yhtä täysillä mukana kuin minä niin eikat sitä mitään kannata edes yrittää, ei siitä seuraa kuin särkynyt sydän :(
Jos et kerran ole tässä
jälleenkerran
24882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä
Mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä
Että sinulle riittää
Kun hän tulee käymään
Edes silloin kun tykkää
Vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä
Mitä sä niiku ootat tähän vastaukseksi?
Oon mä täysillä mukana.
En ookkaan, kunhan pidän hauskaa.
Ei kannata yrittää, pääsee vähemmällä.
Älä beibi luovuta, oon niin.kovin ujo että meen lukkoon enkä saa sanotuks kuinka täysillä haluun olla mukana.
Siinä nyt jotain mistä voit valita oman halus mukaan sopivimman.
Taas joku mittarimies liikkeellä.
On se hyvä mittailla täällä mukana olemista..
Jotenkin täysin kohtuutonta sanoa noin. En ole viimeiseen kolmeen vuoteen tehnyt MITÄÄN muuta kuin elänyt tätä joka ikinen sekunti joka ikisessä paikassa, jossa olen ollut. Olen käyttänyt tunteja ja tunteja siihen, että kirjoitan tänne ajatuksiani, jotta sinun olisi helpompi olla, juossut tietokoneen luokse kirjoittamaan selvennyksiä asioihin, jos en ole puhelimellani pystynyt kirjoittamaan. En ole kolmeen vuoteen tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin ollut kotona, käynyt siellä missä nähdään ja käynyt kaupassa, koska ajatuksiini ei ole mahtunut mitään muuta. En ole käynyt missään, silloin, kun olen nähnyt kavereitani, ajatukseni ovat harhailleet meissä, sen kerran, kun olin pari päivää poissa kaupungista, koko aika meni siihen, että kirjoitin sinulle viestejä tänne. En muista viimeisistä vuosista mitään muuta kuin tämän palstan ja kaiken meihin liittyvän, kaikki pelot, joita minulla on ollut, kun olen pelännyt toimineeni väärin, syyllisyyden kaikesta mistä vain voi ihminen tuntea syyllisyyttä. Olen toivonut ja haaveillut niin, että viimeiset vuodet ovat menneet minulta täysin ohi. En ole tehnyt mitään. En edes tajua, mihin kaksi viimeistä vuotta elämästäni ovat hävinneet.
Olisin voinut elää yhden päivän, nauhoittaa sen, ja sen jälkeen mennä nukkumaan pariksi vuodeksi ja laittaa sen nauhan pyörimään repeatilla.
Olen eilisiltaan asti jaksanut toivoa, haaveilla, uskoa meihin, uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, olen yrittänyt olla iloinen ja positiivinen, vaikka kuinka olisi sattunut ja joku asia tehnyt kipeää, koska minua sellainen vain kannattelee paremmin, vaikka taustalla olisi vaikeitakin asioita. Jostain syystä vain, jos olen kiltti ja toivon parasta, niin se johtaa aina siihen, että ihmiset polkevat minua täysin. Niin kauan, kunnes olen aivan loppu.
Ja nyt olen aivan loppu. Kaikkeen. Aivan riekaleina. Rikki. Ihan sama, miten paljon yrittää, niin pelkkää paskaa vaan tulee joka tuutista.
Ennemminkin asia on toisinpäin. Sillä aikaa, kun minä olen kirjoitellut tänne kilometrin mittaisia viestejä ihan absurdeissakin tilanteissa, odottanut näkemistäsi niin paljon, että ne odotuspäivät ovat tuntuneet täysin turhilta elää ilman sinua, sinä olet mm. mennyt kihloihin toisen kanssa. Tuskin harakka sitä sormusta sormeesi toi. Kyllä sinne sormuskauppaan on todennäköisesti pitänyt ihan itse kävellä.
