Välitän sinusta enemmän kuin mistään, sanoin
Sydämeni on kokonaan sinun, lupasin
Antaisin kaikkeni puolestasi, vannoin
Ja minä seisoin edessäsi
Alastomana kaikista naamioista,
Paljaana kuin meren luoto
Odottaen lempeän katseesi hyökyä,
Kosketuksesi puhdistavaa aaltoa
Eivät ne tulleet, viipyivät, loputtomiin.
Sinun sanasi lankesivat ylitseni
Kuin harmauden sylkemä sade
"Ei pilata hyvää ystävyyttä.." sanoit
Hiljaisuuden, kuin varjon seuratessa
Ja täyttäessä ne mustat aukot
Niissä pysähtyneissä hetkissä,
Jotka on aikojen alusta laulettu täysiksi
Ikävän ja kaipauksen runoilla.
Eivät minun tunteeni ole kadonneet,
Eivätkä sanat reikiä täyttäneet
Vaan kuin sade läpi pohjattoman,
Maahan valuneet, tomuun sekoittuneet.
Eivät poljetut sanat lohduta,
Ne särkyvät kuin hauras lasi,
Pistävät jalkoihin ja viiltävät sormia,
purevat syvälle ihoon, lihaan,
Sydämeen ja sieluun saakka.
Sanat satuttavat.
Sanomattomatkin.
Sydämeni on kokonaan sinun, lupasin
Antaisin kaikkeni puolestasi, vannoin
Ja minä seisoin edessäsi
Alastomana kaikista naamioista,
Paljaana kuin meren luoto
Odottaen lempeän katseesi hyökyä,
Kosketuksesi puhdistavaa aaltoa
Eivät ne tulleet, viipyivät, loputtomiin.
Sinun sanasi lankesivat ylitseni
Kuin harmauden sylkemä sade
"Ei pilata hyvää ystävyyttä.." sanoit
Hiljaisuuden, kuin varjon seuratessa
Ja täyttäessä ne mustat aukot
Niissä pysähtyneissä hetkissä,
Jotka on aikojen alusta laulettu täysiksi
Ikävän ja kaipauksen runoilla.
Eivät minun tunteeni ole kadonneet,
Eivätkä sanat reikiä täyttäneet
Vaan kuin sade läpi pohjattoman,
Maahan valuneet, tomuun sekoittuneet.
Eivät poljetut sanat lohduta,
Ne särkyvät kuin hauras lasi,
Pistävät jalkoihin ja viiltävät sormia,
purevat syvälle ihoon, lihaan,
Sydämeen ja sieluun saakka.
Sanat satuttavat.
Sanomattomatkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnistan. Kaverille?
Tunnistit sinäkin kerran.
Tunnistinkohan varmasti.
Varmasti.
Pakenen. Tyhjilleen menneitä huoneita.
Autioita taloja. Ovi oven perään aukaisen.
Miksi paettava? Huoneissa ei ole ketään.
Yksinäisyyttä. Ketä ja mitä pelkään?
Vartioin sitä, mitä pitääkin.
En päästä enää tulemaan.
Porukkaa yrittää päästä
takaisin tyhjilleen menneisiin huoneisiin.
Enää ei ole aikaa. Aika oli ja meni.
Ennen ei kelvannut. Nyt kelpaisi.
Myöhäistä. Unikuva tuo eteen sen
muinaisen ajatuksen.
Jos vain pyytäisit,
minä jäisin.
Kaikkiin sinun huoneisiisi,
yöksi tai asumaan,
tomuksi leijumaan,
narinaksi lattiaan.
Jos vain pyytäisit.
-W-
Et ollutkaan hän, joksi luulin. Paljastui noissa alemmissa kommenteissa se. Runoilijoita löytyy muitakin ja samantyyppisiä sanoja voivat käyttää toisetkin.
Niin. Hienosti aloittaja kirjoitat ikävästä, tunteista. Minä en osaa juuri kirjoitella enkä puhua kauniita. Siksipä minä vaan kuuntelen musiikkia. Se puhuu minun ajatuksiani toisinaan.
https://youtu.be/qSr35Di1vxs
Kyllä sinä osaat :) Mutta älä yritä liikaa kerralla. Kirjoita pieniä tilkkuja, yksittäisiä lauseita. Käy läpi kirjoittamiasi tilkkuja, elä se tunne uudestaan, muokkaa ja maistele sanoja, tavuja suussasi. Kokoa säkeitä. Pääasia on, että sinä koet jotakin niiden sanojen kautta. Ei niiden tarvitse muille auetakaan. Musiikki on myös itselleni tärkeä väline ilmaista tunteita ja ajatuksia, kuunnellen ja soittaen, tanssien. Sama pätee oikeastaan mihin vain, ilmaisukeinona voi olla vaikka bodaus, voimistelu tai joku kamppailulaji. Tai tuunaus, tai entisöinti. Kaikki käy.
Ei tule mitään. Yksipuolinen rakkaus on kuin kantaisi säkillä valoa ikkunattomaan huoneeseen, tai vettä sangolla kaivoon.
Totta. Lähinnä kai toivoisin,
..että voisin olla kaivatulleni, Miralle, vehreä lehto,
jossa hänen olisi hyvä ja turvaisa kulkea,
että olisin sen lempeästi puhaltava tuuli,
joka kuivaisi kyyneleet hänen poskiltaan ja puut
jotka vahvoin oksin suojaisivat niinä hetkinä,
kun hän tahtoisi käydä varjojen viileyteen lepäämään.
Ja minä olisin tummat varjot,
ne, jotka hän tuntee,
ja jotka kietoisi ympärilleen,
pitämään loitolla varjoista synkemmät..
Hieman omaa tekstiäni mukaillen..
Niin juuri