Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, vastaus saattoi yllättää heidät. Jeesus ei luvannut heidän toivomaansa suurimman paikkaa jollekin heistä, Jumalan valtakuntaan kutsutuista opetuslapsista. He ajattelivat inhimillisesti, että parhaiten uskossaan kilvoitellut saa paikan Jeesuksen lähellä.
Kysymys saattaa nousta esille myös tässä ajassa. Yhä uudestaan on palattava siihen, mitä Jeesus suurimman paikkaa kyseleville opetuslapsilleen asiasta opetti.
Lapsen uskosta oppia
Jeesus kutsui luokseen lapsen ja asetti hänet opetuslasten keskelle. Tilanne pysähdytti Jeesuksen seuraajat. He saivat havainnollisesti oppia uskon perusasioita. Jumalan valtakuntaan pääsee vain ihminen, joka ottaa vastaan lahjana Jumalan armon, syntien anteeksiantamuksen. Jumalan valtakunta ei avaudu itsensä suureksi kokeville, jotka ajattelevat pääsevänsä sinne hyvien tekojensa ja oman vanhurskautensa perusteella.
Jeesus korostaa opetuksessaan, että Jumalan valtakuntaan kutsutun, hänen seuraajakseen valitun on jatkuvasti kilvoiteltava lapsen kaltaisesti. Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen oli varmasti yllättävä. Vapahtaja sanoi: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4).
Kun vanhemmat toivat Jeesuksen siunattavaksi lapsia, opetuslapset moittivat vanhempia. Silloin Jeesus sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14.)
Nöyryyttä tunteva kaipaa turvaa
Lapsen usko on esikuva Jumalalle kelpaavasta uskosta. Lapsi on uskovalle esikuva nöyryydessä ja kuuliaisuudessa. Lapsi ei turvaudu ansioihin, vaan ottaa uskolla vastaan Jumalan sanan ja evankeliumin. Niin kuin lapsi luottaa omaan vanhempaansa, hän turvautuu uskollaan lasten ystävän Jeesuksen ja hänen siunauksensa suojaan.
Jumalan lahjoittama elävä usko on yksinkertaista uskoa. Jumala avaa sen lapsen kaltaiseksi tulevalle, parannukseen nöyrtyvälle. Myös Jumalan valtakunnan evankeliumi on yksinkertaista saarnaa Kristuksen sovintotyöstä.
Jeesus kiittää taivaallista Isää, että hän on avannut yksinkertaisen uskon lapsenmielisille: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä Isä, olet hyväksi nähnyt.” (Matt. 11:25–26.)
Myös apostoli ottaa esille uskon yksinkertaisuuden ja kirjoittaa: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21). Jaakob (4:6) kuvaa, kuinka Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
Siionin laulun sanat tuovat pyyntönä esille uskon yksinkertaisuutta: Usko yksinkertainen / minullekin anna. / Meidät pienet, suuretkin / taivaan kotiin kanna. (Sl. 148:4.)
Kysymys saattaa nousta esille myös tässä ajassa. Yhä uudestaan on palattava siihen, mitä Jeesus suurimman paikkaa kyseleville opetuslapsilleen asiasta opetti.
Lapsen uskosta oppia
Jeesus kutsui luokseen lapsen ja asetti hänet opetuslasten keskelle. Tilanne pysähdytti Jeesuksen seuraajat. He saivat havainnollisesti oppia uskon perusasioita. Jumalan valtakuntaan pääsee vain ihminen, joka ottaa vastaan lahjana Jumalan armon, syntien anteeksiantamuksen. Jumalan valtakunta ei avaudu itsensä suureksi kokeville, jotka ajattelevat pääsevänsä sinne hyvien tekojensa ja oman vanhurskautensa perusteella.
Jeesus korostaa opetuksessaan, että Jumalan valtakuntaan kutsutun, hänen seuraajakseen valitun on jatkuvasti kilvoiteltava lapsen kaltaisesti. Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen oli varmasti yllättävä. Vapahtaja sanoi: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4).
Kun vanhemmat toivat Jeesuksen siunattavaksi lapsia, opetuslapset moittivat vanhempia. Silloin Jeesus sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14.)
