Meillähän on jo pitkän aikaa työn tekeminen ollut rangaistavaa eli itsensä tai toisen työllistämisestä on saanut 20 000 - 400 000 euron uhkasakon. Jos joku kuvittelee että ihmiset tekisivät töitä tuolainen uhkasakko päällä, uskoo satuihin. Tavalliset ihmiset eivät usko, vaan he ottavat kiltisti 23 euroa päivässä, minkä he saavat kun tottelevat ja ovat työttöminä.
Tämä asia on monelle työttömäksi jäävälle uusi, jos sen palkan on aina maksanut joku muu. Jos jää työttömäksi ja ajattelee että kyllähän sitä aina jotain hommaa voi tehdä, niin yllättyy kun työkkäristä kuulee ensimmäisensä että jos sittn teet yhtään mitään työhön viittaavaa niin kaikki tuet loppuvat heti. Siellä tehdään heti selväksi ettei työtä saa tehdä, vaan on sopeuduttava laiskottelemaan työttömyystuella.
Tämä asia on monelle työttömäksi jäävälle uusi, jos sen palkan on aina maksanut joku muu. Jos jää työttömäksi ja ajattelee että kyllähän sitä aina jotain hommaa voi tehdä, niin yllättyy kun työkkäristä kuulee ensimmäisensä että jos sittn teet yhtään mitään työhön viittaavaa niin kaikki tuet loppuvat heti. Siellä tehdään heti selväksi ettei työtä saa tehdä, vaan on sopeuduttava laiskottelemaan työttömyystuella.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että yrittäminen on vankila itsessään, kun ei voi olla varma selviämisestä, ja yhteiskunnallisesti se on vastuutonta ja anarkistista toimintaa, jolla on taipumus hyödyttää vain pientä osaa väestöstä.
Kuka/mikä työllistää elleivät yritykset? Kumpaa sinä suosittelet nuorelle: ryhtymistä palkansaajaksi vai yrittäjäjäksi?
se vaatii sitoutumista ja vastuuta.
rengin luonteella se ei onnistu.
Ovatko yrittäjät mielestänne luonteeltaan vastuullisempia kuin palkansaajat?
ei heillä ainakaan ole varaa antaa firman mennä nurin. heidän sosiaaliturvansa ei niin laaja ole kuin meidän työläisten.
heidän työpäivänsä ei pääty kello 16.
muutenkin tuntemani yrittäjät ovat sitoutuneempia työhön kuin esimerkiksi minä. minä olen vuorotöissä jotta vapaa-aikaa jäisi paljon ja saisin toteuttaa "älyäni ja tahtoani" palkkani suomissa rajoissa. yrittäjät vetelevät ympäripyöreitä päiviä, tosin useimmat heistä nyt työnarkomaaneja onkin.
Tämä väite lienee perustaltaan tautologinen, eli se perustelee itsensä itsellään.
Palkansaajien vastuullisuus tilanteessa, jossa heille ei ole vastuullisuus merkityksellistä, ei ole verrattavissa kapitalistien vastuullisuuteen taistelussaan oman etunsa puolesta.
Minä vastustan palkkatyötä, sillä se estää ihmistä toteuttamasta itseään. Suosittelen omalle ikäluokalleni ja nuoremmille poliittista radikalismia.
...sillä se estää ihmistä toteuttamasta itseään"
Älkää nyt hyvät nuoret tällaiseen poliittiseen radikalismiin alistuko. kadutte lopun ikäänne jos kaiken maailman päättömyyksiin lähdette. opiskelkaa ja tehkää työtä. huomaatte siitä, ei laiskottelusta, teille hyötyä olevan.
ette kai aikuisena halua hyväntekeväisyystöihin johonkin internetpalstalle kun ei kyvyt muuhun riitä.
Ja eikö tämä pakkotilanne juuri osoita sen, kuinka kapitalismi alistaa kansalaisia palvelemaan harvojen etua?
