Olettepa saaneet olla taas muutamia päiviä minulta rauhassa. Pari kertaa olen käynyt vilkaisemassa, mutta olen todennut ”keskustelun” sellaiseksi, että siihen ei ole tehnyt mieli osallistua.
Nyt olen tehnyt muuta ja mielekkäämpää. Vaimoni kuolemasta on kulunut kohta jo neljä kuukautta, ja vihdoin uskalsin ryhtyä työstämään hänen pitkän sairautensa ajan pitämistäni nettipäiväkirjoista jatko-osaa muutamia vuosia sitten julkaistuille muistelmilleni. Sitä työtä olen tehnyt päivittäin. Se on ollut minulle katarsis, joka on tehnyt kauniita muistoja myös raskaimmista tapahtumista. Jospa muisteluillani olisi vielä joskus jotakin annettavaa myös muille, ennen muita läheisilleni.
Noin kuukausi ennen kuolemaansa vaimoni vilkaisi pyynnöstäni tätä keskustan saitin ”keskustelua”. Noita päiväkirjoja työstäessäni on monesti palannut mieleeni vaimoni ihmettelevä katse ja paheksuva ääni hänen kysyessään minulta: ”tuollaistenko ihmisten kanssa sinä haluat seurustella”?
Noita viime päivienkin ”keskusteluja” vilkaistuani olen nyt esittänyt saman kysymyksen itselleni. Vastaukseni on: sitä minä en halua tehdä, en todellakaan. Minulla on kyllä aikaa vaikka mihin, mutta niin joutavaa aikaa minulla ei ole, että viitsisin sitä enää tuollaiseen käyttää. En edes kepulaisia härnätäkseni, sillä eihän se ole kaunista eikä mitenkään sopivaa kiusata yksinkertaisia ihmisiä.
Olen minä täältä yhtä ja toista saanutkin. Mielipidepankin, Jaba 43:n, Antiteesin ja eräiden muidenkin kirjoitukset ovat usein pysäyttäneet minut ajattelemaan ja avartaneet maailmankuvaani, vaikka en ole läheskään aina ja kaikessa jakanut heidän näkemyksiään. City-Kustaa ja Rautalehti esittävät railakkaasti mielipiteitään, joihin joskus voi yhtyä vakavissaan, joskus toiste ottaa ne huumorilla. Samaa sanoisin Wiljamista, jota ei ole tainnut pitkään aikaan täällä näkyä.
Onhan täällä toki joku kepulainenkin esiintynyt ihan eduksi itselleen ja asialleen ja antanut joskus jotain ajateltavaa myös minulle, vaikka asennoitumiseni kepuun on sama kuin sillä entisellä juutalaisella Nasaretiin (”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”?) Tuollaiset Emeritukset, Mikko-Bernhardit, CITY-Keskusta-hörhöt ja Jo vain-reppanat ovat merkittävästi vahvistaneet epäilystäni.
Paljon myönteisempää en voi ajatella niistä ”kepupsykologeista”, joilla ei juuri koskaan ole vastaansanomista esittämääni asiaan, mutta sen sijasta he oman henkilöllisyytensä nimimerkittömyyteen peittäen ryhtyvät ruotimaan esittäjää tehden siitä kaikki kielteiset ominaisuudet omaavan kummajaisen, jonka inhimillisin ulottuvuus on narsismi. Tuollaisiin olen voinut suhtautua vain huumorilla. ”Narsismiani” olen selittänyt sillä, että ”se on teidän syytänne; en tiennyt olevani näin hyvä, ennen kuin tutustuin teihin, kepulaiset”.
Miksiköhän heillä ei ole vastaansanomista minun sanomalleni? No, jätkäajoiltani Lapin savotoilta muistuu mieleeni tähän hyvin sopiva metafora: ”milläs ruumis pieree, kun perse on jäässä”. Eihän noilla noviiseilla ole tietoja mistään muusta enempää kuin psykologiastakaan, millä alueella he turhaan luulevat pystyvän asiantuntemattomuutensa jotenkin peittämään.
