Sun näkemistä ;/ tänään jo sisäinen paniikki ja kalama ahdistus pari tuntia sun näkemisen jälkeen. Vain koska se mitä pään sisällä on ollut yli vuoden on loppu. Kaipaan ja sydän huutanut ikävää jo viimeiset kolme viikkoa vaikka pitäisi nauttia siitä kun vielä nähdään. En tiedä koska pääsen yli ja sitä kauan menee kun mietin et olit se joku.. miten joku voi tuntua niin omalta , olla lähellä aidosti mut samalla tavoittamaton. Niin surullinen meistä, siitä mikä ei koskaan toteutunut mitä toivoin. Pysy just tommosena äläkä koskaan muutu. Toivon kaikkea hyvää. Jos sä olisit tuntenut samoin, uskon että asiat ois tapahtunut omalla painollaan siks oon niin yksin kun pitkään uskoin että jotain meillä on.. jään taas sydän palasina kokoamaan itseäni. Tyhmä pää.
Hajoan ilman sinua
OnnetonRakkaus
131597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä pystyn niin samaistumaan sun tunteisiin. Mulla sama tilanne yhden miehen kanssa. Emme päässeet alkua pidemmälle. Hän aluksi sanoi jotakin sellaista, josta sain käsityksen että hänellä olisi jotakin syvempiä tunteita mua kohtaan. Säikähdin itse ensin asiaa, mutta mietittyäni asioita pääsin sinuiksi sen kanssa. Sen jälkeen hän pisti jarrut täysin pohjaan ja pakitti. Emme pystyneet asioista keskustelemaan ja kaikkea paskaa alkoi tulla väliimme. Sen jälkeen etäännyimme toisistamme eikä yhteyttä välillämme enää tunnu olevan. Tuska on kova, kun sielusta on revitty pois puolet.
Tässä yks mies kans voi samastua tohon sun tekstiin mutta uskon että omalla kohalla kun höpisin tunteistani hän ei tykänny yhtään ja ei alunperinkään ole pitänyt musta ja se vaan tuntu pahentavan asiaa ja tuntuu että aina kun olen vaikkapa ystävällinen että saattaa käsittää että roikun tai yritän jotain tai taka-ajatuksia vaikkei ole ja se että kun luulen niin niin sitten itekkin on ollu hiljasempi useammin ku sillon alussa ennenku huomasin tunteeni, ei parantanu asiaa yhtään että luulin että no tää menee ohi niin tunteet vaan vahvistunu, nyt vaan antanu olla ja toivon että ajan kans häviää nää tunteet, kiitollinen kuitenkin että sain kokea elämässäni ensimmäistä kertaa tälläsen rakastumisen tunteen, harmi että ei tunne ollu molemminpuolinen.
Eikä mun enää kannata alkaa jauhaan kun pahentasin vaan asiaa, yrittäny vaan olla puheliaampi että ees se ihana puheyhteys pysyis ja palautus sellaseksi mitä se alussa oli kun sillon tuntu että kumpikaan ei jännittäny ja pysty puhuun ihan mistä vaan. Eipä tässä halua edes ettiä ketään toista naista kun ei oo sydän vieläkään ehjä, enkä kuitenkaan halua että tiemme vielä eroaa, haluan edes näyttää että jos haluaa niin ystävän musta ainakin saa, jos tiet eroaa kokonaan niin tämä nainen tulee aina oleen mun sydämessä siitä huolimatta aj olen kiitollinen hänelle vaikka sattuukin, eikä tää hänen vika ole, kun sitä oli itekkin niihin aikoihin vielä rikki ja luottamus hävinny ihmisiä kohtaan kun tapasin tän ihmisen joka kuitenkin autto mun luoton palautuun koska hänestä näki ja tuntu heti että häneen voi luottaa ja tuntu kuin olisin tuntenut hänet aiemminkin, en ikinä ois uskonu että itelle käy näin ja vielä että pitää tänne purkaa vaan no elämää tää vaan on.
Ei kiinnosta enää ees harrastaa mitään yhenillan juttujakaan vaikka ois kiva edes jotain läheisyyttä saada mutta ei kiinnosta sekään että parempi vaan olla yksikseen ja oottaa että olo paranee.
Miettiny välillä että miks en voinu olla sillon itsevarmemman ja rohkeamman olonen, oli vaan itsetunto maassa sillon vaikka muuten olen kyllä itsevarma aina ollut ja luottanu itteeni, ja vaikka tunteellinen ihminen olen niin aina pystyny järellä meneen mutta tää meni niin järjen yli että ei tätä voi kokonaan järjellä mennä, no ainakaan en itke enää yhtä paljon ja hieman helpottanu olo.
Kun sais ees sanottua hänelle sen että jos kyseessä ois joku muu ihminen ollut niin ei olisi tullut mitään tunteita että tämä on ainutlaatunen tunne ja en usko että kukaan tulee säväyttään samalla tavall akoskaan kun ei ole aiemmin näin vahvasti tuntenu vaikka suhteissa ollut ja monesti.
Kunhan tietää että en ole vihanen hänelle enkä syytä häntä.
Meilläkin oli erään naisen kanssa kivoja keskusteluja kunnes menin kertomaan, että pidän hänestä. Enää ei ole mitään yhteyttä. Harmittaa ja on ikävä..
Ja mullakin sama tilanne yhden naisen kanssa. Harmi kyllä, kun hänestä niin tykkään.
Meilläkin oli eräs hoikka sievä nainen oli kivoja puheita ja minulla oli tunteita nyt en ole pitkään aikaan häntä nähnyt selvästi karttelee minua, vilaukselta näin hänet ja tukanvärinsä oli muuttunut, ennen kävimme samassa paikassa yhtä aikaa nyt hän ei käy juurikaan ja varmaankin koitan hänet unohtaa koska mahdotonta se olisi ollut se rakkaus, silti joskus vielä ajattelen häntä
omani on kanssa kateissa. Onko kukaan sattunut näkemään tai kuulemaan hänstä? 👴
Vain pienen ohikiitävän väläyksen saatan vahingossa nähdä kun salainen ihastukseni vilahtaa ohitseni, näin senykyään on tuo "punatukkainen" nainen johon ihastuin, kaunis hän on ja hoikka ja hänen kanssaan oli kiva jutella sen hetken sen pienen hetken jonka se kesti, hulluutta ja hurmaa sitä oli kielletty rakkaus, tuskin häntä enään näen kasvokkain ja ehkä parempi niin vaikka samassa paikassa vielä käymmekin mutta hän välttelee minua.
Kaikkea hyvää kuitenkin hänelle ja kaunista ihanaa kesää.
Miten ja miksi nainen välttelee vai luuletko vain? Onhan ihmisillä työnsä ja harrastuksensa mutta jos jotakin signaalia on/olet antanut niin puhukaa!!!!
Kiinalaiseen syömään lähti kaks viikkoo sitte ei oo näkynä??? mis lie
Mulla käy tämä aina kun näen sinut vahingossa kaupungilla.. Välttelen ettet näe minua, jälkeenpäin iskee suunnaton ahdistus. Miksi emme voineet pitää sitä mikä meillä oli.. vaikka paljon tapahtuikin.
Laittaisitpa viestiä, ja antaisitpa anteeksi. Sanoin mitä sanoin jotta pääsisin eroon Sinusta.. mutta kaipaus on liian kova.
Ei saamari mikä vastuuntunnoton vässykkä 😂
Miks nostit tän? Aika kylmäävää koko ketju. Täällä yksin valvoo ja pyörii, miettii mitä kävi. Miksi kaikki väliltä jäätyi. Pelkoako?