikein kehenkään, hänen kanssaan on jollain tavalla vain niin hyvä olla. Ajattelen myös samoin, että hänen kanssaan olisin varmasti päässyt yli menneisyyden suruista ja tulevaisuus näyttäisi valoisammalta. Olisin maailman onnellisin hänen kanssaan. Tiedän myös, että vaikka en ole kovin hyvä luottamaan kehenkään, hän on se ihminen, johon luottaisin kaikkein eniten koko maailmassa. Kun vain edes pääsisimme siihen pisteeseen, että toinen olisi vieressä.
Laulussakin lauletaan: "Kun kanssas lähden, tiedät sen, taakseni kääntyisi en koskaan. Pois surut pyyhin menneisyyden, kun huominen sinä oot."
Minuakin itkettää, harmittaa, ahdistaa ja vituttaa koko ajan se, miten tämä kaikki on mennyt. Se harmittaa koko ajan niin paljon, etten oikein pysty edes keskittymään mihinkään tekemiseen. Pystyn tsemppaamaan aina jonkun aikaa, jotta saan tehtyä sen, mitä on tehtävä, mutta sitten tulee taas itku. Mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä toisin, ja toivoisin koko ajan, että kaikki olisi vielä mahdollista pian. Juuri eilen illalla mietin, että olisimme voineet olla jo kolme vuotta yhdessä. :( En haluaisi tuhlata enää yhtään päivää, en yhtään sekuntiakaan siihen, että olemme erillään.
En edes tiedä, miksi tämä on niin vaikeaa. Jos hän ilmestyisi nyt oveni taakse tai vaikka lähettäisi viestin, ja jos hän haluaisi samoin, niin haluaisin vain ottaa hänen kädestään kiinni ja olla yhdessä koko loppuelämän.
Ohoh, ei minulta tämä 😬😑
Kuka näin siis sanoo?
Aika nätisti ajattelet, mikset kerro hänelle sitä. Elämä voi olla ihan hyvää, mutta jos rakkaus elämästä puuttuu, on se kyllä tietyllälailla tyhjää. Mutta mitäpä istä jutuista tietää. Just tänään luin lehdestä kuinka ihmiset nykyisin ei enää petä niin paljoa, mutta tilalle on tullut nopeasti vaihtuvat sarjasuhteet. Seksiä vaan haetaan.
Hannu ,älä itke
On kurjaa, että tarina on päättynyt jo ennen sen varsinaista alkua. Toivotavasti olette vahvistuneet ja viisastuneet ainakin. Voihan vielä joskus tulla toinenkin mahdollisuus.
Viesti on naisen kirjoittama.
Miksi teidän rakkaustarina ei ole pässyt toteutumaan?
tämähän on rakkaustarinaa, vaikkei fyysistä, tämä on rakkautta koleran aikaan (gabriel garcia marques).
Surettaa ja masentaa kovasti.Kuitenkin on hyvä tietää, kun olet vapaa ja asiat ovat muuttuneet voimme mennä yhteen, niinhän me sovittiin.;)
Niin sovittiin.
Ihan samoin tuntein täälläkin! :(
Rakkaus ei tunne rajaa
elämä kuljettaa
ajatus luonasi aina
sydän lämmin odottaa.................
... niinhän se menee
On erilaisia tapoja ajatella. Itse "kiinnityn" vain sellaiseen ihmiseen jonka tunnen jo entuudestaan. Ihastumiset ihmiseen jonka kanssa en ole ollut tekemisissä on helpoo unohtaa. Olen erityispiirteinen ja tietyissä asioissa hyvin tarkka omista rajoistani.
Ihana ajattelutapa ei tarvi kaipailla ketään. Päättää vaan sitten paremman tutustumisen jälkeen, että tuon kanssa vois olla kiva olla. Nykypäivää taitaa olla ettei kiinnytä kehenkään ei sitten satukaan. Maillia tuosta kaikille.
