Hakulis-Veikko hiihti v. 1952 Oslon talvikisoissa kultaa ajalla 3.33.33 eli siinä on kolmosia jopa enemmän kuin mitä meillä on päiviä seuraaviin eduskuntavaaleihin, jotka jonain päivänä näinä aikoina ovat 333 päivän päästä, mikäli eduskuntaa ei hajoiteta ennenaikaisesti. Onko tuo noin 11 kuukauden ajanjakso pitkä vai lyhyt? Kolme kertaa pitempi aika kuin talvisodan kesto. Tasavallan asioitten hoitamisessa vajaa vuosi on lyhyt aika. Toivottavasti mitään talvisodan kaltaista väliintulevaa katastrofia ei ilmaannu kohtaloksemme. Nykyisenä Trumpin aikakautena ei tosin voi olla varma yhtään mistään.
Sipilän hallituksen vallankäytössä ilmenee runsaasti arvostelun aihetta. Sitä kritiitin sijaa taitaa olla jopa niin paljon, että seurauksena saattaa muhia epämiellyttävä vaalitappio Keskustalle puolueena. Miksi sitten ounastelut viittaavat siihen suuntaan?
- Äänestäjien sinipunaan ja sikspäkkiin kohdistama tyytymättömyys käänsi liikkuvien äänestäjien katseet toiveikkaana Keskustan taholla ja siitä kertyi v. 2015 puolueella vaalivoitto. Lyhyeen pelkistettynä nuo tyytymättömät liikkuneet äänestäjät ovat joutuneet kokemaan tulleensa uudelleen petetyiksi eli nyt he ovat käärmeissään Sipilän hallitukselle.
- Sipilän hallitus on huomiota kiinnittävän laajassa mitassa luopunut kaiken kansan kattavasta asioitten hoitamisesta. Paljon esillä olellutta ja olevaa sote-"uudistusta" on käytännössä viety läpi esim. tuhoamalla kohtalokkaalla tavalla terveydenhoitojärjestelmämme aluesairaalatasoa, joka on toiminut hyvin paikallisen terveyskeskusten tason ja keskussairaalatason välissä. Toisena ikävänä ja varoittavana esimerkkinä on tässä pakko mainita Sipilän hallituksen osoittama ay-liikkeen vastaisuus. Lieneekö siinä taustalla jotain harhakuvitelmia hallituksen omasta kaikkivoipaisuudesta? Kattavan asioitten hoitamisen kanssa ay-liikkeen inhoamisessa ei ole mitään tekemistä. Tasapuolisuuden hylkäämisen esimerkkejä löytyisi lisääkin.
- Huonosti valmisteltujen lakiluonnosten vieminen eduskunnan käsittelyyn on erityisen outo toimintamenettely. Eihän siinä semmoisessa ole mitään mainittavaa viisautta. Työjärjestyksen kuuluisi olla semmoinen, että virkahallintovalmistelussa huolellisen pohjatyön tuloksena hallitus eli päätöksentekijät saisivat eteensä useitten vaihtoehtojen valikoiman, joista vaihtoehdoista sitten hallitus laatisi eduskunnalle perustellun esityksen. Onneksi eduskunta sentään toteaa raakileet raakileiksi eikä niitä semmoisinaan niele. Aina ei sentään hallituspuolueitten enemmistökään toimi eduskunnan valiokunnissa.
- Vaikka Keskustalla itsellään olisi eduskuntaryhmässään useita juristeja, niin hallituksensa ministereiksi ei Juha Sipilä kelpuuttanut yhtään ainoata juristia. Lakien valmistelun tasokin on ollut sitten sen mukaista. Myöskään hallituksen toiminnassa kollegialisuutta ei ole käytännössä noudatettu, vaikka hallituksen kollegiaalista toimintaa Juha Sipilä itse lupasi hallituksen ensi askelien aikaan.