Taiteilijat, tiedeihmiset, poliitikot ja uhreilijat ovat vetäneet itsensä pois oravanpyörästä, jossa realismi rajaa vaihtoehtoja elämässä ja elämästä tulee rahanansaitsemisen välissä virvoittumista. Palkkatyö on vain parisataa vuotta vanha ilmiö, jonka kapitalistit ovat keksineet tarkoituksenaan tehostaa omaa tienaamistaan. Luonnollinen elämä oli ennen palkkatyötä, jossa ihminen teki sitä, mikä hänelle oli järkevää ja hyödyllistä, ja joka tuotti hänelle iloa. Kapitalistit ovat vallassa ja tasoittamalla valtaerot politiikassa palkkatyön väistämättömyys loppuu.
Ja siitä yrittämisestä muistuttaisin sen verran, että ne jotka haluavat yritysyhteiskunnan, haluavat parempia apajia omalle yritykselleen, eivät sinulle, suomalainen! Nämä apajat ovat luonteeltaan toiset ihmiset torjuvia, eivätkä ne ole hyvä vaihtoehto inhimilliselle elämälle.
ja lähetettäisiin heidän jälkeiläisensä kuuhun lisääntymästä, ei työ mihinkään lopu. ei ennen jotain helvetin robottien aikakautta tule sellaista päivää, että kaikki vaan tekevät mitä lystäävät samalla palkalla. usko jo.
"Taiteilijat, tiedeihmiset, poliitikot ja uhreilijat ovat vetäneet itsensä pois oravanpyörästä, jossa realismi rajaa vaihtoehtoja elämässä ja elämästä tulee rahanansaitsemisen välissä virvoittumista."
t.i ruskeepää
tämä lausahdus osoittaa joko lapsenuskoa tai sitten täydellistä tietämättömyyttä. luuletko etteivät ns. taiteilijat joudu välittämään taloudellisista realiteeteista? että he ovat pois oravanpyörästä? he vain luovat luomisen ilosta ja maalliset ongelmat ei heille kuulu?
tiedeihmiset? sielläkö ei raha liiku? sielläkö ei kilpailua ole? hekö vain tekevät keksintöjä, koska tykkäävät olla pellepelottomia.
politiikotko eivät ymmärrä realiteetteja ja ovat poissa oravanpyörästä? he vain toteuttavat itseään eivätkä pohdi näin maallisia asioita kuin palkkaansa ja seuraavia vaaleja? entäpä urheilijat? hehän ovat kaukana oravanpyörästä taiteillessaan dopingin ja sponsoreiden välillä?
Millaisen yhteiskunnan ja elämänmenon t.i.ruskeepaa haluisi vallitsevan Suomessa? Voisitko kertoa mielipiteesi, millaisen yhteiskuntajärjestelmän sinä haluaisit? mistä ihmisten tulisi saada toimeentulonsa?
Poliittinen kantani on se, että yhteiskunnan tulee toteuttaa jokaisen jäsenensä poliittinen vaatimus, kunhan se on ensin punnittu yhdessä. Yhteiskunnan tulee toteuttaa jokaisen jäsenensä vapaus, itselähtöisyys ja toimeentulo. Ihminen itse määrittelee nämä kolme asiaa, kuten nuori teini-ikäinen tekee pyrkiessään itseään miellyttäviin harrastuksiin. Jokaisen itselleen uskollinen pyrkimys hyvään omassa elämässä on yhteiskunnan tärkein funktio. Siksi yhteiskunnan on perustuttava demokraattiseen päätöksentekoon, jossa ketään ei sysätä ulkopuolelle. On kuultava vanhoihin ideoihin kohdistuva kritiikki ja nähtävä niiden onnettomat piirteet. Demokraattisen päätöksenteon kautta yhteiskunta tulee lopulta toimimaan sosialistisesti tuottamalla toimeentuloa ja vapauttamalla ihmiset itselähtöiseen elämään. Palkkatyö ei perustu työläisten tarpeisiin vaan se on porvareiden vaatimus työläisille, ja on siten porvarin ylikasvanutta vaikutusvaltaa yhteiskuntaan. Siksi teollisuuden on toimittava yhdessä valittujen ja tuotettujen hyödykkeiden perusteella.
