Onko se pelkkää mielenhäiriötä? Onko se pelkkää fuulaa. Mietin tänään autolla ajaessa, että miten johonkin voi jäädä niin voimakkaasti kiinni. Näet paljon ihmisiä, mukavia ja ihastuttavia, hyvännäköisiäkin, mutta et koe heitä mitenkään merkittävinä, ei herätä sinussa syvempiä tuntemuksia ja ajatuksia. Mutta mitenkä johonkin ihmiseen voi jäädä kiinni pelkästä katseesta. Tuntea yhteenkuuluvuutta, halua olla lähellä, tuntea paremmin, vaikka tuntuu kuin aistisit toisen tunnetiloja, ilman sanoja, sanojen kanssa. Huijaako nämä tunteet minua, minua järkevää ihmistä. Miksi joku kokisi minusta samoin. Löytyy minua fiksumpia, minua mukavampia ja kauniimpia. Miksi minäkään olisin kenellekään erityinen. Täälläkin aina neuvotaan, että maailma on miehiä ja naisia täynnä, että siitä vaan valkkaan.
Ihastuminen ja rakkaus
omituinenjuttu
28860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuota samaa vaikka olen mies.
Pahinta tuossa on se jos kohtaa jonkun jonka "aistii" ja sitten se henkilö ottaakin jonkun muun...
Rakastumista varten ovat evoluution mukana kehittyneet sitä tuottavat aivoalueet. Näissä alkaa tiuha kemiallinen prosessi, joka tuntuu rakastumisena. Aivot tuottavat välittäjäaineita, endorfiineja, jotka toimiva kuin huumeet. Rakastetun läheisyys ja rakastetun ajattelu tuottaa välittäjäaineita lisää.
Aivan samalla näitä aivoalueita huijaavat myös ulkoa tuodut huumeet. Molemmat koukuttavat. Huumeenkäyttäjä voi luoda huumeista mitä romanttisimpia mielikuvia.
en ole rakastunut kun ei tunnu yhtään euforiselta. 😖
Kyllä se koskee kaikkia, sekä miehiä että naisia. Samat aivoalueet toimivat sekä huumeissa että rakastumisessa. Huumeet vain ovat hiukan erilaisia keskenään, joten eri vaikutusten voimakkuudet ovat hiukan erilaiset. Euforinenkin vaikutus on eritasoinen, josku se on voimakas, joskus heikko. Kyllä huumeet huijaavat juuri rakastumiseeen tarvittavia aivoalueita.
Jännä, mutta en koe sitä euforisena ja tietyllä tapaa muuttanut muotoa, mutta on olemassa mutta ei järjellä ymmärrettävissä.
Hyvää pohdiskelua sinulta. Rakkaus ja rakastuminen on mysteeri. Joka tapauksessa se on mahtava tunne ja vaikuttaa aivan kaikkiin meihin ihmisiin tavalla tai toisella. Kirjoititko tuon miehelle vai naiselle? Milla lailla hän on sinusta erityinen?
Kirjoitin sen miehelle. Alotuksessa jo paljon kuvasin fiiliksiä. Musta olis oikeesti aka ihmeellistä, että joku tuntisi samoin, hämmentävää.
stignafuulia.
https://www.youtube.com/watch?v=j_8xjzF9TYM
Kun ei pysty jäämään
on vain lähdettävä.
Kun ei saa kohdata
on vain suostuttava.
Kun ei jaksa taistella
on luovutettava.
Jäljelle
jää
vain
ikävä. (oml)
-Olisin minä toivonut kohtaamista ja puhumista kaikkien vuosien jälkeen.Täällä
se ei onnistunut ja minulla ei ollut muuta.
Höpön, pöpön. Tekosyitä.
Kiitos.
Toivottavasti olet omassa tilanteessasi toiminut oikein.
Ihan sata varmaa on, etten ole toiminut oikein, eikä kukaan ole, missään asiassa, sillä ihmiset eivät ole täydellisiä. Itse pyrin olemaan aktiivinen ja selvittämään asioita. Mutta minulle ei ole edes annettu mahdollisuutta toimia oikein. Monet asiat pystyy selvittämään tavalla tai toisella.
Minä olen surullinen omasta tilanteestani.Tein sen mitä osasin ja se oli tosi vähän.Tunnen itseni lapselliseksi kun alunperinkään kirjoitin palstalle.Kaipaus ja epäselvä tilanne vain ajoivat minut tänne.Yleensä minäkin olen aktiivinen ja pyrin selvittämään asiat ihmisten kanssa.Tässä tilanteessa kaikki vain tuntui "tuulimyllyjen kanssa taistelulta." Tunteita ja välittämistä oli/on paljon.
Olen pahoillani puolestasi jollei sinulla ollut mahdollisuutta toimia oikein.
Ihmiset nyt vaan ihastuu toisen johonkin piirteeseen, kasvoihin tai käyttäytymiseen.
On luonnollista nähdä kauneutta siinä mitä itse arvostaa tai kaipaa elämäänsä. Sitä voi sanoa vaikka mielenhäiriöksi mutta usein kysymyksessä on hormonaaliset asiat, joku sanoo sitä kemiaksikin.
