Maalaismaisemaa auton ikkunoiden kautta vilisti ohitse matkalla Raseporiin juhlistamaan 85 syntymäpäivää.
Kaunis luonto, tuuheutuneet lehtipuut, pehmeine muotoineen, reunustivat reittiä, laajetakseen välillä avariin peltonäkymiin.
Laajojen oraspeltojen yllä, kaartuva huikaisevan sininen taivas, sai melkein hartaaksi pilvettömällä puhtaudellaan.
Tuo kumpuilevaksi vaihtuva maisema perille tultaessa, kertoi muinaisajasta, jolloin meri vielä oli lainehtinut Raaseporin peltonotkelmien ja kallionyppylöiden välissä.
Kysyessäni sukulaisisännältä hän kertoikin kaislaa yhä kasvavan alapellolla. Nykyiseen merenrantaan on kuulema n. 10 km matkaa, joten on maa noussut aikojen saatossa.
Lohjanjärvi lienee suurin muutamista pienemmistä sisäjärvistä tuolla Uudenmaan alueella. Maaston monimuotoisuushan siellä kiinnittää huomiota tavallisuudesta poikeeavana.
Voi' miten hauskaa olikaan nähdä sukua, ja tuttuja kymmenien vuosien takaa! Se halausten määrä, monien monien kasvojen sydämellinen ilo, on vielä muistissa kauan.!
Pihan sireenien ja koivujen juhlistaessa yhdessäolon sorinaa, nostimme maljan ja kaikui laulukin uusien tulijoiden liittyessä iloisina seuraan.
Herttaisimpiin muistoihin jäävät kauniin alkukesän juhlahetket, keskellä maalaismaisemaa.
Kaunis luonto, tuuheutuneet lehtipuut, pehmeine muotoineen, reunustivat reittiä, laajetakseen välillä avariin peltonäkymiin.
Laajojen oraspeltojen yllä, kaartuva huikaisevan sininen taivas, sai melkein hartaaksi pilvettömällä puhtaudellaan.
Tuo kumpuilevaksi vaihtuva maisema perille tultaessa, kertoi muinaisajasta, jolloin meri vielä oli lainehtinut Raaseporin peltonotkelmien ja kallionyppylöiden välissä.
Kysyessäni sukulaisisännältä hän kertoikin kaislaa yhä kasvavan alapellolla. Nykyiseen merenrantaan on kuulema n. 10 km matkaa, joten on maa noussut aikojen saatossa.
Lohjanjärvi lienee suurin muutamista pienemmistä sisäjärvistä tuolla Uudenmaan alueella. Maaston monimuotoisuushan siellä kiinnittää huomiota tavallisuudesta poikeeavana.
Voi' miten hauskaa olikaan nähdä sukua, ja tuttuja kymmenien vuosien takaa! Se halausten määrä, monien monien kasvojen sydämellinen ilo, on vielä muistissa kauan.!
Pihan sireenien ja koivujen juhlistaessa yhdessäolon sorinaa, nostimme maljan ja kaikui laulukin uusien tulijoiden liittyessä iloisina seuraan.
Herttaisimpiin muistoihin jäävät kauniin alkukesän juhlahetket, keskellä maalaismaisemaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luonto ja hoidetut pihapiirit ovat kauneimmassa asussaan vastaanottamaan kevään valmistujaisia. Säätietojen mukaan tuoreita ylioppilaita voi juhlia ulkosalla, puiden ja pensaiden kukkarunsaus taustana , vihreys vielä raikasta ja vehmasta sateettomuudesta huolimatta. Sireenit , morsiusangervot, omenapuut, pihlajat ... paljon valkeaa kukkapilveä , metsistä saa poimituksia tuoksuvia kielokimppuja. Meillä on kuun lopulla kutsu töölöläiseen rantaravintolaan 80-vuotissynttäreille, kyllä kesän lämpö ja kukkeus kaupungissakin on läsnä, matkan teemme todennäköisesti paikallisjunalla.
Matka halki ihanan maiseman on jo sinänsä virkistävä elämys, mikäs on istuessa ilmastoidussa autossa , eteläsuomalaisen hoidetun kulttuurimaiseman monipuolisten muotojen ja värien katsetta tavoittamassa. Merellisyys on tosiaan läsnä yllättävän kaukanakin nykyisestä rantaviivasta. Pyörällä polkiessa saa vielä tuoksut bonuksena, tuntee tuulen ja auringon ihollaan. Olisihan se suurenmoista voida lähteä kanoottiretkelle tuonne Raaseporin ruukkikyliin, vaikkapa Fiskarsin tai Mustion jokea pitkin. Kanootti lipuisi äänettömästi, vain solahdukset kun mela koskettaa vettä, joen ylle kaartuvien tuuheiden tervaleppien havina, vesilintujen äänet. Olisi luonnon sylissä.
sini-sirkku kirjoitti niin kuvaavasti matkastaan ja myös tietoa tuosta maan nousemisesta, jota kuvaillaan myös Kaari Utrion kirjassa, jota luen parhaillaan 1300 luvusta alkaen, mitä silloin oli.
Tuli vain mieleeni ne lukemattomat kerrat, kun mekin (perhe) matkustimme Hesa-Espoo- Kitee väliä joka vuodenaikana. Oudoin vuodenaika jäi mieleeni, kun menimme äitini hautajaisiin marraskuun alussa, niin lunta ja pakkasta oli, mutta koivuissa oli keltaiset lehdet pysyneet
Ihan tulee intiaanimuistoja mieleen, kaootilla kun hain Vantaanjoen varella olevalta maitotilalta kannuni. Siinä sitten maitokannu tiukasti polvien välissä paddlattiin 1 1/2 km matkaa perille.
Keveästi meloen liikkuu kanootti, ja hyvin antaa kulkea matalassakin vedessä, ja vielä helppo kantaa pahimpien paikkojen ohi.
Pojat aikanaan seikkailikin kanooteillaan Mäntyharjun suoperäisessä järvimaastossa, lipuivat alta kaartuvien oksien, ja muistuttivat intiaaneja risuja hiuksissaan!
Muistoihin tyydyn kyllä jo kanoottiretkien osalta, mutta nuo sisäjärvien laivamatkat lounasmahdollisuuksineen, varsinkin Päijänteelle kuuluu kesäohjelmatoiveisiin . Hienompaa alkukesää kuin nyt on meneillään en muista edes kokeneeni !