Nyt alat elää omaa elämääsi, tuo ei ole rakkautta toisen taholta ellet saa aitoa asioiden selvittämistä, kiinnostusta ja ymmärrystä rakkauden kohteeltas. Tuhlaat todella oman elämäsi. Jätä tämän palstan lukeminen ja kommentointi kokonaan ja kommunikoit real life. Jos ei toimi niinkuin tuntunut vuosien kuluessa jo niin menet kahviloihin, tansseihin, harrastuksiun tai ties minne hakemaan itsellesi arvokkaamman kumppanin, jonka seurasta nautit ja saat voimia.
nimettömien viestien postaamisessa vai, onko ap n täysillä mukana olo tätä, vittuileva nimetön viesti menemään. siinähän sitä ja vielä kehtaa morkata toista.
Jos minun täysillä mukana olo olisi samaa luokkaa kuin aloittajalla, että tässä molemmat anonyymiä viestiä laitetaan nettiin niin enpä kehtaisi omaa erinomaisuuttani isommin hehkuttaa.
Mutta ainahan on kaksi eri asiaa toisen tekemättömyys ja oma tekemättömyys. Ei kai sitä omaa pienuuttaan näe tai halua nähdä, toisen syyllistäminen on se tärkein juttu, oli siihen aihetta tai ei.
Oon mukana.
Väsyneenäkin.
Tykkään sinusta.Anteeksi kun en aina jaksa.
Yhtä täysillä? Se on niinpäin (jos sä mun ihastus olet) että minä olen ollut "eri tavalla" täysillä koko ajan mukana kuin sinä, sinä halusit vain kevyttä flirttipeliä ja nyt olen vetäytynyt koska en ole sinun vakavuudestasi yhtään enää varma tässä suhteessa, enkä tunteistasikaan.
Jos kaikki päättyy kuitenkin jokatapauksessa särkyneeseen sydämeen, miksi kannattaisi edes olla täysillä?
Eikait se välttis päättyisi jos molemmat yhtä täysillä mukana. Ja tuntisi samoin tavoin.
Tämä on totta. Jos molemmat tuntee samoin.
Minä olin täysillä ensin. Sinä et. Nyt kaikki on kääntynyt, mieti vaan miksi.
miksi syytös on aina niin herkässä.?
Toisen puhumattomuuteen. leikkimiseen ja ilkeyteen.
Se on lopun alku.
Tulee halu suojella itseä toiselta.
Syytellään niin paljon, eikö aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa tapoja että asiat hoidettaisiin kahdenkesken, sovussa ja rauhanomaisesti puhuen, miksi tämä palsta on nykyään syytösten ja
riitelyn kehto.
Aika älyvapaata touhua tää, vieras marmattaa ja toiset yhtä vieraat marmattaa takasi, eli hyvää päivää kirvesvartta. taitaa olla suomalaisilla toi puhetaito jäämässä muinaismuistoksi.
Täysillä mukana ollaan,usko pois🤗
😳 Jos hän sanoisi noin, olisi siinä se vaarana, että kuolisin onnellisuudesta.
Hyvä juttu jos näin :) Toivottavasti vaan pian tapahtuisi jotakin konkreettista :)
Olen kyllä yhtä täysillä mukana tässä, jos olet hän.
Rauta-arvoni vaan ovat ihan nollassa taas. Siksi olen niin väsynyt ja voimaton, mutta tunteita on silti edelleen vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin.
Jos tää olis mulle niin vastaisin, että olen kyllä yhtä täysillä mukana kuin sinäkin. Muutenhan tässä kaipaamisessa ei tulisi pian kymmenen vuotta täyteen. Minulle on kuitenkin helpompaa olla näkemättä sua, koska aina kun näen, sen jälkeen en pitkään aikaan pysty ajattelemaan muuta kuin sua. Siksi välttelen. Sydänsuruja tässä tulee joka tapauksessa, koska tilanne on niin mahdoton ettei meistä voisi koskaan tulla mitään. Joskus mietin, loppuisiko ikävä jos ei nähtäis enää ollenkaan. Tuskinpa.