täällä sosiaalisten tilanteiden pelosta? Ja jos miten elämä sen kanssa suttaantuu?
Kärsiikö kukaan
joskus_elämä_on
18329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Noup, mutta joskus oli muunlainen ahdistuneisuushäiriö ja meni pois altistamalla itseään hiljakseen asialle/tilanteelle joka ahdistaa
Ahdistus herkkyys on tavallaan opittu.
Ihminen kehittää itselleen ensin jonkun epämukavuustilan jotain asiaa kohtaan, sitten alkaa pakonomaisesti ajatteleen sitä asiaa ja mitä kaikkea kamalaa siitä voi tapahtua ja sillai siihen kehittää pelon.
Ihminen ruokkii pelkoa jatkuvasti pakonomaisella kauhukuvien kehittelylle ja välttelee samalla asiaa
Hän erkaantua todellisuudesta, painajaiskuviin jotka erkaannuttaa ihmistä entisestää ko. Asian todellisesta uhkaavuudesta.
Jos sitä ei katkaise kohtaamalla ahdistusta ja pelkoa tuovaa asiaa/ tilannetta niin pelko vain ohjaa elämää ja käytöstä yhä suuremmassa määrin.
Niin onhan se varmaan aika paljon noin. Ja pahintahan se tietysti on kun alkaa elämään tuon mukaan ja välttelemään eri tilanteita jos se vaan mahdollista. Kyllähän tutussa ja turvallisessa aina pärjää ja jotenkin sitä on pahoistakin tilanteista aina selvinnyt vaikka välillä on tuntunut että ei helvetti. No lääkäriltähän aina saa pilleri reseptin mutta kun ei oikein mitään ole koskaan asialle tehnyt niin edestäpäinhän se aina löytyy.
Depressio on usein samassa paketissa jos on jokin ahdistuneisuushäiriö.
Mulla oli molemmat joskus ja se vaikeutti ahdistuneisuushäiriötä vastaan laittamista. Masennus teki musta tosi välinpitämätöntä.
Hoidin monia asioita vähän sinne päin ja oli aivan se ja sama miten käy.
Siihen aikaan asenne oli kaikkeen että ei jaksa kiinnostaa. Laskut maksoin mutta usein 1-7 päivää myöhässä ja karenssia paukkui kun ei jaksanut kiinnostaa hoitaa asioita sinne suunnalle
Sama homma ulkonäön suhteen. Huolehdin siitä kyllä mutta asenne siihenkin oli että mitäs vitun väliä. Sinne päin vaan kunhan on.
Masennus ja ahdistusoireet vaan oli ja tiesin että sillä että nukun ja syön miten sattuu ja käytän alkoholia pahennan asioita mutta ei jaksanut kiinnostaa. Elin kuin viimestä päivää. Odotin jokainen päivä että sydämeni vaan pysähtyisi
Vaati paljon itsensä motivointia jotta sai itselleen asenteen että nyt aletaan välittään itsestä ja elämästäni
Aloin hetki hetkeltä kohtaan alueita jotka pelotti.
Onneks nuoriso työryhmät työkkäri, sossu ja lääkäri tiiminä otti minusta kopin silloin ja alkoi potkiin perseelle.
Kun he patisteli sain itseni liikkeelle ja lopulta löysin motivaation jonka avulla jatkoin lopulta jo ilman heitä
Otin töitä vastaan jossa kohtasin päivittäin sen ahdistuneisuushäiriön keskeisen asian. Jouduin jokainen päivä karenssi uhalla kohtaan sen ja aivan omasta ideastani.
Ajattelin etten muuten pääse siitä eroon. Onneks mulla oli myös ystäviä jotka tuki mua ja osa heistä oli samassa tilanteessa kanssani.
Edelleen helposti meinaan kehittää ahdistushäiriön alkuja mutta nykyisin katkaisen sen välittömästi kun havaitsen lähdön ja kohtaan pelon heti. Altistan itseni todellisuudelle välittömästi jottei mielikuvitus ala vääntään siitä pelkotilaa
Oman sairastumisen ja tapahtumien jotka sairastumiseen johti aikana näin ihmisissä paljon pahuutta ja hyvyyttä.
Mä voin selvästi pahoin ja oireilin sitä näkyvästi. Koko tapani elää huokui silloin sitä miten elin välinpitämättömästi itseäni kohtaan.
Kohtasin paljon pinnallisia ihmisiä jotka saivat iloa ja itsetunnon nostoa arvostelemalla minua.
Kohtasin myös ihmisiä jotka ymmärsivät tilanteeni ja sen vakavuuden. Osa jopa tajusivat että käytökseni ilmensi pinnan alla piilossa olevia kuoleman toiveita.
