Tuntuu siltä etten pääse elämässäni mitenkään yli traumoista ja nykyisistä ongelmista kuten sos. tilanteiden pelosta, ahdistuneisuudesta ja muista ongelmista. Olen käynyt eri psykoterapioissa todella paljon, käyttänyt säännöllisiä lääkityksiä ja jopa huolehtinut että peruselintavat on kunnossa. Olen normaalipainoinen, en käytä päihteitä jne. Yhtenä hoitokeinona olen käyttänyt ongelmieni torjumista ja kieltämistä, tuloksetta tietenkin. Olen yrittänyt hankkia sisältöä elämääni harrastuksista ja ihmissuhteista, josko niistä olisin tullut jotenkin onnellisemmaksi. Kaikista näistä huolimatta en koe parantuneeni psyykkisesti tarpeeksi. Olen todella onneton, ollut jo pitkän aikaa vaikka päällepäin vaikutan normaalilta. Nyt viime aikoina on tullut todella voimakkaana itsetuhoisia haaveita; haluaisin ihan oikeasti tappaa itseni, mitenkään asiaa kaunistelematta. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että tämä elämä on jo niin nähty minun osalta, vaikka olen vasta nuori aikuinen. Surullista, mutta totta.
Onko ketään, jolla on samanlaisia kokemuksia? En kaipaa sitten mitään kuittailua tai jeesusjuttuja. Tämä on vain minun kokemukseni, surullinen sellainen enkä haluaisi satuttaa ketään tällä.
Onko ketään, jolla on samanlaisia kokemuksia? En kaipaa sitten mitään kuittailua tai jeesusjuttuja. Tämä on vain minun kokemukseni, surullinen sellainen enkä haluaisi satuttaa ketään tällä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni on hyvää kokemusta terapiasta. Jotkin ongelmat ovat niin vaikeita ettei kolmen vuoden terapia riitä niitä selvittämään. Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasikin on niin. Selvistys veisi enemmän aikaa kuin mitä olet terapiassa käynyt. Et ole kokenut lääkkeistä tarpeeksi hyötyä, vielä voisi löytyä sopivampi lääkitys. Kuulostat ahdistuneelta ja masentuneelta. Sinun pitää saada apua lisää, tuollainen avuttomuus varmasti käy raskaaksi kuten kerrot sinulla olevan itsetuhoisia ajatuksia.
Viha hoitojärjestelmää kohtaan syntyi minussa kun luin kirjoituksesi. Toivotan sinulle voimia. Olet tyypillinen hoitojärjestelmän uhri, kulkenut muka hoidoissa, syönyt lääkkeitä, jotka ovat tehneet sinusta niihin riippuvaisen. Näen että kärsit lääkkeiden haitoista jos syöt niitä vielä, jos et enää käytä, kärsit vieroitusoireista.
Masennuslääkkeiden haitat eivät poistu vaikka kävisi loppuelämän terapiassa. Sosiaalisen tilanteiden pelko ja ahdistus diagnosoidaan yleisesti ihmisillä kun heidät ensin turrutetaan lääkkeillä niin että persoonallisuus turtuu. Kun ei enää voi olla oma itsensä, se heijastuu vuorovaikutukseen ja luonnollisesti outo olotila ahdistaa. Lääkärit ovat laittaneet sinut elämään keinotekoista huumeelämää, se oikea sinä uinut jossain muualla.
Voisitko ajatella olotilaasi tältä kannalta?
Heitä, ap, lusikkasi nurkkaan! Yhteiskunta tulee varsin hyvin toimeen ilman sinunlaista syöpäläistä. Monta miljoonaa veroeuroa on tuhlattu teidän luuserien vuoksi. Ette tule ikinä olemaan kunnon veronmaksajia. Jos et mene työelämään, on parempi kun menet metsään ja etsit vahvan puunoksan.
Saitpas oksennetuksi pahan olosi tänne. Helpottiko?
Vinkki: tulevaisuudessa voisit oksentaa ajatuksiasi vaikka paperille ja olla loukkaamatta eläviä, tuntevia yksilöitä inhottavilla ajatuksillasi. Mahdollisesti voisit myös näyttää paperia jollekin ammattiauttajalle.
Totuuden puhujaa ei maailma rakasta
Kaikissa asioissa on vähän totuutta, jopa minun aiemmassa kommentissani joka oli sinulle tarkoitettu.
