Villiyrttien keruu ja käyttö

Kaikkeahan voi kerran maistaa.

Täytyy myös tietää, mistä kerää,
ettei villit ole liian raskaita.

Joka tien varresta ei passaa voikukan lehtiä poimia,
ei nokkosiakaan joka kasan päältä.

Nokkosia olen keräillyt. Niistä tehnyt lettuja ja käyttänyt muhennoksiin. Kerran kokeilin nuoria horsmanversoja, niitä kun kehuttiin parsoiksi. Ei ollut parsaksi minun mielestä.
Olisihan siellä luonnossa mausteyrttejä, mutta tunnista niitä vielä.

Minä kyllä odotan aikaa jolloin Tilli kypsyy.
Laadukkaasti hoidettu ja kasvatettu sato on parasta mitä tiedän.
Se pystyy tekemään Graavi-Taimenenkin eläväksi taas.

H.

joku kirjoitti joskus tässä keväällä
että kuusenkerkkiä voi myös syödä
meinasin siitä tehdä aloituksenkin mutta se jäi
elikkä miten ne pitää käsitellä
ja miten ootte niitä syöny tietysti pistäny suuhun ja nielassu sen tiedän
mää kun oon uittanu vaan jalkoja niissä
mutta olisin kovin kiitollinen jos joku antais jonkun vinkin.

Käytän: nokkosta ketunleipää voikukkaa ja vuohenputkea.

Suomessa kun on reippaita kokkipoikia - ken kehittelisi villikasviksista voileipähyytelöitä laihduttajille - rasvan käyttöä vähemmäksi
-voisi saostaa maissijauholla ja liivatteella.
Itse käytän ruohosipulia,liperiä, saksankirveliä,koivunsilmuja, voikukkaa,nokkosta, vuohenputkenlehtiä - niistä tehty keittokin on hyväänmakuista - kasviliemikuuutio perunamuusijauhetta ja haudutetut yrtit
tehosekoittajalla soseeksi.

Tuo on varmaan maukasta, vaikkakaan ei lipstikka villiyrtteihimme kuulukaan, tavehtii kyllä. Koivunlehtiteetä olen vain laittanut keväällä, tosi hyvää sekin, mutta hyvä idea tuo villivihannehyytelö, liivate riittäisi minusta, maissi sumentaisi kirkkaan kasvisliemen.
Nuo krassin siemenet olen keittänyt etikka ja suolaliemessä, ovat kuin kookkaita kapriksia ja maukkaan kirpeitä.
Vuohenputken renkaita, pikku nokkoslatvuksia ja koivun lehdykät kokonaisina voisi olla esteettistä. Punaiset rosepippurit ja krassin siemenet koristeena ja havunmakuakin antamassa 😊

Viipaloituna kalan kyljessä brunssilla.

Edellisessä yrtti-jankutuksessa muistaakseni kerroin.
Ostin joskus jokusen pussin Provence-maustetta.
Aloitin sillä jokusen sapuska-projektin.
Mitä tahansa yritin.
Oli aina kuin söisi Pizzaa.
Ihan liikaa Oreganoa.
-
Siinä mielessä on outoa mutta hyvää että.
Koti-mainen, hellin, rakastavin käsin kasvatettu ja hoidettu Tilli ei koskaan saa kaikkea ruokaa maistumaan Graavi-Taimenelta.

H.

Nokkosen nuoria lehtiä kerään ja haudutan kuumassa vedessä juomaksi, kuivaan niitä myös ja käytän pitkin vuotta, kohtalaisen voimakas diureetti, joten iltajuomaksi en suosittele jos haluaa nukkua aamuun saakka.
Puolukan lehtiä kuivaan myös, niistä saa juoman joka on hyväksi munuaisille ja virtsateille.
Ketunlehtiä ja suolaheinää syön sellaisenaan tai lisään salaattiin.
Piharatamon lehtiä käytän ulkoisesti lieventämään itikanpistoja.

Kerään nokkosia ja kuivatan koko vuodeksi, murennan lihapullataikinaan tai teen nokkos-sipuli-keittoa. Hyvä tuo puolukan lehti, jota edellinen käyttää, alan kerätä. Vuohenputkea laitan salaattiin just tähän aikaan. Koivunlehtiä tällä hetkellä pieniä, napsin lenkillä sellaisenaan. Ja kuusenkerkkiä, niiden aika ei ole nyt.