Ottaen huomioon, että on tunnettu monta vuotta ja että ei kovin paljoa olla oltu tekemisissä, on merkillistä huomata, millainen kissa ja hiiri säätö välillämme vallitsee. Ymmärtäisin jos oltaisiin tekemissä paljon, että siinä lähtisi etäisyys-läheisyys, yhteydenpito-erillisyys vaiheet pyörimään edes takaisin vuorotellen, mutta jotenkin tämä etäältä säätäminen on kerrassaan mielenkiintoista. En usko mihinkään telepatiaan, mutta joku outo kuvio tässä on.
Ensin ihastuit sinä. Vuosia sitten. Minä olin aika arkinen sinuun päin, mutta kun sitten seuraavan kerran nähtiin, minä tulin kuin salaman lyömäksi. Ei oltu mitenkään aktiivisia yhteydenpidon suhteen, mutta tunteet alkoivat palaa voimakkaana minussa.
Sinä katosit kuin luonnostaan etäälle. Minä olin varma meistä. Odotin pari vuotta. Meidän piti aina välillä tavata, mutta aina tuli jotain muuta. Viestiteltiin välillä. Sävy ja tunnelma oli outo. Turhauduin. Ja opin ymmärtämään, että ollaan niin erilaiset ettei siitä voisi ikinä seurata muuta kuin tuskallisia kompromisseja, jotta löytyisi jotain yhteistä tarttumapintaa.
Joten tunteeni sammuivat, tuli kaikkea muuta. Pääsin irti. Harvoin toteutuvaa arkista viestittelyä pari kolme kertaa vuodessa kai silkasta kaveruudesta, ajan kuluks. Ei minkäänlaista tunteen paloa minun puolelta. Pari vuotta mennyt tällä tavoin. Ja nyt sinun viestisi ovat vähitellen lisääntyneet. Suoranaiset tunnustukset. Olen itse asiassa hyvin yllättynyt.
Miten ajoitus voikin mennä näin oudosti? Ja miten se toimiikin näin, että sahaamme tätä edes takaisin. Toinen syttyy, kun toinen sammuu. Emme oikeastaan tunne toisiamme ollenkaan,... kaikin puolin tässä on jotain outoa. Hulluja kai molemmat tai pelureita, en ymmärrä. Olkoot.
Ensin ihastuit sinä. Vuosia sitten. Minä olin aika arkinen sinuun päin, mutta kun sitten seuraavan kerran nähtiin, minä tulin kuin salaman lyömäksi. Ei oltu mitenkään aktiivisia yhteydenpidon suhteen, mutta tunteet alkoivat palaa voimakkaana minussa.
Sinä katosit kuin luonnostaan etäälle. Minä olin varma meistä. Odotin pari vuotta. Meidän piti aina välillä tavata, mutta aina tuli jotain muuta. Viestiteltiin välillä. Sävy ja tunnelma oli outo. Turhauduin. Ja opin ymmärtämään, että ollaan niin erilaiset ettei siitä voisi ikinä seurata muuta kuin tuskallisia kompromisseja, jotta löytyisi jotain yhteistä tarttumapintaa.
Joten tunteeni sammuivat, tuli kaikkea muuta. Pääsin irti. Harvoin toteutuvaa arkista viestittelyä pari kolme kertaa vuodessa kai silkasta kaveruudesta, ajan kuluks. Ei minkäänlaista tunteen paloa minun puolelta. Pari vuotta mennyt tällä tavoin. Ja nyt sinun viestisi ovat vähitellen lisääntyneet. Suoranaiset tunnustukset. Olen itse asiassa hyvin yllättynyt.
Miten ajoitus voikin mennä näin oudosti? Ja miten se toimiikin näin, että sahaamme tätä edes takaisin. Toinen syttyy, kun toinen sammuu. Emme oikeastaan tunne toisiamme ollenkaan,... kaikin puolin tässä on jotain outoa. Hulluja kai molemmat tai pelureita, en ymmärrä. Olkoot.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies vai nainen?
hmm mitäs merkitystä sillä on itse asian ja sen sisältämän pohdinnan kannalta?
Voinko naisena omia tuon? Kuulostaa tutulta?
Voinko?
Hmm en ymmärrä, että mitä tarkoitat kysymykselläsi?
Olen nainen, joka voi samaistua tuohon aloitukseen. Voinko omia aloituksesi ja ajatella sitä sillä kannalla, että olisit ajattelemani henkilö?
Noh minäkin olen nainen.
Onko tommosta tapahtunut useammankin ihmisen kanssa?
Siis vain yhden.
Et tunne miestä ja tämä on ongelmasi.