Niin yksin

Ahdistunutjayksin

Välillä musta tuntuu, että mä oon niin yksin. Jos tapahtuu jotain kivaa, ei ole ketään kelle kertoa. Jos tapahtuu jotain ikävää, niin mä itken yksin kotona ja jään murehtimaan, kun ei voi käsitellä sitä asiaa kenenkään kanssa, kukaan ei kanna edes pientä osaa siitä tuskasta. Välillä tuntuu, että mä hajoan pirstaleiksi tän maailman pahuudesta. Ihmiset on niin julmia, että mun usko tähän maailmaan ja siihen, että on olemassa myös hyviä ihmisiä, murenee. Toki mä tiedän, ettei kaikki ihmiset ole julmia, mutta niitä tuntuu olevan ympärillä niin paljon: uutisissa joku tappaa, junassa ihmiset rynnii kyynärpäätaktiikalla, pyöräilijät tai autoilijat ajaa tahallaan tai piittaamattomuuttaan jalankulkijoiden päälle, netin vihapuheesta puhumattakaan. Musta tuntuu, että mä en jaksa tätä enää. Että mä oon liian kiltti ja herkkä tähän maailmaan, että mä en pärjää täällä. Tai oikeammin, että mä en pärjää täällä yksin. Toki mulla on muutama läheinen ihminen, mutta he eivät ole läsnä arjessani. Enkä halua vain valittaa, kun he ovat läsnä. Tää jokapäiväinen elämä tuntuu niin ahdistavalta. En oikein tiedä, miten tätä korjaiskaan... Koulukiusaaminen vei luottamuksen ihmisiin, joten uusiin ihmisiin on vaikea tutustua kun ei pysty antamaan itsestään toiselle paljoa ennen kuin uskaltaa jonkin verran luottaa. Mä nään että se mut ekan kerran rikko. Ja kerran rikotusta ei enää ehjää saa. Vaikka palaset liittäis yhteen, niin ne hajoaa herkästi uudelleen, ja ehkä vielä pienemmiksi sirpaleiksi.

9

479

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Arrivederci

      Samantapaiset fiilikset täällä. Tuntuu, etten kuulu tänne. Jotenkin ymmärsin jo lapsena, etten pärjää maailmassa. Ja niin siinä sitten kävikin, etten koskaan "löytänyt paikkaani", vaan syrjäydyin totaalisesti enkä päässyt edes muuttamaan pois lapsuudenkodistani, yrityksistä huolimatta. Olenkin nyt vähitellen päätymässä sellaiseen ratkaisuun, etten jää tänne roikkumaan turhan päiten, vaan poistun maailmasta omilla ehdoillani, kun aika on kypsä ja hetki oikea. Vaikka mistä sitä toisaalta koskaan tietää, miten tässä lopulta käy. Kuoleman kynnyskin tuntuu hirvittävän korkealta ylitettäväksi.

      Ihminen ei nähdäkseni voi tehdä mitään parantaakseen omaa tilannettaan, koska tekemisen edellytykset eivät ole ihmisen vallassa. Ihmistodellisuus noudattaa luterilaista sola gratia -oppia. Niinpä sinun, aloituspostaaja, loppuelämäsi voi hyvinkin olla mitä hirvein, synkin, toivottomin ja lohduttomin juuri sen takia, ettei sinua ole tehty tätä maailmaa varten. Mutta sekin on mahdollista, että "armo ilmestyy", sellaistakin tapahtuu joskus, se kuuluu elämän sola gratia -oppiin.

    • Jos haluat puhua kasvottomalle, tuntemattomattomalle ihmiselle oloistasi, nykäise toki hihasta.
      [email protected] on osoitteeni, jossa voidaan tarvittaessa vaihtaa johonkin muuhun viestimeen, jos sähköpostittelu ei nappaa. :)

      Älä jää yksin. Ei me kaikki ihmiset olla pahoja.

    • Mulla on paljon samaa sun kanssa. Olin itekkin koulukiusattu n. 5 vuotta enkä tykkää päästää ihmisiä liian lähelle. Mulla ei oo koskaan ollut ketään riittävän luotettavaa tuttua tai kavereita - ei niitä kyllä tosin oo koskaan oikein ollu - kenen kanssa jutella silloin, kun tuntuu pahalta.
      Yksin aina omien ongelmien kanssa se ahdistus pään sisällä välillä kasvaa niin suureks, että siitä tulee ihan fyysisiä oireita.