Saitin ”kepukingi” Oiva Härkönen kyllä tuntee asioita, jopa historiaakin, ja olen muutaman kerran yrittänyt käynnistää keskustelua hänen kanssansa, mutta ei siitä ole mitään tullut. En varmaan ole tarpeeksi poliittinen ymmärtääkseni Oivan ajatusmaailmaa. Oivan kaksinaamainen mutta yksisilmäinen poliittinen ”änkyryys” yhdistyneenä hänen täydelliseen huumorintajuttomuuteensa usein tympäisee ja joskus ihan raivostuttaa niin, että reagoin häneen ironialla tai rupean käyttäytymään turhan aggressiivisesti, jolloin Oiva lopettaa keskustelun ennen kuin se on alkanutkaan. Ja näkyyhän tuo Oivakin nyttemmin heittäytyneen ”kepupsykologiksi” antaen minulle terroristi- yms. määreitä.
Joten ei minulla tosiaan ole mitään tarvetta täällä esiintyä yhtenään. Voin käydä silloin tällöin lueskelemassa Mielipidepankin ja muiden fiksuimpien esityksiä ja voinpa joskus heittää heille ja kenties myös jollekin muulle asiallisesti esiintyvälle vastineen, mutta omia avauksia täällä tehdäkseni täytyy todella olla aihetta siihen; itseäni huvittaakseni tai muita kiusatakseni en aio niitä enää tehdä.
Historian saitille, jolle juuri laitoin yhden kirjoitukseni (linkki siihen alla) aion kyllä kirjoitella silloin tällöin, mahdollisesti myös yleisen politiikan saitille, mutta nimenomaan tämä keskustan saitti on mennyt yleisilmeeltään kovin masentavaksi; tämä ei minua enää juuri innosta. Mutta kirjoitelkaa toki minua sitkeämmät valistajat, Mielipidepankki, Jaba 43 ja muut, vaikka ei teidän hyväkään kylvönne taida täällä satoa kantaa, sillä maaperä on kova ja laiha – kärsii kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta, niin lantapuolueen saitti kuin onkin.
Teitä, kiihkeimmät kepulaiset, on tarpeetonta kehottaa jatkamaan; sen te teette joka tapauksessa, sillä mitäpä muutakaan tekemistä teillä olisi. Hikoilkaa siis lietenne ääressä keittäessänne lientä soppaan, minkä nimenä on kepun asia ja Kekkosen kunnia. Antakaa vain liemenne kiehua, mutta soppaa siitä ei koskaan tule. Ettekö ole huomannut, että se soppa ei ole enää ruokalistalla? Siihen ei saada enää aineksia, kun tavarantoimittaja – se Suuri ja Mahtava – on tehnyt konkurssin.
Nyt olen tehnyt muuta ja mielekkäämpää. Vaimoni kuolemasta on kulunut kohta jo neljä kuukautta, ja vihdoin uskalsin ryhtyä työstämään hänen pitkän sairautensa ajan pitämistäni nettipäiväkirjoista jatko-osaa muutamia vuosia sitten julkaistuille muistelmilleni. Sitä työtä olen tehnyt päivittäin. Se on ollut minulle katarsis, joka on tehnyt kauniita muistoja myös raskaimmista tapahtumista. Jospa muisteluillani olisi vielä joskus jotakin annettavaa myös muille, ennen muita läheisilleni.
Noin kuukausi ennen kuolemaansa vaimoni vilkaisi pyynnöstäni tätä keskustan saitin ”keskustelua”. Noita päiväkirjoja työstäessäni on monesti palannut mieleeni vaimoni ihmettelevä katse ja paheksuva ääni hänen kysyessään minulta: ”tuollaistenko ihmisten kanssa sinä haluat seurustella”?
Noita viime päivienkin ”keskusteluja” vilkaistuani olen nyt esittänyt saman kysymyksen itselleni. Vastaukseni on: sitä minä en halua tehdä, en todellakaan. Minulla on kyllä aikaa vaikka mihin, mutta niin joutavaa aikaa minulla ei ole, että viitsisin sitä enää tuollaiseen käyttää. En edes kepulaisia härnätäkseni, sillä eihän se ole kaunista eikä mitenkään sopivaa kiusata yksinkertaisia ihmisiä.
Olen minä täältä yhtä ja toista saanutkin. Mielipidepankin, Jaba 43:n, Antiteesin ja eräiden muidenkin kirjoitukset ovat usein pysäyttäneet minut ajattelemaan ja avartaneet maailmankuvaani, vaikka en ole läheskään aina ja kaikessa jakanut heidän näkemyksiään. City-Kustaa ja Rautalehti esittävät railakkaasti mielipiteitään, joihin joskus voi yhtyä vakavissaan, joskus toiste ottaa ne huumorilla. Samaa sanoisin Wiljamista, jota ei ole tainnut pitkään aikaan täällä näkyä.