Erityispiirteisiä ihmisiä on aika vähän ja tässä sitä korostettiin sen takia, että heidän tapansa kiinnostua ihmisistä poikkeaa suuremmasta osasta väestöä. Tällä kyseessä olevalla henkilöllä on takanaan kauan kestänyt parisuhde ja nyt ollut yksin useita vuosia. Hän kokee väsyttävänä sen ajatuksen että pitäisi ruveta tutustumaan itselleen vieraaseen ihmiseen. Hän on sitä pari kertaa yrittänyt, mutta ei ole jaksanut sen enempää. Tätä on vahvistanut lisäksi muut elämässä koetut rankat asiat monen vuoden aikana.
Oletko psykiatri?
Että häntä ei sureta yhtään.
Kamalaksi rupesi.
Surettaa :( sain sen vain peiteltyä
Minä en saa edes peiteltyä, tuli paniikki kun pysähdyit juttelemaan :)
Menkää nyt jumalauta kertomaan nämä sille kohdehenkilölle sen sijaan että raakutte täällä palstalla ja palvotte henkilöstänne saamaanne haavekuvaa joka tuskin edes vastaa todellisuutta. Vastaavasti voi myös pitää teitä ties miten monentena pulkannaruna tai sitten aloittaja on itse henkilö jonka pulkannaru lähti lipettiin ja etsii nyt tätä kautta uutta tapaa pönkittää egoaan yhden palvojan poistuttua
Sinäpä sen sanoit. Ei me näitä satulinnojen asukkaita ja haavekuvien palvojia ymmärretä. Ei voi tietää mitä aitoja, kiviä ja kantoja eteen elämän taipaleella tulisi mutta päin sitä he omien tunteiden tunnelmissa porhaltaa. Näitä "mustatuntuu" viestejä kyllä riittää varmasti täällä jatkossakin.
Surettaa minuakin. Tuntui, että oli niin moni asia kohdillaan.
Se lyhyehkön pitkä aika, jonka vietin sun kanssa, näytti sen, että ei oltu ne oikeat toisillemme sittenkään. Vaikka alussa niin tuntuikin. Oon pahoillani, kun yhden huonon suhteen on lopettanut, ei viitsi panostaa keskinkertaiseen. Ehkä sun olis pitänyt pestä partasi sen jälkeen, kun olit antanut suuseksiä jollekin toiselle.
Mua ainakin surettaa. Surettaa se, että kaikki jäi kesken, ennenkuin ehti alkaakaan. Mulla on niin ikävä sua, voi kunpa ottaisit yhteyttä, tiedät että mä en voi.
Voit sinäkin.
Miten? Ei ole yhteystietoja.
Ei ole yhteystietoja niin miten hänellä voi olla? :o kunhan vain sivusta kyselen... itsellä on muuten samanlainen tilanne.
Kyllä ne yhteystiedot löytyy nykypäivänä tosi helposti, jos vain oikeasti haluaa olla johonkin ihmiseen yhteydessä. Ennen selattiin puhelinluetteloa. Nyt tiedot saa googlettamalla tai kysymällä numeropalvelusta. Noin niinkuin esimerkiksi. Eli ei muuta kuin toimeksi.
Minä voisin ottaa yhteyttä kaipaamaani naiseen, mutta hän kielsi ottamasta yhteyttä. Sitten ikävöin vain yksin..
Hän saa ne työnsä kautta. Jos numero on salainen, samoin osoitetiedot, eikä ole fb:ssa, niin mistään et silloin saa selville, näin olen omat tietoni laittanut osittain pakosta. Niin mitäs sitten tehdään? Ihana lohdutus tuo, että jollain muullakin on sama tilanne.
