Sote-järjestelyjen yhtenä keskeisenä vaikeutena on Suomen eri alueitten ja maakuntienkin suuri erilaisuus, vaihtelevuus niin väestömäärien, yhteiskunnallisen rakenteen kuin pinta-alojenkin sekä maisemallisten olosuhteitten kohdalla. Tämä todellisuus ilmenee pääkaupunkiseudun vaatimuksena omanlaiseensa hallintoon. Kemin eli Länsi-Pohjan eli Meri-Lapin tilanteen ratkaisivat paikalliset päättäjät omin voiminsa. Siitäkös itse pääministeri suivaantui ja julisti paniikkreaktiona tukkivansa mokomia porsaanreikiä. Kouvolan (85.000 asukasta) tilanne on kärjistynyt todella hankalaksi Kotkaan keskittämisen takia. Entinen oikeusministeri Henrikson on vaatinut paikallisten olosuhteitten huomioimista alueellisella tasolla. Henkilökunnan puute vaivaa mm. Kemijärvellä, Pieksämäellä, Valkeakoskella ja Forssassa aluesairaaloita. Kouvola tulikin jo mainittua. Tilanne on ajautunut erittäin sekavaksi ja ongelmalliseksi jo ennen kuin itse sote-lakeja on vielä käsiteltykään eduskunnassa.
"Räätälöinti"-ratkaisut olisivat viisas menettely ongelmien hoitamiseksi. Sinänsä maakuntamalli saattaa olla aivan kelvollinen systeemi. Valinnanvapauden kytkeminen maakuntamalliin on sitten toinen asia eli tarvitseeko kaikkia puolueitten välisiä lehmänkauppoja kunnioittaa koskemattomina? Jos halitus siihen hajoaisi, niin voisihan sitä muodostaa uuden hallituksen jopa ilman uusia eduskuntavaalejakin. Kun ylivoimaiselta näyttänyt hallituskriisi kerran ratkaistiin Saksassa, niin miksi sitten uuteen arviointiin ei pystyttäisi meillä Suomessa. Joka tapauksessa siis pääkaupunkiseudulle luotaisiin oma hallintonsa ja se voisi hyvinkin toimia Uudenmaan maakunnallisen katto-organisaation suojassa. Onhan Uusimaa omanlaisensa erikoisalue meillä Suomessa. Kyllä merkittävät työpaikkakeskittymät tarvitsevat ja ansaitsevat omat erikoisterveydenhoidon sairaalansa eli siis mm. Kemi, Valkeakoski, Kouvola, Rauma eli äkkiväärä keskittämisasetus on syytä jättää sikseen. Ei kautta Suomen pidä väkisin yrittää pakottaa käärmeenä pyssyyn yhtä ja ainoata sapluunamallia. Vai ovatko päättäjämme kykenemättömiä luovaan ajatteluun?
"Räätälöinti"-ratkaisut olisivat viisas menettely ongelmien hoitamiseksi. Sinänsä maakuntamalli saattaa olla aivan kelvollinen systeemi. Valinnanvapauden kytkeminen maakuntamalliin on sitten toinen asia eli tarvitseeko kaikkia puolueitten välisiä lehmänkauppoja kunnioittaa koskemattomina? Jos halitus siihen hajoaisi, niin voisihan sitä muodostaa uuden hallituksen jopa ilman uusia eduskuntavaalejakin. Kun ylivoimaiselta näyttänyt hallituskriisi kerran ratkaistiin Saksassa, niin miksi sitten uuteen arviointiin ei pystyttäisi meillä Suomessa. Joka tapauksessa siis pääkaupunkiseudulle luotaisiin oma hallintonsa ja se voisi hyvinkin toimia Uudenmaan maakunnallisen katto-organisaation suojassa. Onhan Uusimaa omanlaisensa erikoisalue meillä Suomessa. Kyllä merkittävät työpaikkakeskittymät tarvitsevat ja ansaitsevat omat erikoisterveydenhoidon sairaalansa eli siis mm. Kemi, Valkeakoski, Kouvola, Rauma eli äkkiväärä keskittämisasetus on syytä jättää sikseen. Ei kautta Suomen pidä väkisin yrittää pakottaa käärmeenä pyssyyn yhtä ja ainoata sapluunamallia. Vai ovatko päättäjämme kykenemättömiä luovaan ajatteluun?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eilen 24.5.18 uutisoitiin, että Pihlajalinna on vetänyt pois valituksensa Meri-Lapin (Länsi-Pohja) asiassa. Siinä yhteydessä tuli esille edelleen se seikka, että Kemin sairaalan kiinteistö ei siirry maakunnan omistukseen. Käytännössä se tarkoittanee sitä, että Sipilän hallituksen ajama Lapin maakunnan tilanteessa kaiken erikoissairaanhoidon palvelujen keskittäminen Rovaniemelle ei onnistu Kemin sairaalan osalta. Olennaista siis on, että Meri-Lapin alueella säilyy erissairaanhoidon palvelujen tarjonta toisin kuin mitä on Sipilän hallituksen tahtotila. Saattaisiko olla mahdollista edes teoreettisesti, että pääministeri ja muut ministerit peruuttaisivat "porsaanreikä"-uhkailunsa? Onhan Sipilän hallitus noin niin kuin ylipäätään jo havaitun valossa aikamoinen pakittelun osaaja.