Värttinäluun murtuma

Minulle tuli itselle mieleen, että saatoin itse aiheuttaa virheluutumisen kun liikuttelin ranneniveltä kipsin sallimassa rajoissa (kipsi oli sen verran löysä. Ortopedit katsoivat kuvani, ja totesivat että käsi on kaikesta huolimatta riittävän hyvä näin eikä esimerkiksi asennon korjaavaa leikkausta tarvita. Sairausloma loppuu tänään. Käsi on ok, vaikkakaan ei vielä ihan normaali. Minkälaisia ajatuksia teillä on aiheesta? Oletteko te ikinä liikuttanut niveltä yhtään kipsausaikana. Kokemuksia värttinäluumurtumasta?

Turvotusta ja kipua vieläkin. Kipua ilmeisesti saattaa jatkua aika kauankin, mutta onkohan turvotus vielä tässäkin vaiheessa normaalia?

Minulla on joskus ollut täydellinen vastaava murtuma. Käsi vedettiin kohdalleen ja kipsattiin. Koska murtuma oli täydellinen, kipsi ulottui olkapäähän saakka. Ei haitannut menoa, "kipsikoukku" vaan tytön selän taakse ja tanssiminen sujui mainiosti. Mutkahan tuohon jäi, mutta hyvin on silti käsi pelannut vuosikymmeniä.

Itselläni oli hyväasentoinen värttinäluun murtuma, mikä hoidettiin 4 viikon kipsihoidolla. Tämän jälkeen viikon olin sairaslomalla ja palasin keittiötyöhön. Kipua tuntui mutta ajattelin kuuluvan asiaan, kuten lääkäritkin sanoivat.
Kuitenkin nyt sunnuntaina töissä ollessani kuului kädestä napsahdus, ja jänne paukahti poikki samaisesta ranteesta. Nyt sitten tulossa leikkaus nopealla aikataululla. Joten älkää ihmeessä menkö liian aikaisin töihin jos käsi kipuilee. Nyt on työt tehty vähäksi aikaa ja jännitän tuleeko tuosta enää kättä keittiöhommiin.

Noilla esitiedoilla vastausta kysymykseesi on mahdotonta antaa, siihen kun vaikuttaa todella moni eri tekijä. Murtuman asennon muuttuminen ei tarkoita, että hoito olisi epäonnistunut. Olennaisempaa on kuinka paljon ja mihin suuntaan murtuman asento on heikentynyt sekä miten se vaikuttaa toimintakykyyn.

Värttinäluun murtumia ja sen hoitoa on viime aikoina tutkittu runsaasti ja on tehty useampia Suomen väestöllekin soveltuvia tutkimuksia, joiden pohjalta hoitolinjoja on muutettu selvästi järkevämpään suuntaan niin potilaan näkökulmasta katsottuna kuin myös taloudellisesti katsottuna.

Pelkän murtuman asennon tuijottamisen sijaan on keskityttävä siihen miten ko. murtuma vaikuttaa potilaan toimintakykyyn ja normaaliin arjessa selviytymiseen. On kuitenkin aina potilaan etu mikäli leikkaushoitoihin ei jouduta ryhtymään, niissä kun komplikaatioiden riski on aina olemassa eikä leikkaus muutenkaan ole läheskään aina autuaaksi tekevä asia.