Hehheh niissä on niiin vähän totuutta että se hukkuu siihen sontaan jota suollat
Niinhän sinä luulet, totuus voittaa.
Mutta sinun aivoillesi tämä voi olla liian avartavaa näin yhtäkkisesti, joten jätetään asia kytemään siksi aikaa, että kasvat. Kannattaa muistaa sekin, että jotkut eivät kasva ikinä.
Taidat kerjätä vain huomiota.
Väärä keino saada huomiota tuolla tavoin. Nyt silti sait mitä tahdoit. Oletko tyytyväinen?
Kaksi ensimmäistä kommenttia ovat mielestäni olleet asiallista ja miellyttävää luettavaa, kiitos niistä, mutta pitihän tännekin tulla joku trolli tai muu todellinen syöpäläinen lyömään lyötyä.
Sitä vaan, että olen työelämässä tällä hetkellä. Ei se, että on käynyt terapiassa ja syö lääkkeitä tee automaattisesti ei-työelämässä olevaksi.
Työelämässä? Ettet vai ole se työkaveri, joka on työpaikalla, jos ei ole saikulla, eikä saa mitään aikaiseksi. Toiset saavat tehdä hänenkin työt.
Kyllä teidänlaiset tunnetaan.
Missä hänen mielestäsi sitten pitäisi olla?
Eläkkeellä ei saa mielestäsi olla eikä työelämässäkään. On sitä jossain oltava.
Käytätkö aivojasi lainkaan ja osaatko päättää mitä mieltä nyt oikeasti olet?
Ihme tuuliviiri pahanolon purkaja. Kyllä teidänlaiset tunnetaan.
Vastaan mahdollisesti viimeisen kerran tähän ketjuun. Vähän faktoja tähän kehiin ensiksi: olen ollut todella tunnollinen ja kehuttu työntekijä, en ole ollut saikullakaan aikoihin. Tietäisivätpä siellä työyhteisössäni miten kyllästynyt olen jo elämään.
Entistä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että juurikin "heitän lusikan nurkkaan" niin kuin eräs sen ilmaisi. En vain näe, että elämällä on mulle mitään annettavaa koska kaikki mahdolliset hoidot olen kokeillut ja pidemmän päälle todennut toimimattomiksi. Tiedän jo etukäteen millainen paskamyrsky on luvassa läheisteni keskuudessa, jos kuolen, mutta en näe tässä kitkuttelussakaan mitään järkeä enää. :( Eivät hekään voi auttaa mua, enkä halua vaivata heitä ongelmillani. En osaa tätä tämän paremmin muotoilla.
Oletko päässyt neuromodulaatiohoitoihin? Itse myös käynyt terapian ja lääkekokeiluja takana paljon... En kuitenkaan saanut lähetettä ko. hoitoihin. Epätoivoinen olo.
Tutustu aloittaja taikasieniin, eli psilosybiinisieniin. Niistä on moni saanut apua. Löytyy tietoa suomeksi ja englanniksi vielä enemmän. Ne ovat hallusinogeeneja ja tietenkin kiellettyjä Suomessa. Mutta huumeista ne ovat kaikkein turvallisimpia, eivätkä aiheuta tutkitusti minkäänlaisia vieroitusoireita tai riippuvuutta. Sellainen sivusto Suomessa kuin psilosybiini.info sisältää paljon tietoa.
....psykoterapiassakaan ei kuitenkaan kyetä tunkeutumaan niin syvälle ajatuksiin ja kaikkiin käsityksiin, mitä olisi tarvis, kun asiat kasautuvat kuitenkin jopa vuosikymmenien aikana. Olin myös joskus, mutta ei juuri mitään apua. Lääkkeet auttoi aikanaan, mutta menettivät tehon. Eikä siinä tule asiat lääkkeillä ratkaistuiksi. Joten mitä enemmän olen lukenut noista sienistä sitä vakuuttuneempi olen, että jos niitä ottaisi riittävän suuren määrän kerralla ja pääsisi kunnolla egon kanssa tekemisiin, niin se ratkaisisi masennusongelmat. Olen vain melko pieniä määriä joskus kokeillut sieniä. Ajatukset on sellaisia päähänpinttymiä ja ne täytyisi nähdä täysin uudessa valossa.
Eft-terapia on monia masentuneita auttanut.