No laita viestiä sen työpaikan kautta jos et muuta keksi. Nettisivuilta löytyy yleensä yrityksen sähköpostiosoitteet. Tai kysy työpuhelinnumeroa yrityksestä jos hänellä sellainen on tai kirjoita vaikka kirje hänelle yrityksen osoitteeseen. Tai lähetä vaikka savumerkkejä. Kyllä se toisen tavoittaminen on vain ihan omasta haluamisesta kiinni.
Kun nyt sitten lähestyt häntä niin muista laittaa ne omat yhteystiedot mukaan jos kerran olet ne jostain syystä piilottanut.
Sairaita kertomuksia mutta ne muuttuvat ajanoloon positiiviseen suuntaan. Toivotaan parasta kaikille.
Surettaa se tänäänkin näin sua muistuttavan naisen. En siis ollut kiinnostunut siitä mutta muistutti susta ja toi tunteen.
Etsii ja etsii sitä oikeaa ja vihdoin huomaa että siinähän se on ollut vierellä koko ajan. Muuta en tarvitse. Se riittää. on hyvä näin.
Olet liian vaikea. Hellitä jo. En ole sinua koskaan rakastanut enkä tule rakastamaankaan.
En voi muuta, kuin toivoa, että kaikki järjestyisi! Aina tällaiset aloitukset harmittaa toisen puolesta ja hiljentää, pistää miettimään ihmiselämää ja sen koukeroita.
Takana on raskaat vuodet, kun oon viimeksi pääsyt eroon pakkomielteistä ja en tunne enää pahaa oloa. Silloin tein virheet, kun yritin parhaani. En vain ollut hyvä sinulle. Minua ei ainakaan vituta, en kadu mitään. Jos joskus satun rakastumaan jonkun naiseen, niin minulla on nyt paljon kokemusta.
Niin, ja se kehen kohdistit ne virheet, jäi nyt aika raskaan taakan kanssa rannalle. Kivat sulle!
Luulen että olet sekoittanut minut jonkun muun kanssa. Nuo on mun pahin virheet mitkä olen ikinä tehnyt. Se harmitää vieläkin. Mutta toisaalta hänellä ei oikeasti ollut yhtä minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Hän sanoin näin. Ja sen lisäksi hän löysi itsellesi sopivan vaihtoehdon yllättäen nopeasti ja myös esitti näyttävästi kuinka onnellisia ne yhdessä on. Silti olen tehnyt kaiken selvittääkseni, etten vain ole kiinnostava. Tästä syystä jaksan nyt mennä suhteellisesti kevyin mielin eteenpäin.
Jos tulet tänne, kuten olet tehnyt jonain päivänä sitten lue vielä tämä: näimme toisiamme tänään, mikä on erittäin harvinaista. Törmättiin suojatiellä.
Asia kunnossa. Näillä mennään.
niinkö sinusta ?
Sivusta vastaan että mulla kanssa kaikki pielessä... Kaipaan erästä kaunista naista ja ehkäpä hän tajusi sen kuinka paljon hänestä välitän. :)
Ketä kaunista naista kaipaat ja missä? Ei sillä. En ole kaunis. Mutta liian vähän tunnistettavuutta...
Hän eräs HämeenSydämestä...
Jaa Järviskä??
Sydänhämeestäkö?
Asiat täytyy järjestää sillai kun niiden kuuluu olla...
surettaa minuakin.
Hauskaa pidät päivät päästään, ei näytä surut painavan yhtään.
Ihan miten vaan. Ei tänne jaksa enää kirjotella.
Hyvin näytää jaksavan, yötä myöten.
No minkäs teet ku on ikävä.
Kun voi halutessaan pelleillä, ikävälläkin, onhan se niin rattoisaa.
Pelleiletkö sinä?
en tiedä kuka kirjoittaa, mutta vähän surettaa joka päivä, varsinkin mitä kauniimpi päivä on annettu. tietysti hän on tuonut paljon erittäin myönteisiä tunteitakin...
Sinäkö et pysty vaikuttamaan siihen, että näettekö vai ette?
pystyyks kukaan ?