Olen juuri muuttanut takaisin Suomeen Englannista.Ajattelinpa tulla tänne opiskelmaan perhesyistä.En siis ole lukiota täällä käynyt.
Olen törmännyt käsittämättömään ilmiöön.Ihmiset rehentelevät pääsykokeiden vaikeudella."Pyrin sinne,koska sinne on vaikea päästä"."En viitsi mennä sinne opiskelemaan koska sinne on niin helppo päästä:)Itkeäkö vai nauraako:)
Itse luen kemiaa,jonne oli "helppo" päästä jos kemian hallitsi lukiossa.Esim oikikseen toki pitää paljon lukea,että sisään pääsee,mutta entäs sitten.Eikö tärkeämpää pitäisi olla opiskelun HAASTELLISUUS ja mielenkiinto.Tiedän,että esim oikiksessa/kauppiksessa ovarien haaliminen ei ole kovinkaan vaikeaa (poikkeuksia toki on),mutta kyllä esim luonnontieteissä hommia saa tehdä,että kurssit pääsee läpi.Mutta eihän tilanne voi olla näin.Fyssaahan pääsee kuka vaan lukemaan.Eihän sinne kannata pyrkiä...Minun mielestäni Suomen pääsykoesysteemi on kovin outo.Mutta se on vain minun "huonon opiskelijan" mielipide.
Hyvät abit jne. Ei sinne yliopistoon kannata pyrkiä vain sen takia,että pääsee pääsykokeista läpi ja sitten voi rehennellä.Kommentteja kaivataan myös niiltä omituisilta ihmisiltä,jotka näin ajattelevat.Kiitos.
Olen törmännyt käsittämättömään ilmiöön.Ihmiset rehentelevät pääsykokeiden vaikeudella."Pyrin sinne,koska sinne on vaikea päästä"."En viitsi mennä sinne opiskelemaan koska sinne on niin helppo päästä:)Itkeäkö vai nauraako:)
Itse luen kemiaa,jonne oli "helppo" päästä jos kemian hallitsi lukiossa.Esim oikikseen toki pitää paljon lukea,että sisään pääsee,mutta entäs sitten.Eikö tärkeämpää pitäisi olla opiskelun HAASTELLISUUS ja mielenkiinto.Tiedän,että esim oikiksessa/kauppiksessa ovarien haaliminen ei ole kovinkaan vaikeaa (poikkeuksia toki on),mutta kyllä esim luonnontieteissä hommia saa tehdä,että kurssit pääsee läpi.Mutta eihän tilanne voi olla näin.Fyssaahan pääsee kuka vaan lukemaan.Eihän sinne kannata pyrkiä...Minun mielestäni Suomen pääsykoesysteemi on kovin outo.Mutta se on vain minun "huonon opiskelijan" mielipide.
Hyvät abit jne. Ei sinne yliopistoon kannata pyrkiä vain sen takia,että pääsee pääsykokeista läpi ja sitten voi rehennellä.Kommentteja kaivataan myös niiltä omituisilta ihmisiltä,jotka näin ajattelevat.Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Totta. Jotkut luulevat olevansa parempia sen takia, että opiskelevat paikassa, jonne on "vaikeampi" päästä. Eivät kaikki lahjakkaat onneksi hae pienen sisäänpääsyprosentin paikkoihin, vaan fiksut menevät opiskelemaan juuri omaa kiinnostustaan ja kykyjään vastaavaan paikkaan. Jos on pakko rehennellä jollain, niin kehuskelkaa edes yliopisto-opinnoissa menestymisellänne!
Ps. viestiketjun aloittaja on oikeassa, että kauppikesta saa helpommin ovareita kuin matemaattis-luonnontieteellisestä. Itse opiskelin vuoden kauppiksessa ja vaihdoin sitten biologiaan, jossa pitää tehdä huomattavasti enemmän töitä ovareitten eteen!
Kauppiksen suhteen aloittaja voikin olla oikeassa noppien keräämisen haastavuudesta, mutta se on aivan höpönlöpöä, että oikiksessa saisi noppia helpommalla kuin matemaattis-luonnontieteellisessä. Oikiksessa kun on tehtävä oikeastaan eniten hommia koko YO:sta, varsinkin jos oppimateriaalin määrää vertaillaan sivumäärissä.
Ja epäilijöille tiedoksi, sivumäärien mukaan mittaaminen on yksi parhaista tavoista vertailla opiskeltavan aineksen määrää.