Mitä voit kertoa yhteiskunnan ja yksilön vastuusta tomeentulosta?
Kenen tulisi omistaa teollisen tuotannon ja palveluiden tuottamisen?
Liberaali demokratia - itselähtöisyys - sosialismi - altruismi - meritokratia
Yhteiskunnan vastuu toimeentuloon määrittyy moraalisen vastuun perusteella. Puute aiheuttaa kärsimystä, joka on toisen vastuulla korjata. Tämä liittyy jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen hyvän olotilan kokemiseen, joka vaurioituu tietoisuudesta toisen kärsimyksestä. Yhteiskunnan tulee paitsi antaa kaikille ihmisille itsenäiset mahdollisuudet tavoitella oman vapaan käsityksen mukaista järkevää ja hyödyllistä sekä iloa tuottavaa toimintaa, jota siis köyhyys estää, sekä korjata tai kompensoida muut estävät seikat, kuten henkilökohtaiset ongelmat, tapaturmat tai sairaudet (julkisen terveydenhuollon perustelu).
Yksilön vastuu toimeentulosta on oman parhaimman tunteminen, eli sen toiminnan, joka itselle on hyödyllistä ja tarpeellista, ja joka toteuttaa ihmisen potentiaalisuuden. Yhteiskunnalla on tässä vastuu tehdä toiset tietoiseksi potentiaalistaan. Omaan vastuuseen kuuluu myös toisten "hyvän" toiminnan salliminen, eli oma toiminta ei saa estää tai rajoittaa toisten "hyvää" toimintaa.
Teollisuus tulisi perustua siis yhdessä valittujen ja tuotettujen hyödykkeiden luomiseen. Omistussuhde määräytyy tietysti sen perusteella, että kuka toiminnasta päättää -päättele itse.
Liberaali demokratia - itselähtöisyys - sosialismi - altruismi - meritokratia -myötätunto
Onko oikeutettua ihmiselle hankkia omaisuutta ja vaurastua? Vai tuleeko jossain raja vastaa, minkä verran voi omistaa ja vaurastua?
Koska tuotantovälineiden omistus käsittää omistajan oikeuden päättää tuotanto, ja näin ollen tuotanto tulee toimimaan muiden ihmisten tarpeiden ja tahdon ohitse, ne täytyy olla yhteistä omaisuutta. Ota esimerkiksi mainitsemani metsästäjä-keräilijät, joiden parissa kukaan ei kerää itselleen enempää omaisuutta kuin mitä tarvitsee. Ajattelet siis kulttuurisidonnaisesti kapitalistisessa yhteiskunnassa. Et tarvitse omaisuutta silloin kun kilpailua siitä ei esiinny.
Mihin vedetään raja mitä ihminen tarvitsee? Esimerkiksi saisiko ihminen omistaa auton, jos niin tulisiko kaikilla olla samanlainen?
Vai pitäisikö autojen ja muiden hyödykkeiden olla yhteisessä omistuksessa ja niitä voisi jokainen käyttää saman verran?
Hyödykkeillä ei ole muuta arvoa kuin niiden käyttöarvo. Auton omistaja nauttii keinotekoisia arvoja ylpeillessään auton tasolla tai toimivuudella. Tässä on kysymys sosiaalisesta statuksesta eikä oikeudesta.
