Olen alkanut seurustella tässä hiljattain. Juomisen lopetin kuitenkin jo puoli vuotta sitten. Olen kertonut seurustelukumppanille, että minulle on aikoinaan maistunut kovastikin alkoholijuomat, mutta olen aikonut nyt olla lopullisesti niistä erossa. Jopa suviseuroissa piti juoda. Viime suvikset tosin olivat pitkästä aikaa ensimmäiset, jolloin osasin olla ottamatta sitä ensimmäistäkään. En ottanut juomia edes mukaan. Sen sijaan juhannuksena ja venetsialaisissa tuli juotua ankarammin. Kalajoen yössä kului kuppi jos toinen keskikesän juhlassa ja mökkikauden lopettajaisissa Kokkolassa virtasi juominki myös. Kalajoelle päädyin Siikatörmän juhannusseurojen jälkeen (jossa jo otin ensimmäisiä), sekä Kokkolan yöhön elokuun lopussa, kun siellä on aina yrkällä keskusteluilta. Kokkolan yössä olen huomannut, etten ole ainoa yrkältä lähtenyt, joka kaataa juominkeja kurkkuun.
Sitten koitti syksympi syksy. Aloin miettimään, että onko tässä juomisessa oikeasti yhtään mitään järkeä. Olen uskovainen ja uskovaisenhan ei kuuluisi juoda. Olihan siinä syksyllä eräs puhujakin sanonut aika selvästi seurapuheessaan, ettei uskovainen juo sitä ensimmäistäkään pulloa. Alkoholi vain ei yksiselitteisestsi kuulu uskovaiselle. Puhuja toki totesi, että Jeesuksen aikana kyllä juotiin, mutta se oli ihan käytännön pakko, koska vesi ja käymätön juoma pilaantuivat muuten. Tuolloin ei ollut jääkaappeja keksitty ja hygieniatasokin oli huomattavasti heikompi.
Jeesuskin varoitti usein huonon viinin juomisesta (vanha ja pitkään käynyt viini) ja varoitti myös siitä juopumisesta. Nykyaikana alkoholia ei tarvitse yhtään mihinkään. Siksi kristillisyydessämme on päätetty, ettei alkoholi sovi uskovaiselle.
Mutta minä se tyhmyyksissäni menin aikoinaan juomaan sillä verukkeella, että juotiinhan sitä Jeesuksen aikanakin. Ja tässä ollaan. Takana useita hyvin kosteita vuosia ja kännitoilailuja. Kaikki toilailuni tein ollessani sosiaalisesti vanhoillislestadiolainen. Olin siis vl, mutta en kylläkään oikeasti Jumalalle kelpaava uskovainen. Joukossamme on nytkin paljon sosiaalisesti vl:iä, joilla on kuitenkin kuollut usko. Itse tein parannuksen ja lopeti alkoholin juomisen. Silti tulee jatkuvasti hetkiä, jolloin tekisi mieli viinaa. En anna periksi. Mieluummin olen uskovainen, kuin että hukutan uskoni viinaan ja palan kerran tulessa. Sitä en totisesti halua!
Sitten koitti syksympi syksy. Aloin miettimään, että onko tässä juomisessa oikeasti yhtään mitään järkeä. Olen uskovainen ja uskovaisenhan ei kuuluisi juoda. Olihan siinä syksyllä eräs puhujakin sanonut aika selvästi seurapuheessaan, ettei uskovainen juo sitä ensimmäistäkään pulloa. Alkoholi vain ei yksiselitteisestsi kuulu uskovaiselle. Puhuja toki totesi, että Jeesuksen aikana kyllä juotiin, mutta se oli ihan käytännön pakko, koska vesi ja käymätön juoma pilaantuivat muuten. Tuolloin ei ollut jääkaappeja keksitty ja hygieniatasokin oli huomattavasti heikompi.
Jeesuskin varoitti usein huonon viinin juomisesta (vanha ja pitkään käynyt viini) ja varoitti myös siitä juopumisesta. Nykyaikana alkoholia ei tarvitse yhtään mihinkään. Siksi kristillisyydessämme on päätetty, ettei alkoholi sovi uskovaiselle.
Mutta minä se tyhmyyksissäni menin aikoinaan juomaan sillä verukkeella, että juotiinhan sitä Jeesuksen aikanakin. Ja tässä ollaan. Takana useita hyvin kosteita vuosia ja kännitoilailuja. Kaikki toilailuni tein ollessani sosiaalisesti vanhoillislestadiolainen. Olin siis vl, mutta en kylläkään oikeasti Jumalalle kelpaava uskovainen. Joukossamme on nytkin paljon sosiaalisesti vl:iä, joilla on kuitenkin kuollut usko. Itse tein parannuksen ja lopeti alkoholin juomisen. Silti tulee jatkuvasti hetkiä, jolloin tekisi mieli viinaa. En anna periksi. Mieluummin olen uskovainen, kuin että hukutan uskoni viinaan ja palan kerran tulessa. Sitä en totisesti halua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä päivä kerrallaan se elämä muuttuu paremmaksi ja entinen tuntuu kohta pahalta unelta!Kiljuva jalopeura kyllä kiertää, mutta ei sillä ole oikeutta sinuun, kun et mene tinvarsille....keskitietä kulkien selviät, sillä on ketju kaulassaan se ei yllä keskitien kulkijoihin!
Minusta tuntuu, että tuo taitaa olla hyvä neuvo aloittajalle ja oikeastaan kenelle tahansa kaidan tien kulkijalle.
Se portti on ahdas ja sen jälkeen tie on kaita (=kapea), joka vie elämään, ja niitä on vähän jotka sitä tietä kulkevat.
Se portti on avara ja sen jälkeen tie on lavea (=leveä), joka vie helvettiin, ja niitä on paljon jotka sitä tietä kulkevat.
Ota vaan olutta silloin tällöin. Se piristää ja virkistää. Tiukkoihin ohjeisiin ei ole uskomista,
patiolla käristele makkaraa ja kylmä huurteinen tekee terää.
En ota muutamaa, koska se ei jää muutamaan. Sen sijaan patiolle käristelemään makkaraa ja kyytipojaksi kylymä kokis. Tai patiolle öllöttelemään kahvin ja jäätelön kera! En mene patioille, joissa toisilla virtaa alkoholi. Niin helposti alkais myös mulla.