> sivumäärien mukaan mittaaminen on yksi parhaista tavoista vertailla opiskeltavan aineksen määrää.
Niin just. Toivottavasti et ole tosissasi. Entäpä vaikka matematiikka, jossa opiskeltavaa materiaalia (luennot & harjoitukset) on ehkä 20 sivua/opintoviikko?
"sivumäärien mukaan mittaaminen on yksi parhaista tavoista vertailla opiskeltavan aineksen määrää."
Okei, et tiedä siis mitään opiskelusta.
Sopiihan sitä vertailla sivumäärien mukaan. Meille kirjallisuustieteen opiskelijoille sopii ainakin! Opintoviikkoja kertyy nyt humanistisen nihkeästi.
Onko sulla kokemusta edes lukio-opinnoista?
Siitä en tiedä, missä saa ovareita helpommin kuin muualla, mutta itse pyrin (imperfekti) opiskelemaan ainetta, jonne oli kohtis vaikea päästä sisään. Se ei kuitenkaan todellakaan ollut syy, vaan aineen mielenkiintoisuus! Eikä sillä pääse rehentelemäänkään kun kyseessä on pieni humanistinen aine, jossa ei rahat ja "arvostus" liiku.
Alan "yleinen" arvostus riippuukin monesta asiasta, ei pelkästään siitä, miten vaikea on päästä sisään, vaan myös siitä, mikä on "pop" ja missä raha liikkuu. Kauppis- ja oikisalojen ajatellaan yleensä olevan sellaisia.
Muutamia ihmisiä olen tavannut, jotka haluavat todistaa jotain hakemalla jonnekin "vaikeaan" paikkaan... Mutta en niin monia. Eiköhän se sisältö ole kuitenkin se tärkein asia, se, että on kiinnostunut siitä mitä opiskelee!
Joo. Siis tuollainen kaikkinainen vertailu ja nokitteluhan on tällä palstalla arkipäivää ja on tullut jo selvästi esiin tässäkin keskustelussa. Yksi rehvastelee sillä miten vaikeata johonkin oppiaineeseen on päästä sisään, toinen sillä miten paljon rankempia ov:t ovat omassa oppiaineessa kuin jossakin toisessa aineessa (joka ei edes itseä kiinnosta) jne. jne. Ja sitten tällaisten asioiden perusteella arvotetaan eri oppiaineita keskenään, mutta samalla unohdetaan tyystin kiinnittää huomioita SISÄLTÖÖN - näin aina.
Eli pers'tuntuma on se, että tämänkin palstan kirjoittajista varsin suuri osa opiskelee etupäässä siksi, että omaan oppiaineeseen on ollut vaikeata päästä tai siksi, että oman pääaineen opintoviikot vaativat paljon enemmän töitä kuin jonkun toisen oppiaineen ov:t.
Hmm... että siis sellaisia yliopisto-opiskelijoita.
Mä taas rehvastelen aina sillä, miten helppoa oli päästä meidän alaa opiskelemaan: kaksi kirjaa, jotka lukaisin kerran läpi ja toisen vielä pääsykoetta edeltävänä iltana ja mä en todellakaan omaa mitään supermuistia. Taitaa vaan olla meidän oppiaine ehkä niitä vähinten kiinnostavia. Mutta mitä sen on väliä... filosofian maistereita meistäkin tulee ja tittelithän ne on tärkeitä! HAHAA! ;-D
Jos opiskelupaikan ainoa tarkoitus on herättää kateutta muissa, samalla logiikalla voisi pitää jotain helvetin rumaa ja epämukavaa, mutta samalla törkeän kallista vaatetta päällään...
Naulan kantaan! Jotku taas luulee, että kaikki jotka hakee vaikeapääsyiseen paikkaan, on jotain snobeja ja rehvastelijoita, vaikka asia ei ihan niin ole... Kyllä voi esim. sinne Hesaankin havitella ihan muut asiat mielessä. Itse en taas edes halua hakea pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.
