Matkapahoinvointi

On täysin normaalia! Koska olit kuskina, pystyt seuraamaan koko ajan ympäristöä ja korvien kaarikäytävien liiketunnistus sekä silmien havainnot toimivat yhteen. Tällöin ei tule matkapahoinvointia. Joillakin ihmisillä tuo liiketunnistus on erittäin herkkä, eikä välttämättä ulos katselukaan riitä rauhoittamaan tilannetta. Itselläni tilanne on tästä välistä. Jos näen ulos ja silmät "todistaa" liikkeen, en tule matkapahoinvoivaksi. Mutta jos olen jossain sisätiloissa niin silmät väittää etten liiku, kun taas korvien liiketunnistus kokee liikkumista niin laatta lentää. Tarvitsen useimmiten matkapahoinvointilääkityksen jos matkustan vaikkapa laivalla pienessäkin tuulessa. Jotkut ihmiset taas tulevat pahoinvoivaksi kun matkustavat selkä menosuuntaan. Tuolloin silmät antavat väärää informaatiota liikesuunnasta.

Tuo pätee myös itselläni, selkä menosuuntaan ja mutkainen tie = oksu. Sama homma jos luen kirjaa / karttaa matkustajana = oksu. Huvipuistoissa kaikki pyörivät laitteet saa unohtaa..

Ihan normaalia se on, jos on sisäkorvaongelma.
Olen itse pahoinvoiva autossa. En niinkään lentokoneessa.
Matkapahoinvointi on sisäkorvaongelma.
Korva on tasapainoelin.
Ei tartte mennä ylös alas, mutkatkin saa voimaan pahoin.
Pahoinvointi aktivoituu myös jonkun verran silmien kautta.
Silmät, korvat, aivot ovat yhteistyössä.
Jos esimerkiksi silmissä vilisee ajomatkalla puita, taloja yms.
se vaikuttaa sisäkorvaan aivojen välityksellä.
Pahoinvointi ja oksetuksin voi alkaa ja jatkua kauan matkan jälkeen.

Aloitus kuului: "En ymmärrä....jne". Eli siis aloittajan ongelma on ymmärryksessä. Hän ei ymmärrä. Bonjaa, hiffaa, käsitä, tajua. Järki ei riitä. Näitä on Suomessa paljon.
Kaverin ongelma taas oli välikorvassa. Hän tuli pahoinvoivaksi. Sekään ei ole vika, vaan ominaisuus.