Jokainen karhu ja susi pitäis ampua.

Pedot kuuluvat suomalaiseen luontoon; avaajapersulin kaltaiset luonnosta vieraantuneet kuuluvat jonnekin muualle kuin tänne maalle. 50 vuotta olen petojen ja muidenkin luonnonelukoiden kanssa perheineni täällä idässä asunut. Jossain mitassa hämmästytätte te syrjäytyneet. Menkää bingoon tai menkää itkemään edes lähimmälle huoltoasemalle. Surkimuksia on maailma täynnä ja te luontonillittäjät olette sitä alinta kastia.

Olen viestinavaaja ja aivan sen tuhannenvarma siitä asiasta, että et omaa 7 vuotiasta pentuas päästäisi koulutielle siellä missä me kuljimme. Se on ihan tyhjä vänkyttää jonninjoutavaa paskaa Skodan ikkunasta käsin.
Nykypennut ei tiijä hevosenvittuakaan, eikä vanhemmat metästä. Meijän isät ampuvat karhut helevettiin ja suvet rukkasiks ja myö ajettiin paskaa pellolle.

Joka helevetin karhu pitää ampua. Suet kans. Eivät ne kuulu ihmisten elinpiiriin. Se on hyvin yksinkertanen ja selvä asia. Suomessa on maaseutu olemassa vielä tänäpäivänäkin ja siellä eletään ihan oikeeta ihmisten elämää. Jos ei meijän pennut saa juosta vapaana omalla pihalla, niin sitten se ei ole meidän piha. Haluutteko te pellet, että se on karhujen leikkikenttä?

Voi herranjumala teitä raavaita miehiä kun niin kamalasti pelottaa karvaset nelijalkaset siellä mettässä, on sitä itellä tullu sutta, karhua ja ilvestä vastaan samotessa ja sit teikäläisillä tulee paskat housuun jo pelkästä ajatuksesta.

Sitten vielä vedotaan siihen että kun perkele asutte viherpiiperöt siellä Helsingissä nii mutta kuules nyt vitun Jorma kyllä sitä muutkin mettässä asuu kun vaan sie. Ihmeen velliperse.

Ketjun avaaja on ilmeisesti nuori perheenisä joka on oikeutetusti huolissaan lastensa turvallisuudesta.
Sudet, karhut ja ilvekset ovat petoeläimiä , eivätkä kuulu asuttujen talojen lähimetsiin.

Olen maalla syntynyt ja kasvanut aikuiseksi ja tottunut metsässä liikkumaan, yksinkin marjastamaan ja sienestämään, enkä pelkää petoja, mutta varuillani olen, koska niissäkin metsissä on karhuja liikuskellut.
Lapsiani en uskaltaisi päästää yksin metsään ja mikäli pedot tulevat pihapiiriin vaatisin niiden eliminoimista karkoittamalla tai jopa ampumalla, ellei muut keinot tepsi.

Suomessa annetaan suden-ja karhunkaatolupia vuosittain eri paikkakunnille. Ne pitäisi ensisijaisesti käyttää alueilla jossa niistä on vaaraa ihmisille. Metsästys ihmisasutuksen lähellä voisi olla tepsivä keino pitää pedot loitolla asutuksesta.

Itäsuomesta... kyllä se nallle kuuluu luontoon. Hukkakin, koira taas on suden perimästä jalostettua juttua, että ihminen pärjää sen kanssa.
Tosi ettei se ketään sillä hetkellä naurata kun kesämökillä joutuu odottamaan nallukan poistumista. Ja menettämään repun, kylmälaukun sisällön sille kuistilta. Mutta mutikkamarikossa kukaan tai lakkasuolla ei purpata, kun nalle uskaltaa syödä- ihminen väistää.
Kun ihan keskikesällä jo millä alueella hirvillä on kauhia kiirus, voi miettiä kummasta se johtuu. Joko janosta ja räkästä, tai sitten nallukasta joka sekin viihtyy rehevillä ja kosteilla, kun helle.
Vieläpä se aika kun ihminen häärää joka niemessä, notkossa ja saaressa ettei nallella ole rauhaa.
Olen itse mahtunut metsään aina. Ei ole edesmennyttä koiraanikaan vienyt hukka, saati se ei osannut pelätä nallen jälkiä- kerran tuokin selvisi tuoreilla jäljillä.
Hirvet puolukka-aikaan ovat äkkinäisiä. Ja minusta hyttyset, paarmat ja mäkärät, polttiaiset on tuskallisia. Ja maamehiläispesän päälle kun polkaisee sieniretkellä, niin muistaa sen tehneensä- kauan.
Nalle ja hukka ovat aloittajan mielestä erityisen vaarallisia. En ole uutisia lukenut kuin koirista ja karjaeläimistä, joita petoeläimet ovat ravinnokseen pydystäneet. Useammin on uutisia ihmisen kimppuun käyneistä koirista, jopa nautaeläinkin on vaarallinen, jos sen päässä muhii aivosairaus.

Karhun hyökkäykset ihmisen kimppuun ovat liittyneet joko siihen, että karhu on kokenut että äkkiä ahdistetaan, tai siihen että sen pennut- siis lapset, ovat vaarassa. Ihminenkin puolustaisi lapsiansa välitöntä uhkaa vastaan. Kun karhu huomaa, esim. kuulee ajoissa, se väistää ihmistä. Puolukkaan mennessä jne kannattaa siis pitää ääntä. Kilinää, hihkua tulevansa, jne- niin toimin itse. Karhunjälkiä sammalikossa, joissa sammal nousee yhä- tuoreita siis, kyllä nähnyt. Mikäs siinä. Marikko runsas, karhualueilla. Ja tatteja ja rouskua-näin se aina on.
No, se on pelkkä ilo, kun saa poimia marjat, ja vahverotkin, ja jutella nallelle ettei nyt vaan tarvitse minusta välittää- olen vain käymässä. Vinkki: kun retkeilee, telttaan ei eväitä kannata ottaa yöksi. suojaa esim kannella, sankoon, myyriltä ja pitää hieman erillään teltasta- unet on taatut. Lähiaikoina kun teltassa nukkunut niin öisin käy helteestä kärsivien eläinten janonsammutusmeno kiivaana. Janosta sekopää hirvi ei oo kiva kamu- hieman sivussa reiteiltä lampiveden luo kannartaa telttailla. Kuuntellee kun oksat napsahtelevat jos herää siihen että läheltä menee.
Niin, itse lapsuudessa kuljin koulumatkat kävellen. Ilveskokemus on- vakioreitit sillä oli.

Ilikiästi myös kurret oksilla narskuttee ja irvistää, ampua pittää tavatesa.

Olen nähnyt karhun silmästä silmään ja sudenkin. Olen vielä hengissä. Pelkurit,menkää kasvamaan jonnekkin.