Sain uuden työn vanhassa työpaikassa. Se on sellaista työtä josta minulla ei ole kokemusta ja mitä en mennyt sinne tekemään, eikä kukaan koskaan olisi arvannut että sellaista siellä tehdään. Työ on siis fyysistä ja kokoamme siellä jotakin.
Sain työkaveriksi pari uutta ja nuorempaa kaveria.
Jos jokin menee väärin, työ ei suju tai ei ole nopeaa, on kaikki minun syytäni.
Kuten sanoin, ei ole mitään kokemusta tästä työstä ja minua verrataan sellaisiin jotka ovat tehneet sitä vuosia. Me olemme tehneet sitä nyt parin kuukauden ajan
.
Pomo ja esimiehet ei ole kovin tyytyväisiä ja se näkyy työn laadussa. Virheitä alkaa tulemaan enemmän kun pitää saada nopeasti valmista. Ja sitten tulee taas sanomista.
Ja vaikka virhe ei olisi minun, ei niille uusille siitä sanota mitään. Se olen minä joka saa haukut.
Ymmärrän kyllä heitäkin koska tässä on rahaa kiinni todella paljon ja voittoa ei juurikaan tule.
Nyt on alkanut askel ja muut liikkeet hidastumaan, ajatus ei kulje ja ei vaan jaksa enää.
Kun pääsen kotiin, en lähde ulos talosta mihinkään. Ei kiinnosta enää mikään. Ainoa asia mielessä on työ.
Minulla on taipumusta masennukseen ja mieli minulla on kuin hautausmaa ollut jo kymmenisen vuotta. Arvottomaksi olen tuntenut itseni aina ja luulin että arvottomammaksi ei voi tulla.
Peiliin en ole katsonut aikoihin ja katsettani en juuri jaksa enkä viitsi lattiasta nostaa.
Varmaan jollakin on oikeitakin ongelmia mutta mitäs nyt tekisin tämän asian kanssa?
Lääkäriin en jaksaisi millään mennä kun en siellä oikein koskaan ennen käynytkään.
Sain työkaveriksi pari uutta ja nuorempaa kaveria.
Jos jokin menee väärin, työ ei suju tai ei ole nopeaa, on kaikki minun syytäni.
Kuten sanoin, ei ole mitään kokemusta tästä työstä ja minua verrataan sellaisiin jotka ovat tehneet sitä vuosia. Me olemme tehneet sitä nyt parin kuukauden ajan
.
Pomo ja esimiehet ei ole kovin tyytyväisiä ja se näkyy työn laadussa. Virheitä alkaa tulemaan enemmän kun pitää saada nopeasti valmista. Ja sitten tulee taas sanomista.
Ja vaikka virhe ei olisi minun, ei niille uusille siitä sanota mitään. Se olen minä joka saa haukut.
Ymmärrän kyllä heitäkin koska tässä on rahaa kiinni todella paljon ja voittoa ei juurikaan tule.
Nyt on alkanut askel ja muut liikkeet hidastumaan, ajatus ei kulje ja ei vaan jaksa enää.
Kun pääsen kotiin, en lähde ulos talosta mihinkään. Ei kiinnosta enää mikään. Ainoa asia mielessä on työ.
Minulla on taipumusta masennukseen ja mieli minulla on kuin hautausmaa ollut jo kymmenisen vuotta. Arvottomaksi olen tuntenut itseni aina ja luulin että arvottomammaksi ei voi tulla.
Peiliin en ole katsonut aikoihin ja katsettani en juuri jaksa enkä viitsi lattiasta nostaa.
Varmaan jollakin on oikeitakin ongelmia mutta mitäs nyt tekisin tämän asian kanssa?
Lääkäriin en jaksaisi millään mennä kun en siellä oikein koskaan ennen käynytkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene OIKEAAN työhön.
Tuo sun mielikuvitustyö on hourupäisen horinaa
No eihän tuo hyvältä vaikuta tuo työtilanteesi. Selvitä mikä sinua kiinnostaisi, esim. opiskelu korkeakoulussa tai joku kutsumusammatti, ja lähde kehittämään itseäsi siihen suuntaan, niin saat mieltä elämääsi. Pohdiskele mitä haluaisit elämässäsi tehdä, minkälaisen jäljen haluaisit jättää maailmaan, ja kehitä elämääsi tekemällä parempia valintoja ja harmonisoi kaikkia tekemisiäsi sitä samaa tavoitetta kohti.
Hanttihommissa on sinkkumiehen turha itseään riuduttaa jos palkkaakaan ei jää käteen ja kotonaoloaika menee lamaantuneena tietokoneella istuessa tai sohvalla maatessa ahdistuksissa. Turki elämän henkisiä puolia ja ala harrastaa jotain mistä olet haaveillut täysin välittämättä siitä onko se lapsellista, järkevää tai kallista.
Huom! Älä kuitenkaan ota mitään petollisia pikavippejä äläkä tee vahinkoa kenellekään -itselleskään.