Suomen Keskustan ei tarvitse ihmetellä, jos aikanaan tulevissa eduskuntavaaleissa käy puolueelle kehnosti. Itsepä on soppansa kokannut.
Sipilän hallituksen vallankäytössä ilmenee runsaasti arvostelun aihetta. Sitä kritiitin sijaa taitaa olla jopa niin paljon, että seurauksena saattaa muhia epämiellyttävä vaalitappio Keskustalle puolueena. Miksi sitten ounastelut viittaavat siihen suuntaan?
- Äänestäjien sinipunaan ja sikspäkkiin kohdistama tyytymättömyys käänsi liikkuvien äänestäjien katseet toiveikkaana Keskustan taholla ja siitä kertyi v. 2015 puolueella vaalivoitto. Lyhyeen pelkistettynä nuo tyytymättömät liikkuneet äänestäjät ovat joutuneet kokemaan tulleensa uudelleen petetyiksi eli nyt he ovat käärmeissään Sipilän hallitukselle.
- Sipilän hallitus on huomiota kiinnittävän laajassa mitassa luopunut kaiken kansan kattavasta asioitten hoitamisesta. Paljon esillä olellutta ja olevaa sote-"uudistusta" on käytännössä viety läpi esim. tuhoamalla kohtalokkaalla tavalla terveydenhoitojärjestelmämme aluesairaalatasoa, joka on toiminut hyvin paikallisen terveyskeskusten tason ja keskussairaalatason välissä. Toisena ikävänä ja varoittavana esimerkkinä on tässä pakko mainita Sipilän hallituksen osoittama ay-liikkeen vastaisuus. Lieneekö siinä taustalla jotain harhakuvitelmia hallituksen omasta kaikkivoipaisuudesta? Kattavan asioitten hoitamisen kanssa ay-liikkeen inhoamisessa ei ole mitään tekemistä. Tasapuolisuuden hylkäämisen esimerkkejä löytyisi lisääkin.
- Huonosti valmisteltujen lakiluonnosten vieminen eduskunnan käsittelyyn on erityisen outo toimintamenettely. Eihän siinä semmoisessa ole mitään mainittavaa viisautta. Työjärjestyksen kuuluisi olla semmoinen, että virkahallintovalmistelussa huolellisen pohjatyön tuloksena hallitus eli päätöksentekijät saisivat eteensä useitten vaihtoehtojen valikoiman, joista vaihtoehdoista sitten hallitus laatisi eduskunnalle perustellun esityksen. Onneksi eduskunta sentään toteaa raakileet raakileiksi eikä niitä semmoisinaan niele. Aina ei sentään hallituspuolueitten enemmistökään toimi eduskunnan valiokunnissa.
- Vaikka Keskustalla itsellään olisi eduskuntaryhmässään useita juristeja, niin hallituksensa ministereiksi ei Juha Sipilä kelpuuttanut yhtään ainoata juristia. Lakien valmistelun tasokin on ollut sitten sen mukaista. Myöskään hallituksen toiminnassa kollegialisuutta ei ole käytännössä noudatettu, vaikka hallituksen kollegiaalista toimintaa Juha Sipilä itse lupasi hallituksen ensi askelien aikaan.
Suomen Keskustan ei tarvitse ihmetellä, jos aikanaan tulevissa eduskuntavaaleissa käy puolueelle kehnosti. Itsepä on soppansa kokannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näyttää että uhittelet yhä 1918 hengessä.
Sulle ei taida paljoa painaa demokratia, ja sen vaalit, sen kunnioittaminen.
Tekeekö se automaattisesti kommarin, jos joku huomauttaa Keskustan tekemästä politiikasta?
Avaus on loistava ja asiallinen. Pankkopölhökin voi ottaa mallia, eikä aina jauhaa sadan vuoden takaisesta.
Miten helvetissä sinä taas päädyit tuohon 1918-päätelmääsi?!