      Jos haluut ihan vaan jutella niin voit mulle laittaa viestiä: [email protected]

    • ntrhmytjmtui

      ---- uutisissa joku tappaa ----

      Tottakai, uutisissa keskitytään sensaatiotapauksiin, koska kyseinen "bisnes" pyörii juuri sen konseptin ympärillä, joka vetää eniten huomiota. Löydetyn lompakon palauttaminen tai jonkun kadulle tuupertuneen auttaminen harvoin ylittää kynnystä ehkäpä siksi, että se on liian tavallista ja jos se on niin silloinhan...

      Luottamus on toinen kysymys. Minun luottamukseni on petetty moneen kertaan ja näin tulee tapahtumaan varmasti jatkossakin. Olen henkilökohtaisesti vaihtanut oman näkökulmani enemmän ihmisyhteisön kokonaispotentiaaliin suuntaan kuin mihinkään yksilöllisiin epäonnistumisiin. Uskoisin ihmisessa piilevän valtavia voimavaroja, joita emme ole onnistuneet vapauttamaan.

    • Elämäopettaa

      ntrhmytjmtui kirjoitti asiaa...

      Yksi syy vaikeuksiin saattaa olla, että olette inkarnoituneet tänne toisilta henkisemmiltä planeetoilta, siksi on vaikea sopeutua maan ihmisten raakuuteen.

      Yrittäkää auttaa muita se helpottaa omaa oloakin, auttakaa myös ihmisiä, joista ette pidä. Jos taas ette ole tutustuneet henkisyyteen, sekin voi tehdä apaattiseksi. Ihminen ei ole pelkästään fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen olento vaan myös henkinen. Jos sen puolen unohtaa niin takertuu liikaa maallisiin. Elämäntarkoitustakin olisi hyvä etsiä.

      Elämme jännittäviä aikoja. Ihmiskunta on suuren muutoksen edessä, henkisyys on kasvamassa, sanotaan että ollaan menossa 4 ulottuvuuteen. Siihen kuuluu telepaattisten kykyjen lisääntymistä, uudenlaisia energiamuotoja, UFOjen ja humanoidien ilmestymistä, ilmastollisia muutoksia jne.

      Jos ihminen ei pysy mukana tässä muutoksessa siitäkin voi masentua. Positiivinen ajattelun avulla voi myös muuttaa elämäänsä valoisammaksi. Aina olisi toivottava että asiat tulevat muuttumaan paremmaksi. Sillä voi olla valtava vaikutus.

      Hyviä ihmisiä löytää netistäkin, youtubesta jne. Toivottavasti oli jotain apua, olen itsekin joutunut opettelemaan elämässä kaiken uudestaan.

    • Ihmiset ovat perimmältään kateellisia, omaneduntavoittelijoita ja iso osa myöskin selkäänpuukottajia. Kehenkään muuhun kuin itseesi et voi lopulta tässä maailmassa luottaa.
      Näiden tosiasioiden kanssa kun oppii elämään ja sisäistääkin ne, niin kyllä ihmisten kanssa toimeen tulee. Pitää vaan ymmärtää se, että kehenkään ei kannata elämässä liikaa nojata. Pitää oppia seisomaan omilla jaloillaan ja ymmärtää, että hetkenä minä hyvänsä joku saattaa pettää sinut tavalla tai toisella.
      Siitä huolimatta pari hyvää kaveria olis ihan hyvä olla elämässä, joiden kanssa voi keskustella asioista ja viettää aikaa.

    • vanha-äijä

      Mää se vast yksin oon.Nyt jo 8.vuotta erakkoelämää kerrostaloyksiössä.

    • yksinäinen--

      Nyt on vähän vaikea tilanne elämässä.

    • aktiivisuutta

      Se on vaan niin että harvoin kukaan tulee kotoa hakemaan tai ovikelloa soittamaan.
      On lähdettävä itse ihmisten pariin tai soitettava jonkun "sopivan", mahdollisesti myös yksinäisen ihmisen ovikelloa ja kutsuttava hänet vaikka kahville.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      203
      2175
    2. Mikä teidän jutussa on ongelmana?

      Missä meni pieleen?
      Ikävä
      134
      1198
    3. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      113
      1073
    4. Koillis motor

      Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa
      Suomussalmi
      23
      827
    5. 58
      806
    6. Kauhavan häiriköijistä

      Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä
      Kauhava
      34
      771
    7. ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla

      Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann
      Haapavesi
      42
      638
    8. Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?

      Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m
      Suhteet
      175
      584
    9. Tehdäänkö tänään toiveista totta?

      Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..
      Ikävä
      46
      577
    10. Auto ajoi päälle?

      Ja pakeni luin iltapäivälehdestä. ! Ken on kuski joka tuollee teki
      Kuusankoski
      10
      560
    Aihe