Mulla ei ole elämässä enää mitään elämisen arvoista. Mulla ei oo yhtäkään oikeesti hyvää ystävää, kukaan poika ei oo ikinä osoittanut mitään iiinnostusta muhun, olen ruma, mulla ei ole valoisaa kuvaa tulevaisuudesta...
Oon tottunut siihen että odotan innolla jotain mutta sitten joudunkin pettymään kun se asia jota oon pitkään oottanu ei vastaa odotuksia.
Oon siis pitkään myös uskotellut itselleni että mun tulevaisuus uudessa lukiossa tulee olemaan hyvä. Vähän kuin uusi alku. Sään paljon lisää kavereita ja elämästä tulee muutenkin paljon kivempaa.
Mutta tiedän sisimmässäni ettei niin tapahdu. Tapahtuu taas niin että odotan sitä innolla mutta joudunkin pettymään.
Mulla ei yksinkertasesti oo mitään tässä elämässä joka olis elämisen arvosta. Päiväni menee suunnilleen niin että herään vaivoin sängystä, kiirehdin hirveellä vauhdilla että saan just ja just aamujutut tehtyä ja ehdin bussiin, meen kouluun (jossa ei ole hyviä kavereita tai muutenkaan mitään mukavaa), tuun kotiin ja yksinkertasesti vaan tapan aikaa. Esim selaan nettiä, kato telkkaria yms.
Ja tää sama toistuu päivästä toiseen. Mitä kivaa mun elämässäni enää on? No ei mitään. Auttakaa mua.
Oon tottunut siihen että odotan innolla jotain mutta sitten joudunkin pettymään kun se asia jota oon pitkään oottanu ei vastaa odotuksia.
Oon siis pitkään myös uskotellut itselleni että mun tulevaisuus uudessa lukiossa tulee olemaan hyvä. Vähän kuin uusi alku. Sään paljon lisää kavereita ja elämästä tulee muutenkin paljon kivempaa.
Mutta tiedän sisimmässäni ettei niin tapahdu. Tapahtuu taas niin että odotan sitä innolla mutta joudunkin pettymään.
Mulla ei yksinkertasesti oo mitään tässä elämässä joka olis elämisen arvosta. Päiväni menee suunnilleen niin että herään vaivoin sängystä, kiirehdin hirveellä vauhdilla että saan just ja just aamujutut tehtyä ja ehdin bussiin, meen kouluun (jossa ei ole hyviä kavereita tai muutenkaan mitään mukavaa), tuun kotiin ja yksinkertasesti vaan tapan aikaa. Esim selaan nettiä, kato telkkaria yms.
Ja tää sama toistuu päivästä toiseen. Mitä kivaa mun elämässäni enää on? No ei mitään. Auttakaa mua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen todella pahoillani, että olet niin surullinen yksinäisyydestä johtuen.
Oletko miettinyt, että kokeilisit löytää kavereita ja ystäviä harrastuksista? Harrastuksilla en tarkoita välttämättä liikuntaa vaan harrastuskerhoja on musiikista, elokuviin, matkailuun, kulttuuireihin, kutomiseen, keilailuun, kokkailuun ja vaikka mitä. Jos olet isommalta paikkakunnalta vaihtoehtoja on enemmän, mutta löytyy kerhoja pienemmistäkin kylistä.
Vaikutat masentuneelta ja jos elämää yrittämällä yrittää ja tähyää vain tulevaisuuteen niin takuulla väsyy. Elämä on ja olemassaolo on tässä nyt. Pitää keksittyä käsillä olevaan hetkeen. Tottakai tulee tehdä suunnitelmia ja ratkaisuja tulevaisuuden suhteen niin kuin teetkin mutta kukaan meistä ei tiedä tilannettaan esim. vuoden päähän. Ei moni lukioikäinen ole vielä seurustellut ja on kokenut yksinäisyyttä kun ei ole hengenheimolaisia kaverina.
Hienoa kun kirjoitit ja avasit tuntojasi. Olin itsekin sinun iässä hyvin yksinäinen.
Yksinäisyyttä potee niin moni. Minäkin 20 vuotta. Sitten vasta löytyi ystävä.
Harvalla menee näin kauan :)
Älä ikinä lopeta uskomasta hyvään.
Kaikki järjestyy.
Jos elämässä "ei ole mitään", sitä pitää itse yrittää myös järjestää !
Ei mistään taivaasta tipahda ihanuuksia kenenkään muunkaan päälle.
Pitää vain yrittää jaksaa tehdä itsensä eteen jotakin.
Yritä aktivoitua edes pikkusen, siitä se lähtee !
Kaveruuskin vaatii itseltä aktiivisuutta.
Kesä tulee ! Iloitse kaikesta, mitä se voi tuoda, jos annat itsellesi mahdollisuuden.
Yksinäisyys on tämän ajan henki. Ei kait kellään oo kavereita. Nettimaailman huijaus näkyy . Sometetaan ja sometetaan, mutta ei yhtään ainutta hyvää todellista ystävää, siel ne on somessa kaikki, ei mun luona mun huoneessa keskustelemassa.