Jopas täällä liikkuu paljon kateellista porukkaa... Jos joku on päässyyt vaikeaan paikkaan, niin antaa sen olla ylpeä siitä kanssa. Tähän maahan mahtuu aivan riittävästi näitä "oman mielenkiintoisen alansa"-lukijoita. Tosiasiahan on se, että näitä "arvostettuja" aloja arvostetaan juuri sen takia, että niistä on hyötyä ihmisille mitä suurimmassa määrin. Lekuri hoitaa potilaat kuntoon ja juristi hoitaa asiakkaansa oikeuksia. Voihan sitä lukea kirjallisuutta tai vaikka afrikan kieliä, ehkä myös jopa puutarhatieteitä, mutta sillon ei kannata tulla tänne heilumaan sen oman "mielenkiintoisensa" alan kanssa, josta saa rahaa ja arvostusta yhtä paljon kuin saa bussikuskit (ei millään pahalla, mutta kuskit oli jo tarpeeksi mulkkuja entuudestaan, tää lakko vaan katkaisi kamelin selän).
Mainitsemistasi aloista kirjallisuutta on vaikeampi päästä opiskelemaan kuin vaikkapa lääketiedettä tai oikeustiedettä. Sisäänpääsyprosentti on kymmenen tienoilla, kun oikeus- tai lääketieteellisen sisäänpääsyprosentti noin yleensä noin 20.
Vaikeimpia aloja sisäänpääsyn kannalta ovat viestintä, tiedotusoppi, psykologia ja teatteri(korkeakoulu). Niihin pääsee noin viisi prosenttia tai alle. Eikä näillä aloilla saa välttämättä niin hyvää palkkaa kuin lääkärinä tai juristina. Keskivertotoimittajat ovat esimerkiksi melko huonosti palkattuja. Näin ollen sisäänpääsyn vaikeus ei välttämättä korreloi palkkatason kanssa.
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei se välttämättä mene kuten Jeppe sanoi, vaan kyse on myös pitkälti siitä, mikä sattuu olemaan "muotiala" jne. Palkka ei kyllä ole mikään alan "arvon" mitta, ajatellaan vaikka sairaanhoitajia(työ kiistatta arvokasta, mutta aliarvostettua). Mielestäni sisäänpääsyn vaikeutta ei voi millän mitata sisäänpääsyprosentilla. Pyrkijäporukan tasoa ei silloin olla mitattu mitenkään. Esimerkki: 100 6:n ällän ylioppilasta hakee ja 20 pääsee = sisäänpääsyprosentti 20. Toiseen paikkaan hakee 50 6:n been ylioppilasta ja 5 pääsee sisään. Ok, mielestäni ensimmäiseen olisi vaikeampi päästä vaikka prosentti onkin 20 kun toisessa se on 10. Esim. johonkin lääkikseen ei yleensä lähde yrittämään muut kun ne "jo ennestään opinnoissaan menestyneet".
Näinhän se osapuilleen on. Huomautan silti, että esimerkiksi kirjallisuutta on todella vaikea päästä lukemaan, ellei ole lahjoja alalle tai ei ole lukenut kaunokirjallisuutta pienestä pitäen. Kirjallisuuden valintakokeet nimittäin mittaavat aika pitkälti sitä, kuinka sivistynyt ja tarkka analysoija/lukija on. Hyväksi lukijaksi on voinut kehittyä vain lukemalla paljon kaikenlaista, klassikoita erityisesti. Taide-alat eritoten ovat sellaisia, joita opiskelemaan päästäkseen täytyy olla jokin kutsumus tai erityinen lahja.
Sitä vastoin lääkätieteen/oikeustieteen opiskelijat ovat usein ahkeria, tunnollisia ja hyviä perusoppilaita, joilla ei välttämättä tarvitse olla mitään erityistä lahjaa. Näin on kyllä melkein kaikilla muillakin aloilla: ahkera, motivoinut ja hyvä oppilas voi päästä opiskelemaan, eikä tarvitse olla mitään erityistä taipumusta (esim. näyttelijän lahjoja, jotka ovat pitkälti synnynnäisiä).
Mukava lukea, kun kirjallisuuden opiskelua näin puolustetaan.
Haluan vielä lisätä, että oppiainehan (monin paikoin ainakin) on nimeltään yleinen kirjallisuustiede ja että opiskelu on todella, todella teoreettista. Kaunokirjallisuuden - lähinnä klassikoiden - lukemistakin opintoihin kuuluu, mutta viimeistään aineopinnoissa teoriapainotteisuus alkaa näkyä. Enkä minä ainakaan sanoisi, että poststrukturalismi olisi mitenkään kevyttä kamaa tai helppoa luettavaa.
Vielä voi huomata, että kun kyseessä kerran on humanistinen ala, luettavia sivuja per opintoviikko todellakin kertyy runsaasti.
