Jos et kerran ole tässä

Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä
Mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä
Että sinulle riittää
Kun hän tulee käymään
Edes silloin kun tykkää
Vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä

Mitä sä niiku ootat tähän vastaukseksi?

Oon mä täysillä mukana.
En ookkaan, kunhan pidän hauskaa.
Ei kannata yrittää, pääsee vähemmällä.
Älä beibi luovuta, oon niin.kovin ujo että meen lukkoon enkä saa sanotuks kuinka täysillä haluun olla mukana.

Siinä nyt jotain mistä voit valita oman halus mukaan sopivimman.

Taas joku mittarimies liikkeellä.
On se hyvä mittailla täällä mukana olemista..

Jotenkin täysin kohtuutonta sanoa noin. En ole viimeiseen kolmeen vuoteen tehnyt MITÄÄN muuta kuin elänyt tätä joka ikinen sekunti joka ikisessä paikassa, jossa olen ollut. Olen käyttänyt tunteja ja tunteja siihen, että kirjoitan tänne ajatuksiani, jotta sinun olisi helpompi olla, juossut tietokoneen luokse kirjoittamaan selvennyksiä asioihin, jos en ole puhelimellani pystynyt kirjoittamaan. En ole kolmeen vuoteen tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin ollut kotona, käynyt siellä missä nähdään ja käynyt kaupassa, koska ajatuksiini ei ole mahtunut mitään muuta. En ole käynyt missään, silloin, kun olen nähnyt kavereitani, ajatukseni ovat harhailleet meissä, sen kerran, kun olin pari päivää poissa kaupungista, koko aika meni siihen, että kirjoitin sinulle viestejä tänne. En muista viimeisistä vuosista mitään muuta kuin tämän palstan ja kaiken meihin liittyvän, kaikki pelot, joita minulla on ollut, kun olen pelännyt toimineeni väärin, syyllisyyden kaikesta mistä vain voi ihminen tuntea syyllisyyttä. Olen toivonut ja haaveillut niin, että viimeiset vuodet ovat menneet minulta täysin ohi. En ole tehnyt mitään. En edes tajua, mihin kaksi viimeistä vuotta elämästäni ovat hävinneet.

Olisin voinut elää yhden päivän, nauhoittaa sen, ja sen jälkeen mennä nukkumaan pariksi vuodeksi ja laittaa sen nauhan pyörimään repeatilla.

Olen eilisiltaan asti jaksanut toivoa, haaveilla, uskoa meihin, uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, olen yrittänyt olla iloinen ja positiivinen, vaikka kuinka olisi sattunut ja joku asia tehnyt kipeää, koska minua sellainen vain kannattelee paremmin, vaikka taustalla olisi vaikeitakin asioita. Jostain syystä vain, jos olen kiltti ja toivon parasta, niin se johtaa aina siihen, että ihmiset polkevat minua täysin. Niin kauan, kunnes olen aivan loppu.

Ja nyt olen aivan loppu. Kaikkeen. Aivan riekaleina. Rikki. Ihan sama, miten paljon yrittää, niin pelkkää paskaa vaan tulee joka tuutista.

nimettömien viestien postaamisessa vai, onko ap n täysillä mukana olo tätä, vittuileva nimetön viesti menemään. siinähän sitä ja vielä kehtaa morkata toista.

Jos minun täysillä mukana olo olisi samaa luokkaa kuin aloittajalla, että tässä molemmat anonyymiä viestiä laitetaan nettiin niin enpä kehtaisi omaa erinomaisuuttani isommin hehkuttaa.
Mutta ainahan on kaksi eri asiaa toisen tekemättömyys ja oma tekemättömyys. Ei kai sitä omaa pienuuttaan näe tai halua nähdä, toisen syyllistäminen on se tärkein juttu, oli siihen aihetta tai ei.

Oon mukana.
Väsyneenäkin.
Tykkään sinusta.Anteeksi kun en aina jaksa.

Yhtä täysillä? Se on niinpäin (jos sä mun ihastus olet) että minä olen ollut "eri tavalla" täysillä koko ajan mukana kuin sinä, sinä halusit vain kevyttä flirttipeliä ja nyt olen vetäytynyt koska en ole sinun vakavuudestasi yhtään enää varma tässä suhteessa, enkä tunteistasikaan.

Jos kaikki päättyy kuitenkin jokatapauksessa särkyneeseen sydämeen, miksi kannattaisi edes olla täysillä?

Minä olin täysillä ensin. Sinä et. Nyt kaikki on kääntynyt, mieti vaan miksi.

Toisen puhumattomuuteen. leikkimiseen ja ilkeyteen.
Se on lopun alku.
Tulee halu suojella itseä toiselta.

Syytellään niin paljon, eikö aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa tapoja että asiat hoidettaisiin kahdenkesken, sovussa ja rauhanomaisesti puhuen, miksi tämä palsta on nykyään syytösten ja
riitelyn kehto.

Aika älyvapaata touhua tää, vieras marmattaa ja toiset yhtä vieraat marmattaa takasi, eli hyvää päivää kirvesvartta. taitaa olla suomalaisilla toi puhetaito jäämässä muinaismuistoksi.

Täysillä mukana ollaan,usko pois🤗

Olen kyllä yhtä täysillä mukana tässä, jos olet hän.

Jos tää olis mulle niin vastaisin, että olen kyllä yhtä täysillä mukana kuin sinäkin. Muutenhan tässä kaipaamisessa ei tulisi pian kymmenen vuotta täyteen. Minulle on kuitenkin helpompaa olla näkemättä sua, koska aina kun näen, sen jälkeen en pitkään aikaan pysty ajattelemaan muuta kuin sua. Siksi välttelen. Sydänsuruja tässä tulee joka tapauksessa, koska tilanne on niin mahdoton ettei meistä voisi koskaan tulla mitään. Joskus mietin, loppuisiko ikävä jos ei nähtäis enää ollenkaan. Tuskinpa.