Onhan täällä toki joku kepulainenkin esiintynyt ihan eduksi itselleen ja asialleen ja antanut joskus jotain ajateltavaa myös minulle, vaikka asennoitumiseni kepuun on sama kuin sillä entisellä juutalaisella Nasaretiin (”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”?) Tuollaiset Emeritukset, Mikko-Bernhardit, CITY-Keskusta-hörhöt ja Jo vain-reppanat ovat merkittävästi vahvistaneet epäilystäni.
Paljon myönteisempää en voi ajatella niistä ”kepupsykologeista”, joilla ei juuri koskaan ole vastaansanomista esittämääni asiaan, mutta sen sijasta he oman henkilöllisyytensä nimimerkittömyyteen peittäen ryhtyvät ruotimaan esittäjää tehden siitä kaikki kielteiset ominaisuudet omaavan kummajaisen, jonka inhimillisin ulottuvuus on narsismi. Tuollaisiin olen voinut suhtautua vain huumorilla. ”Narsismiani” olen selittänyt sillä, että ”se on teidän syytänne; en tiennyt olevani näin hyvä, ennen kuin tutustuin teihin, kepulaiset”.
Miksiköhän heillä ei ole vastaansanomista minun sanomalleni? No, jätkäajoiltani Lapin savotoilta muistuu mieleeni tähän hyvin sopiva metafora: ”milläs ruumis pieree, kun perse on jäässä”. Eihän noilla noviiseilla ole tietoja mistään muusta enempää kuin psykologiastakaan, millä alueella he turhaan luulevat pystyvän asiantuntemattomuutensa jotenkin peittämään.
Saitin ”kepukingi” Oiva Härkönen kyllä tuntee asioita, jopa historiaakin, ja olen muutaman kerran yrittänyt käynnistää keskustelua hänen kanssansa, mutta ei siitä ole mitään tullut. En varmaan ole tarpeeksi poliittinen ymmärtääkseni Oivan ajatusmaailmaa. Oivan kaksinaamainen mutta yksisilmäinen poliittinen ”änkyryys” yhdistyneenä hänen täydelliseen huumorintajuttomuuteensa usein tympäisee ja joskus ihan raivostuttaa niin, että reagoin häneen ironialla tai rupean käyttäytymään turhan aggressiivisesti, jolloin Oiva lopettaa keskustelun ennen kuin se on alkanutkaan. Ja näkyyhän tuo Oivakin nyttemmin heittäytyneen ”kepupsykologiksi” antaen minulle terroristi- yms. määreitä.
Joten ei minulla tosiaan ole mitään tarvetta täällä esiintyä yhtenään. Voin käydä silloin tällöin lueskelemassa Mielipidepankin ja muiden fiksuimpien esityksiä ja voinpa joskus heittää heille ja kenties myös jollekin muulle asiallisesti esiintyvälle vastineen, mutta omia avauksia täällä tehdäkseni täytyy todella olla aihetta siihen; itseäni huvittaakseni tai muita kiusatakseni en aio niitä enää tehdä.
Historian saitille, jolle juuri laitoin yhden kirjoitukseni (linkki siihen alla) aion kyllä kirjoitella silloin tällöin, mahdollisesti myös yleisen politiikan saitille, mutta nimenomaan tämä keskustan saitti on mennyt yleisilmeeltään kovin masentavaksi; tämä ei minua enää juuri innosta. Mutta kirjoitelkaa toki minua sitkeämmät valistajat, Mielipidepankki, Jaba 43 ja muut, vaikka ei teidän hyväkään kylvönne taida täällä satoa kantaa, sillä maaperä on kova ja laiha – kärsii kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta, niin lantapuolueen saitti kuin onkin.
Teitä, kiihkeimmät kepulaiset, on tarpeetonta kehottaa jatkamaan; sen te teette joka tapauksessa, sillä mitäpä muutakaan tekemistä teillä olisi. Hikoilkaa siis lietenne ääressä keittäessänne lientä soppaan, minkä nimenä on kepun asia ja Kekkosen kunnia. Antakaa vain liemenne kiehua, mutta soppaa siitä ei koskaan tule. Ettekö ole huomannut, että se soppa ei ole enää ruokalistalla? Siihen ei saada enää aineksia, kun tavarantoimittaja – se Suuri ja Mahtava – on tehnyt konkurssin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.