On yksinäisyyttä ja kaipausta, tunteiden vajetta jolloin ihastumisetkin korostuu. Kun kumppanikaan ei täytä omaa tunnetyhjiötä ihastutaan vieraisiin ja kuvitellaan sen olevan rakkautta ja jotenkin parempaa kuin olemassa oleva parisuhde. Usein se on uutuuden viehätystä, on tylsyyttä ja tapahtumattomuutta omassa elämässä josta syytellään turhaankin toista osapuolta. Nämä sekoitetaan usein rakkauteen ja rakastumiseen.
Joskus voi olla totaalisen kyllästynyt kumppaninsa huonoihin ominaisuuksiin ja ihastuu herkemmin toisenlaiseen ihmiseen joka on hänelle vastakohta.
Se että ei pääse irti ajatuksissakaan on jo ihmisen palvomista, olisi muistettava että jokaisessa ihmisessä on myös varjopuoli. Usein tuo varjopuoli tulee esille vasta sitten kun tunnetaan paremmin. Silloin tunteiden huiput tasaantuu ja palvominen lakkaa. Nähdään että toinen on aina vain ihminen jolla on heikot ja vahvat puolensa.
Rakkaus on jotakin muuta kuin rakastuminen. Rakkaus kestää jatkuvassa yhdessä olemisessa hyvät ja pahat päivät. Se vahvistuu ja tukee toista, hoitaa ja välittää ja etsii vaikeuksiin ratkaisuja. Usein rakastumisen vaiheessa vaikeuksista ajatellaan että ne kestetään ja toinen muuttuu mutta toisinkin voi käydä.
Entäs sitten kun se niin sanottu rakkaus pettää päivät pitkät suo ja sun luottamusta. Onko se sen arvoista? Minusta ei. Se ei ainakaan oöe oikeaa rakkautta. Maaimalla on enemmän tarjottavaa. Ihastus on erikseen. Ihminen ei koskaan muutu tai muuta tapojaan, jos on tottunut jo johonkin.
Sepä se, sitähän yritinkin kuvailla, että ihastut ja vaikka näet ja tunnustat huonotkin puolet, aikaa myöden niin silti ihastus vie, vai voiko sitä enää sanoa ihastukseksi. Me ihmiset, kun ollaan erilaisia elämän realisminkin kanssa. Ite otan muutoinkin ihmiset sellaisena vastaan kun ovat. Pieniä ihastumisia tulee vastaan viikottain, varmaan jokaisella, ihastuttavia ihmisiä siis. Mutta sykähdyttävyys on eri asia ja sitä mietin aloituksessa.
Mutta olet kyllä oikeassa tuossa, että yhdessä ollessa tunteet vahvistuu, rakkaus vahvistuu, jos ihmiset ovat oikeat toisilleen ja hoitavat suhdetta. Tai tunteet lakastuu. Mutta nämä vaativat yhdessä tuntemisen ja kokemisen.
Vastasin olisko.näin nimimerkille.
Minulla on ollut jo yli 2 ja puoli vuotta mielenhäiriö... Koin ajoittain voimakasta euforiaa hänen lähellään.. Ei nähdä enää.
En usko mielenhäiriöön. Ehkä ennemminkin kemiaan. Jäin jumiin yhdestä katseesta ja vuosien sisäisen kamppailun tuloksena olen oppinut myöntämään tappioni sen edessä. Se on rakkautta. Tai luulen niin.
Niitä soluja on oikeasti sydämessäkin
Ole rohkea jos noin tunnet. Jos mies haluaa sinut niin älä epäröi . Tuota tunnetta ei kaikki koe . Toimi ennenkuin on liian myöhäistä. Mene oven taakse ja hymyile. Rakkaus voittaa lopulta aina.
Vielä, kun telepatia toimii, niin kaikki on täydellistä.
Rakkaus ja ihastuminen on lähinnä tilapäinen häiriö aivotoiminnassa, menee ohi ennen tai myöhemmin ja aina!
Hieno homma, pidä toi linjas, mutta muista, että ihmiset on erilaisia. Omaata tuttavapiiristänikin, ja jos puhutaan pelkästään naisista, niin osa suhtautuu järkevästi ja talous, status ym.asiat silmällä pitäen suhteide muodostukseen ja osa sitten enempi tunteella. Kumpikaan ei oo mitenkään toista väärempi tai oikeampi, mutta olishan se paljon helpompaa, jos esim.tunneihminen ei ihastuis johonkin puhtaasti järki-ihmiseen ja sama tietty toistepäin. Lisäksi mietin enempi sitä, että ihminen ei sit välttämättä vaistoa mitenkään toisen tunteita, esim.tilanteissa missä kuvittelee molemminpuolisia tunteita.
EIkö kukaan teistä ikinä möhläile elämässä? Koskaan? Olenko minä ainoa?
Ihastuminen on alkuhuumaa. Rakastuminen voimakkaampaa ikävää ja kaipuuta. Rakkaus huumaa ja tuo onnen tunteita jos rakastamaltaan saa vastarakkautta. Se kestää säröt ja etsii pääsyä ongelmista yhdessä rakkaan kanssa. Kärsivä rakkaus on rakkautta joka ajattelee toisen parasta. Agape rakkaus lähimmäisrakkautta.
No joo! Ilmeisesti olenainos joka mäjläilee elämässä. Siitä olen pahoillani! Muusta en ikinä ☺️👌❤️