Pakkotoiminnot merkki liiasta vapaa-ajasta?

Mulla on tosi vahva taipumus pakkotoimintoihin ja neuroottiseen tarkkuuteen ja asioiden tekemiseen oikein, joidenkin ikään kuin sääntöjen mukaan. MUTTA oon huomannu, et jos mulla on kauhee kiire jonnekin, niin voin antaa itselleni anteeksi suorituksen jäämisen epätäydelliseksi. Esim. töihin ajoissa ehtiminen on minulle jopa tärkeämpää kuin pakkotoimintojen suorittaminen oikein. Viime aikoina olen itse asiassa jo aika lailla Jumalan armon avulla vapautunut pakkomielteistäni ja pakkotoiminnoistani, mutta uskon taipumuksen olevan sillä tavalla pysyvä, että esim. kesän tulevat lomapäivät hiukan pelottavat. Viime kesänä sain aivan hulluja pakkoajatuksia siitä miten minun oikeastaan pitäisi ehkä tappaa itseni. En ollut ennen yksin, ja se selvästi oli hyvä apu pakkoajatuksia vastaan, samoin kuin se että päivälle on lukujärjestys eikä aikaa jäädä lorvimaan. Mutta yksinäinen lähes rajattomalta tuntuva vapaa-aika ilman tehtäviä ja aikatauluja... antaa ihan liikaa aikaa ja tilaa pahoille ajatuksille tulla. Eli jotain tekemistä olisi tarpeen keksiä. Yleensähän ihmisillä onkin tehtävänä hankkia elanto ja tämä pitää ihmisen sopivassa määrin kiireisenä. Suomessa työt jotenkin helposti loppuvat kesäksi, toki voi edelleen katsella mitä mahdollisuuksia on.

MUTTA. Onko joku muu huomannut yhteyden liiallisen oman ajan ja lisääntyneiden pakkoneuroosien välillä? :)