Omituista järjenjuoksuasi on toki ollut hauska seurata, mutta usein, kuten nyt, logiikkaasi perässä ei pysy edes vihikoiran avulla.
Vapauteen kuuluu luonnollisesti mahdollisuus päästellä mölyjä mahastaan leimauskirveellä huiskien, jos lähimmäisen näkemykset eivät satu miellyttämään. Kun sanotaan, jotta sanasta miestä (henkilöä) ja sarvesta härkää, niin keskustelussahan aina ajatustensa ilmaisija, leimailijakin, kertoo asiaa itsestään. Kelpo kriteeri olisi vaikkapa, keneltä emme ostaisi käytettyä autoa. Se siitä.
Maaltamuuttaneena olen lukeutunut palkanansaitsijoitten laajaan joukkoon. Valitettavasti joudun toteamaan, että en ole tainnut yhtään ainoata kertaa äänestää "kommareita" eli vasemmistoliittolaisia, kansandemokraatteja ja millä nimikkeellä he kulloinkin ovatkaan olleet ehdokkaina.
Periaatteessa kaikkien väestöryhmien edustajien olisi hyvä päästä mukaan valtiolliseen päätöksentekoon. Kun hallituksen kokoonpanoista Kokoomus oli syrjäytettynä melkoiset ajat vuoteen 1987 saakka, niin ei se ollut oikein. Samoin jos "kommarit" suljettaisiin ideologisista syistä periaatteessa päätöksenteon ulkopuolelle, niin ei sekään olisi oikein. Saman kysymyksen joudumme juuri nyt esittämään Perussuomalaisten suhteen eli onko oikein syrjäyttää Jussi Halla-ahon puheenjohtama puolue hallituksen ulkopuolelle?
Ay-liike on palkanansaitsijoitten tuki ja turva tässä eturistiriitojen tuivertamassa todellisuudessa. Jotta poliitinen näkökulma ymmärrettäisiin monipuolisena kirjona, niin esim. Akava ei jäsenistöineen liene niitä kaikkein kovimpia "kommareitten" pesäpaikkoja, vaikka ay-liikkeestä onkin kysymys. Olen edelleen vakaasti sillä kannalla, että Sipilän hallitus on kerta kaikkiaan hatelikossa hyökkkäilyssään ay-liikettä vastaan. Jos Sipilän hallituksella on ongelmia ay-liikkeen suuntaan, niin katsokoon Juha Sipilä peiliin ja tehköön itsetutkiskelua, jos semmoiseen kykenee. Tosin peilissä oikea ja vasen menevät helposti sekaisin.
Sipilän hallituksen toiminnan myötä on selkiintynyt se, että puolueena Keskusta on itse valinnut paikakseen työnantajatahon. Sinänsä on jo aikaisemminkin sekä ihan perinteisesti tiedetty, että Maalaisliitto ei ollut renkien eikä piikojen, ei torppareitten eikä muonamiesten eikä ylipäätään köyhälistön puolue. Valtaa pitivät manttaali-isännät ja mahtiemännät. Sama henkinen asemoituminen pätee edelleen nykyään. Viime eduskuntavaaleissa v. 2015 Keskusta sai kyllä varsin laajalti sinipunaan tyytymättömien palkanansaitsijoittenkin ääniä. Siitä se vaalivoitto rakentui. Tuo liikkuvan äänestäjäkunnan liike on nyt kuitenkin mitä ilmeisimmin kääntänyt ja kääntämässä selkänsä Keskustalle. Sipilän hallituksen tiimalasissa ei ole enää riittävästi hiekkaa valutettavissa, jotta Keskusta saattaisi säilyttää suurimman puolueen statuksen tulevissa eduskuntavaaleissa.
Tuoreimmassa mielipidetiedustelussa Keskustan kannatuslukema jäi alle 16 prosentin. Jos vastaava suosio olisi myös vaalitulos, niin se oikopäätä laskettuna tuottaisi 31-32 kansanedustajan paikkaa.