Me emme ole vääräuskoisia, se vakuutus mamuilta pi

-tää ensin vaatia!

Islamilainen sharia-oikeus tekee tuloaan myös Suomeen. Tutkija on huolestunut muun muassa Persianlahden konservatiivisten muslimiyhteisöjen vaikutusvallasta Suomessa. Lotta Åberg / Arkisto
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) vakuuttaa, että suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuus ei jatkossakaan ole johtamassa islamilaisen sharia-oikeuden sallimiseen Suomessa. Häkkänen puhui alkuviikosta Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Etno-foorumissa Helsingissä.

– Emme voi sallia meille syntyvän rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi kulttuurisen tai uskonnollisen työn vuoksi naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi, Häkkänen muistutti.

Uskonnolla tai kulttuurilla ei hänen mukaansa voi perustella naisten oikeuksien loukkaamista esimerkiksi pakkoavioliitoilla tai silpomisella.

Sharia on islamin mukaan Jumalan ihmisille osoittama tie, miten elää hyvää elämää. Sharia ei kata ainoastaan uskonnollisia rituaaleja, vaan myös päivittäisen elämän, politiikan, talouselämän, liiketoiminnan, tehdyt sopimukset ja sosiaaliset suhteet.

Nykyisin tunnettu sharia syntyi keskiajalla islaminoppineiden juristien luomana oikeudellisena järjestelmänä. Sen tulkinnasta on käyty vuosisatojen varrella laajasti kiistoja.

Muslimiyhteisöihin on perehtynyt yliopistonlehtori Susanne Dahlgren Tampereen yliopistosta. Myös hän on huolissaan muslimien lohkeamisesta omiksi rinnakkaisyhteisöikseen.

– Muslimien uskonyhteisöjen eristäytyminen on Suomessakin aivan varteenotettava vaaratekijä. Esimerkiksi Tanskassa kehitys on johtanut siihen, että Kööpenhaminassa toimii jo moskeijoita, joissa muslimeja kehotetaan eristäytymään lähes kokonaan muusta yhteiskunnasta, Dahlgren kertoo.

– Jos muslimeja ohjataan olemaan seuraamatta muun yhteiskunnan toimintaa, se voi olla äärimmäisen vaarallista. Tällainen kehitys on mahdollista myös Suomessa, jos meillä seurataan Tanskan mallia.

Tanskassa ilmiön laajuus on paljastunut, kun mediat ovat onnistuneet soluttamaan omia tietolähteitään imaamien puheille. Nauhoitetuissa keskusteluissa on paljastunut muun muassa, kuinka moskeijoissa muslimeita ja etenkin musliminaisia kehotetaan olemaan kääntymättä perhe- ja parisuhdeongelmissaan tanskalaisten viranomaisten puoleen.

Yksi esimerkki islamilaisesta oikeuskäytännöstä ovat tietyissä muslimiyhteisöissä toimivat sovittelulautakunnat. Tällainen lautakunta on toiminut jo vuosien ajan muun muassa Helsingin Islam-keskuksessa Itä-Pasilan moskeijan yhteydessä.

Keskuksen omien sanojen mukaan lautakunnan tehtävä on sovitella muslimiyhteiskunnan ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja.

Lautakuntaa on käytetty esimerkiksi islamilaisesti hyväksyttyä avioeroa haettaessa. Sovittelulautakunnan edessä tapahtuva neuvottelu on pakollista ennen eron myöntämistä. Toisinaan sovittelu kestää jopa kuukausia.

Helsingin Sanomat kertoi vuonna 2009 tuolloin kolmikymppisen Aishan tapauksesta. Kantasuomalainen Aisha oli kääntynyt islamiin ja avioitunut muslimimiehen kanssa. Myöhemmin Aisha kuitenkin halusi avioeron.

Islamilaisen yhdyskunnan moskeijan silloinen, nyt jo edesmennyt imaami Khodr Chehab kertoi haastattelussa kysyvänsä aina aluksi, sitoutuvatko avioeroa hakevat osapuolet noudattamaan hänen päätöksiään. Jos vastaus on ei, Chehab ei ottanut juttua lainkaan hoidettavaksi.

Susanne Dahlgren pitää lautakunnan toimintaa tietyissä tapauksIssa haitallisena.

– Parhaimmillaan lautakunta voi auttaa henkilöä saamaan uskonyhteisön edessä avioeron. Islamilaisen oikeuden kirjaaminen lakiin eroaa kuitenkin eri muslimienemmistöisissä maissa. Silloin voi kysyä, minkä tulkinnan mukaista shariaa pitää Helsingissä noudattaa, Dahlgren pohtii.

– Toivoa sopii, että yksilön oikeuksia loukkavat lautakuntapäätökset tulevat julkisuuteen.

Syksyllä 2015 Suomeen saapui noin 32 000 uutta turvapaikanhakijaa, joiden kotimaat olivat valtaosin muslimienemmistöisiä. Tämä joukko on saapunut uskonnollisessakin mielessä keskenään hyvin erilaisista oloista. Tällä puolestaan on merkitystä siihen, miten tulijat kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Osa tulijoista on peräisi hyvinkin takapajuisista yhteiskunnista, esimerkiksi Afganistanin maaseudulta tulijat. Näissä yhteiskunnissa saattaa olla käytössä myös negatiivisia käytäntöjä muun muassa parisuhteen osalta.

– Jossain päin Afganistania saatetaan esimerkiksi hyväksyä se, että jos mies raiskaa naisen, mies voi sen jälkeen "sovittaa" tekonsa menemällä naimisiin tämän naisen kanssa.

Paljon puheena olleet naisten sukuelinten silpomiset ovat muslimiyhteisöihin vain osittain liittyvä ongelma.

– Silpomiset ovat tapana etenkin Sudanin, Egyptin, Somalian ja Kenian alueilla.

Dahlgren on vastustanut muun muassa Helsingin suurmoskeijahanketta.