Todella vapaa ihminen vaatii sitä mitä hän tarvitsee. Sitä ei kukaan toinen määrittele. Mainitsemani sairaudet saattavat esimerkiksi saada jonkun vaatimaan itselleen jotakin älytöntä tai jollakin tavalla huonoa. Siitä pitää mainitsemani mahdollisuuksien tasaamisen mukaan tehdä vaatija tietoiseksi ja auttaa häntä näkemään itselleen (tai muille) parempi vaihtoehto. Tässä vaaditaan ehdotonta tietoisuutta ja korrektiutta kun arvostellaan omia ja toisten vaatimuksia, ja se on aidon demokratian yksi perusvaatimuksista. Vaatimusten arviointi perustuu kaikkien faktojen tuntemukselle, joka myös tarkoittaa antiteesiä kapitalismissa esiintyvälle vieraantumiselle ja ennakkoluuloisuudelle.
Auton omistus on siis pelkästään hyötyarvo. Se ei ole mukavuus, kuten kysymyksesi perusoletus vihjaa. Vihjaus liittynee auton tarpeeseen. Ihmiset tarvitsevat autoa töihin mennessään, ja nyky-yhteiskunnassa auton taso on statuskysymys. Koko auton omistus riippuu kapitalismissa esiintyvästä jaosta rikkaisiin ja köyhiin. Siksi kysymys autojen jakamisesta on epävalidi. Autojen jakaminen ei liity idealisoimani yhteiskunnan tasa-arvoiseen arvoon.
Tietysti voin kuvitella, että miten tällainen epärelevantti kysymys ratkaistaisiin käytännössä. Autoja voidaan jakaa, jos nimittäin sellaiseen mukavuuteen on ylimääräistä varaa, ja voidaan myös sopia niiden käytöstä. Julkisen liikenteen kehittäminenkin on yksi mahdollinen ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole olennaista tässä keskustelussa.
Ovatko kaikki mukavuudet kiellettyä?
Esiintyisikö kuvailemassasi yhteiskunnassa kateutta? Vai olisiko kateus eliminoitu sillä, että kaikilla olisi saman verran tarpeellisia asioita/hyödykkeitä?
Toteutuisiko oikeudenmukaisuus vai sillä edellytyksellä, että kaikilla olisi saman verran kaikkea vai sillä, että kaikilla olisi riittävästi kaikkea elämiseen tarvittavaa?
Vai riittäkö se, että jokaisella tietty vähimmäismäärä "asioita"?
Tulisiko ihmisen toimiessaa edistää ainoastaan toisten hyväksi tekemistä?
Tulisiko mielestäsi jokaisessa tilanteessa asettaa toiset itsesi edelle?
Ei vaan ihmisen tulisi toimia omaksi hyväkseen, johon jokainen toinen voi panostaa positiivisesti. Itsekkyys johtuu sisäisestä kärsimyksestä eikä ole mikään arvo.
Asioiden määrä ei ratkaise vaan niiden tarve, joka siis mitataan esimerkiksi nälkäisten lasten perusteella, ja arvioidaan kaikkien faktojen perusteella.
Kukaan ei kiellä mukavuuksia. Sinä vain valitset sen asian mitä haluat elämässäsi tehdä, ja jota ehkä ymmärrät tarvitsevasi enemmän kuin hienoa autoa.
autoja voidaan jakaa, jos sellaiseen mukavuuteen on ylimääräistä varaa?
siinä helvetti jäätyy ennenkuin yhteiskunta sinulle ja kaltaisillesi autoja jakelee tai päästää sinut ja kaltaisesi jakamaan niitä muille.
mukavuustavarat ynnä muutkin tarpeet pitää itse ansaita. niin työmiehen kuin porvarinkin.
Auto ei ole hyvän yhteiskunnan määre.
kirjoitin joskus auton olevan suomalaiselle äidin korvike. se on pyhä asia. se on liikkumisen vapautta.
autoa ei sovi kenen tahansa politiikkaan sotkea.
Auto ei ole hyvän elämänkään määre, koska hyvä elämää perustuu vapauteen ja iloon. Auto on vain helpoke.