Nöyryyttä tunteva kaipaa turvaa
Lapsen usko on esikuva Jumalalle kelpaavasta uskosta. Lapsi on uskovalle esikuva nöyryydessä ja kuuliaisuudessa. Lapsi ei turvaudu ansioihin, vaan ottaa uskolla vastaan Jumalan sanan ja evankeliumin. Niin kuin lapsi luottaa omaan vanhempaansa, hän turvautuu uskollaan lasten ystävän Jeesuksen ja hänen siunauksensa suojaan.
Jumalan lahjoittama elävä usko on yksinkertaista uskoa. Jumala avaa sen lapsen kaltaiseksi tulevalle, parannukseen nöyrtyvälle. Myös Jumalan valtakunnan evankeliumi on yksinkertaista saarnaa Kristuksen sovintotyöstä.
Jeesus kiittää taivaallista Isää, että hän on avannut yksinkertaisen uskon lapsenmielisille: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä Isä, olet hyväksi nähnyt.” (Matt. 11:25–26.)
Myös apostoli ottaa esille uskon yksinkertaisuuden ja kirjoittaa: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21). Jaakob (4:6) kuvaa, kuinka Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
Siionin laulun sanat tuovat pyyntönä esille uskon yksinkertaisuutta: Usko yksinkertainen / minullekin anna. / Meidät pienet, suuretkin / taivaan kotiin kanna. (Sl. 148:4.)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin, tuleva Jumalan Valtakunta oin vilpittömien ihmisten täyttämä. Siellä ei tupakoida, eikä tehdä vilpitöntä businesta.
Eiväthän lapset niitä tee.
>>Nöyryyttä tunteva kaipaa turvaa** Siellä ei tarvita erityistä nöyryyttä, sinne on valittu vain uudestisyntyneet Pyhät ihmiset.
>>Lapsen usko on esikuva Jumalalle kelpaavasta uskosta. ** Missä Raamatussa esiintyy lapsen USKO? Se on sitä lässytystä sekulaareissa piireissä. Eihän lapsi ole tehnyt edes parannusta, mutta Hän ei erota oikeaa väärästä, vaan toimii Jumalan luoman mielen mukaan.
Hänellä voi olla usko vain silloin kun löytää ja tekee parannuksen Jeesuksen seuraajaksi.
>>Lapsi ei turvaudu ansioihin, vaan ottaa uskolla vastaan Jumalan sanan ja evankeliumin. ** Missä se ilmenee Raamatussa.
>>Niin kuin lapsi luottaa omaan vanhempaansa, hän turvautuu uskollaan lasten ystävän Jeesuksen ja hänen siunauksensa suojaan.* Tässä on jo puolet totta, mutta pitää ensin löytää Jeesus.
Vanhempia on moneksi.
>>Jumalan lahjoittama elävä usko on yksinkertaista uskoa. ** Usko ja parannus Jeesukseen on ihmisen oma, yksilöllinen teko.
Jumalan Valtakunnassa ei enää saarnata, se on tuleva Paratiisi.
Tuohon Matt 11 on hyvä vastata, että se on salattu omalta viisaudelta, sekä lahkojen pompottajilta.
Alkuseurakunnassa ei laulettu Siionin lauluja, vaan ylistystä, mm Ha vanakilaa yms.
Ha vanakilaa lauloivat apostolit?
Mikä laulu tämä Ha vanakila on ja millaiset sanat siinä on, voitko avata?
Oletko ihan tosissasi?
https://www.youtube.com/watch?v=_SPXDAX4Ci8&list=RD_SPXDAX4Ci8
Tässä kitaralla ja mandolinilla.
הבה נגילה, Havah Nagilah
ei varmasti laulettu alkuseurakunnassa.
Se sävellettiin 1915.
Vaikkakin jotkut sanovat, että se liittyisi Psalmin 118 jakeeseen 24 (hepr.Raamattu), laulun ilmaisu ja siihen liittyvä tanssi ovat kokonaan maallisia ajattelutavaltaan.
Olihan heillä Jumalan henkeyttämät Psalmit, joita laulaa.
Tarkkuutta.
Olet oikeassa, mutta panin sen vuoksi tuon kappaleen, koska poljento vanhoissa vanhemmissa sävelmissä on samanlainen, ylistys, tanssi sekä ilo- luontoinen musiikki.
Sitä kuulee Israelissa, kun keksutelee vanhojen soittajien kanssa.
Babtistisessa tekstissä on myös sanomaa, mutta kuten Psalmeissa, jotka on runoutta, ei proosaa.