Minne jäi yhteiskuntatieteilijöistä sosiaalityöntekijät? He ovat yhteiskunnassamme erittäin tärkeitä, surkean pienellä palkalla auttamassa ihan jokaisen arkea, jos niikseen tulee. Ei se ole pelkkää puliukkojen eläkkeiden luukulta jakoa, vaan todella raskasta työtä. Se on vaan niin hienoa mainita joku juristi ja lääkäri, ihan kuin kaikki muu olisi sitten jotain kakkosluokan tärkeyttä.
Omaa alaani miettiessäni (kaksi vuotta sitten) harkitsin myös kirjallisuuden opintoja, mutta hylkäsin sen vaihtoehdon (vaikka kaunokirjallisuutta paljon luenkin), koska minulla oli jo silloin sellainen kutina, että kirjallisuuden opiskelu on teoreettista eikä niin käytännönläheistä. Niinpä valitsin pääaineeksi historian. Sivuaineena olen lukenut Suomen kirjallisuutta, joka on ainakin vielä ollut melko käytännönläheistä. Vierastan kyllä hiukan akateemista lukutapaa, koska se on niin umpianalyyttinen (lukeminen muuttuu pakkopullaksi ja vähän konemaiseksi havaintojen tekemiseksi ja tulkinnaksi).
Hyvä, että kirjallisuuden opinnotkin (humanistisen aineet yleensä) saavat tälläkin palstalla edes hieman huomiota osakseen.
Jokainen kirjallisuuden (ja kielen/taideaineiden/kulttuuriteorian) opiskelijahan oppii ennen pitkää, että elämme tekstuaalisessa maailmassa. Siis sen, että periaatteessa kaikkea voi tulkita (lukea) ja ymmärtää kirjallisuusteorian tarjoamien käsitteistöjen kautta. Minusta tämä antaa myös aivan loistavat apuvälineet ihan mihin tahansa käytännön työhön. Otetaanpa esimerkki: olen juuri aloittanut työt uudessa liiketaloudellisessa organisaatiossa. Työtehtäviin perehtyminen on minulle etupäässä sitä, että opiskelen "tekstejä" sekä ko. organisaation "kieltä". Tähän antaa kieli- ja kirjallisuusteoreettinen osaamiseni aivan loistavat välineet ja on mukava huomata (ja nyt uskallan rummuttaa tässä omaa rintaani), että ko. välineiden avulla pärjään helposti suhteessa muihin perehdyttämisjaksolla oleviin, jotka ovat muuten lähes kaikki kauppatieteitä opiskelleita. Olisi todella toivottavaa, että myös humanististen alojen opiskelijat pääsisivät yrityselämään vahvasti mukaan ja toisivat mukanaan omaa syvällistä osaamistaan. Uskallan heittää jopa väitteen, että kirjallisuustieteilijä/kulttuurintutkija pärjäisi esim. aivan loistavasti markkinointiviestinnässä/mainonnan suunnittelussa, jopa paremmin kuin kuka tahansa perus-markkinointiekonomi. Hyvä humanistit!
Kirjallisuustiede ja kulttuuritieteet antavat varmasti substanssia, jonka avulla voi pärjätä mitä moninaisimmilla aloilla. Yritys- ja elinkeinoelämä (esimerkkinä) eivät vaan näytä arvostavan tai ainakaan tajua arvostaa humanistien osaamista. Toisaalta monet humanistit vierastavat "kylmää ja kovaa" yritysmaailmaan. Näin ollen humanisteille löytyy hyvin vähän töitä bisnesmaailmasta. Hedelmällistä varmaan olisi, jos kummatkin osapuolet avartaisivat näkökulmiaan ja hälventäsivät ennakkoluulojaan toisiaan kohtaan.
Todella karsea fakta silti on, että humanistit päätyvät usein töihin, jotka ovat alipalkattuja ja vastaavat huonosti heidän koulutustaan. Minua ainakin pelottaisi esimerkiksi folkloristiikan tai estetiikan opiskelijana tulevaisuuteni, joka ei välttämättä näyttäisi turvatulta. Historian ja filosofian opiskelijana taas tunnen enemmän turvallisuutta, koska olen päätymässä turvattuun ja selkeäpiirteiseen (vaativaan toki) opettajan ammattiin. Henkilökohtainen ratkaisuni ei ollut kompromissi tai pelkurusmainen teko, vaan aivan tietoisesti haluan koulutustani vastaavaan työhön.