Kaikki eivät ymmärtäneet sitä sillä ääneen sen kielsin enkä selkeitä itsemurha aikeita ilmaissut
Nämä ihmiset jotka sen näkivät minun hätänu. Heistä tajusin että heillä on hyvä sydän.
Ne jotka taasen saivat iloa vain minun arvostelusta, heihin olen ottanut etäisyyttä ja pidän heitä narsistisina
Kuullostaa kuitenkin hienolta että olet noussut jaloillesi tuosta kaikesta. Onhan meitä monenlaista ihmistä täällä kulkemassa ja ikävää että sulla on tommosia pissapäitäkin sattunut kohdalle. Mut mitäpä niistä välittää.
Opetti ihmisistä paljon.
Osalle pinnalliset asiat on tärkeitä ja niitä tykätään muissa lytätä jotta itsensä tuntisi paremmaksi
Teki itsestä varovaisen uusia ihmisiä kohtaan koska en voi tietää onko tämä ihminen samanlainen ilkeä pinnallisuus
Toisaalta se opetti myös sen hienouden että on monia ihmisiä jotka osaa katsoa pintaa syvemmälle ja joilla sydän on kotona.
Hyvikset pelasti minut ja pahikset yritti välillä hukuttaa
Kyllä ja sen lisäksi yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä/paniikkihäiriöstä. Tosin nämä kaikki alkaa pikkuhiljaa olemaan helputtumaan päin.
myös sellaista, siksikin vaikeeta tutustuu uusiin ihmisiin.
No sitähän se kyllä varmasti tekee. Mut hei kaikkihan me ollaan hengissä.
En halua olla hengissä kuolleena parempi kuin pilkattuna.
Itse enemmänkin välttelen, mutta joskus on pakko olla sosiaalinen. Elämässä jää kokematta paljon, jos ei yritä olla sosiaalinen ja astu oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos välttelee niin lopulta jää pyörimään oman käsityksensä ympärille. Pahimmillaan jää yksinäiseksi. Puhumattomuuden kohde saattaa muuttua peloksi tai uhaksi. Huomaa kuinka paljon lopulta kaipaa seuraa ja ajatustenvaihtoa sekä kavereita. Sellaisia läheisiä ihmissuhteita. Kuinka paljon haluaisi rakastaa kaivattua ihmistä ja olla lähellä.
No ystäväpiirissä kyllä pystyy olemaan normaalisti ja tuttavapiirissäkin lähes, mutta niiden ulkopuolelle lähteminen saattaa olla jo ihan jotain muuta.
Puheiden pitämis kammo. Hain siihen joskus lääkäriltä apua antoi pillerin ei auttanut jouduin sairaalaan ja nyt ihmiset vittuilevat koko loppuelämän kuinka kauan se sitten kestääkään toivottavasti jumala sentään on armollinen eikä enää kauan.
Lääkärithän sen paremmin kuin johtajatkaan eivät vastuuta päätöksistään ota missään tilanteessa. He kokeilevat ja katsovat miten käy ja tavallinen tallaaja kärsii sitten yksin jos päätös oli väärä luonnollisesti jos päätös oli hyvä niin sitten suitsutetaan sitä omaa erinomaisuuttaan ja hyviä päätöksiä. Näin on maailmassa aina toimittu ja tullaan jatkossakin toimimaan siksi kyseisissä viroissa on paljon psykopaatteja koska toisen ihmisen elämä ei kiinnosta niin on helppoa olla asemassa jossa päätetään toisen ihmisen elämästä.
No eipä toi lääkäri ole tajunnut tilanteen vaikeutta jos noin on käynyt. Kovin paljoa ei voi kyllä myöskään tollasia ihmisiä arvostaa jos tuollaisesta alkavat suuta soittamaan.
Jokatapauksessa sellaista elämää joutuu nyt elämään ei se muutenkaan helppoa ole ollut eikä se nyt ainakaan paremmaksi ole muuttunut.
taidan kärsiä jostain komistuspelosta. Jännitän sitä miestäki siksi, koska se näyttää mun silmissä komealta. Ja siinä sellasta vetovoimaa. Sellasia tavallisen olosia ja näköisiä en jännitä. 😯😁
Niinhän siinä voi käydä. Kiinnostava ihminen alkaa olemaan aika hiton jännitettävä.
Lapsuudesta tähän päivään asti, välillä ollen lievempää ja välillä tosi tosi vaikeaa. Sen tähden en ole varmaan koskaan saanut kavereitakaan kun olen ollut hiljainen tuppisuu, outolintu, aina!!