VT;ssä runomuitoiset ain laulettiin, proosa oli näkyjä, sekä opetusta.
Tarkennin hieman.
Jäi sanomatta, ettei silloin paperista soiettu, vaan perinteisellä korvakuulolla.
Venäjällä oli 1800 luvun lopussa ns. juutalaisia (myös venäläisiä) kiertäviä soittajia, heidän repertuaasissa oli osa juuri näitä kappaleita.
Korsakov otti heiltä oppia, mutta Stalin tapatti ne kaikki.
Yksi hieno kappale on Kayushan esittämä https://www.youtube.com/watch?v=DtT62uw2LGE
Olisi mielenkiintoista saada vl-puhujilta näkemys siitä, mitä Jeesus olisi vastannut, jos opetuslapset olisivatkin kysyneet, kuka on keskikokoisin taivasten valtakunnassa.
Jeesuksella oli sana hallussaan. Luultavasti Hän olisi heittänyt vastakysymyksen "Kertokaa, mikä on lukumäärältään parillisen joukon keskimmäinen".
Vastaus on selvä. Siellä kaikki ovat ainaostaan keskikokoisia Pyhiä, ei parempia, ei huonompia, vain keksikikokoisia, olivat juutalaisia, krekkalaisia, tai muita kristittyjä.
Näin luodut.
Ylempämpänä onen vai Jerusalmein Hallitus, israelilaiset vahemmat, sekä kolmiyhteinen Jumala, kunikaan Daavid.
Olisi kohteliasta vastata selkeästi, eikä örveltää kaljapäissään.
Olen jopa niin kohtelias, että en todella kirjoita Sinulle, koska et ymmärrä.
Myös kohteliasuuteeni on kuulunut se, etten käytä alkoholia.
Joten vain törkimykset, sekä hieman "tylsän kynän omistajat", jotka hallitsevat väärän todistuksen antajiin, eli VL valehtehteloijoin.
Tässäkin selviää se, kuinka puutteellista on RY;n opetus?
Kun perehtyy asiaan, niin se on juuri niin kuin kerrot, johtohan tulee olla, ja muut ovat tasa- arvoisia.
>>>>Ylempämpänä onen vai Jerusalmein Hallitus, israelilaiset vahemmat, sekä kolmiyhteinen Jumala, kunikaan Daavid. <<<<
Kyllä tuo vähän selvennystä vaatisi ja Raamatun tukea, jota epäilen, ettei sillä ole.
Hyvä.
Laitan asiat hierarskisesti esille.
Ylin taso
KRISTUS
Jes 9;5-6
JUMALA 1,
Kor 15;28
PYHÄ HENKI
Joh 14;16
Toinen taso (Hallitus).
Ensimmäisen ylösnousemuksen kokeneet Pyhät Ilm.20;6
Israelin Pyhiä
Matt 27; 51-53
Seurakunta
1. Kor 15;15-23
Room 8;17
Vanhan ajan Pyhät
Ilm 20;4
144000
Ilm 14;1-5
Ilm 12;5
Säkkipukukuiset miehet
Ilm 11;12
Kolmas taso; Maan luonnollisia ihmisiä olevat ”kuninkaat”
Ilm 21;24
Neljäs taso
Uudestisyntyneet luonnolliset ihmiset; Ilm 21;24, 22;2.
Siinä ne on luettavissa hyvällä tahdolla. Asiat perustuvat Raamattuun.
Sitten se Daavidin kuninkuus; 1. Aik. 28:7
Minä vahvistan hänen kuninkuutensa ikiajoiksi, jos hän edelleenkin noudattaa käskyjäni ja säädöksiäni yhtä uskollisesti kuin nyt.'
Kyllä siinä raamatunjakeita on laitettu, mutta valitettavasti nuo sinun muistiinpanosi ovat sitä samaa mantraa, joiden raamatullisuudesta on käyty keskusteluja täällä jo monet kerrat.
Ne ovat ihmisen ajatuksia. Ei niitä voi oikein ruveta käsittelemään.
Mainitse yksikään jae, joka poikkeaa totuudesta tai kontekstista?
Ellet löydä, opiskele teologiaa, niin minäkin tein Hengessä.
Mantra on Kerhon "käyttöohje" toimonnoille.
Käännösvirhe: Ei kuka vaan kellä.
Marian mukaan oli suorastaan jumalainen kyyti.
SRK on suurin.