Yht´äkkiä vihreät puut,
toisilla naurusuut.
Kävellessä ruskettuu,
missä on kuu?
Aurinko antoi naamalle pisamia.
Se kaunisti ja raidoitti vaalealla hiuksia.
Kuka käy yöllä ulkoterassilla?
Aina se vie naposteltavat varpaisilla.
Onko se lintu? Vai mikä eläin lie?
Yöllä on tuonne sen tie.
Päivällä jos laitan, ateria on varmaan koskematon.
Illallakin vielä myöhään siinä ne on.
Mutta aamulla, kun katson:
Kaikki ne tarkasti viety on.
Niillä kohdilla pienen höyhenen nään.
Näinköhän päätän runon tään.
toisilla naurusuut.
Kävellessä ruskettuu,
missä on kuu?
Aurinko antoi naamalle pisamia.
Se kaunisti ja raidoitti vaalealla hiuksia.
Kuka käy yöllä ulkoterassilla?
Aina se vie naposteltavat varpaisilla.
Onko se lintu? Vai mikä eläin lie?
Yöllä on tuonne sen tie.
Päivällä jos laitan, ateria on varmaan koskematon.
Illallakin vielä myöhään siinä ne on.
Mutta aamulla, kun katson:
Kaikki ne tarkasti viety on.
Niillä kohdilla pienen höyhenen nään.
Näinköhän päätän runon tään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu. aika moni tekee. että se siitä. pitikö värkätä uusi taas.
Niin ei tarvii tääl kysellä.
Täällä odotan pikkupikkubikinissäni rasvaajaa. Ala tulla jo! 😄😄
Annoin varmaankin vääriä vihjeitä,
niitä toinen toiselleen käyttämiä.
Mutta samoja sanoja näitä,
käyttäviä paljon on päitä.
Ikävään ja kaipuuseen ei ole tämä.
Kesärunoiksi tavallisiksi nämä.
Ikävään kuitenkin,
siihen maalle ihanaan kesäpäivän ikävään.
Ja ikävään mennyttä läheistä kohtaan,
joka ei palaa tänne maailmaan.
Tunteet ja järki,
terävä kynänkärki.
Moni epäromanttinen kaupunkilainen,
minä erilainen.
Minä lehmityttö maalainen,
sen lempparin yhdeltä sain.
Ei, en jaksa paistattaa pitkään loikoillen auringossa,
maalaisveri piilee mussa.
Ne illat ja varhaiset aamut lehmisavussa,
kesäpäivät helteiset mulla muistoissa.
Ja rankat heinätyöt ja heinäseipäiden teko,
auringon paisteessa vilisevä muurahaiskeko.
En antaisi pois, en maalaisromantiikan muistoja,
nuita hienoja nurmitähkiö-ketoja.
Ajan pitkin sarkaa,
ei päästetä rattiin arkaa.
Kuuluisikin tämä muistellen ikävään,
ikävä-palstalla melkein vain senssejä ruoditaan.
Ei idiootit hyökkää lähetteleen isän ja äitienpäiväterkkuja. Monesti juuri ketjuun vastaajat pilaa kaiken hallitsemattomalla innolla " tuntea " ja sitten aloittajakin harhautuu samaan mutta aphan kyllä kertoi ettei tämä ole kaipuu tai ikävä - runo.