Millaista elämää

Muuten ok, mut haluisin olla rakastunut.

En tiedä, kuinka lähellä on jo. Hänen kanssaan tahtoisin elää.

palstaelämää vastaillen anonyymien tyhmiin kysymyksiin.

Menneisyyden taakka on sen verran suuri että on mahdotonta enää tässä elämässä elää onnellista elämää. Pieni helpotus voisi olla jos muuttaisi toiselle puolelle maapalloa sekin on aika pieni lohtu. Näillä elämänkokemuksilla en ole enää koskaan ehyt.

Minä elän nyt niin onnellista elämää kuin voi olla. Asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. On rakkautta, on ystävyyttä, lapset, työtä ja harrastuksia sekä riittävästi sosiaalista elämää. Olen onnellinen. Toivoisin, että eräs olisi onnellinen myös.

Koko aikuisikäni olen hakenut normaalin elämänraameja joissa voin hyvin.

Olen huostassa asunut lastenkoti kasvatti, jonka elämässä on vähemmän epänormaalia kuin normaaliutta. lapsuuteni kului ns. seikkailusta toiseen vieden jatkuvassa tasapainoilussa haastavissa adrenaliinit nostavissa tilanteissa. Lapsuuteni oli kiikkulauta jossa yritin tasapainoilla selviytyen. Elämästäni ei puuttunut vauhtia, seikkailuja, vaarallisia tilanteita.

Jälkihuollon päätyttyä (Täyttäessäni 21- vuotta) irtaannuin kaikista lastensuojelun siteistä ja avut ja valvonnan heidän piiristä loppuivat alkoikin yritys opetella itse hallitsemaan itseään ja omaa aikuista elämää. Se oli taiteilua menneen elämäni, lapsuuteni tottujen arkikuvioiden, huostaanoton jälkien ja yhtäkkisen jälkihuollosta vapautumisen välillä. Hain tasapainoa ja omaa tietäni.

aikuisuus tuosta 21 v eteenpäin ilman minkään lastensuojelun tahon valvontaa oli aika kaoottista itsensä ja elämisen tyylin hakeamista. Kai se sitä aikuistumista ja oman paikkansa löytämistä oli samalla.

Palasin helposti lapsuuden raameihin eli kaoottisuuteen ja elämään josta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kunnes ymmärsin että se nimenomaan ylläpitää minun sairautta ja sairastumisriskiä masennukseen ja ahdistuneisuuteen.

aloitin elämäni kuntorempan. Halusin elämän jota en koskaan ollut elänyt lapsuudessani.
Tasaisen, rutiinnomaisen, tylsän, tavallisen, turvallisen. TAVALLISEN. Ei vauhtia, ei vaaroja, ei seikkailua ei enää adrenaliinin syöksyyn nostavia tilanteita,

Nyt pääpuitteiltaan elämäni on sellaista mitä olen halunnut ja voin paremmin.
Heti jos elämässäni alkaa esiintymään liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita huomaan reagoivani ahdistuneisuudella eli tämä elämä johon olen pyrkinyt on se mitä tarvitsen ja se josta olen yrittänyt irrottautua on se jossa voisin huonosti.


Aina on tietty jotain asioita jota parantaa haluaisi elämässään mutta pääpuitteet on nyt ne jotka haluankin niiden olevan jotta asiani ovat hyvin.