Minkälaiseksi kuvittelisit sen paljon puhutun ikuisen elämäsi muodostuvan ?
Ikuinen elämä ?
vm41
63807
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Luetuimmat keskustelut
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Tiedätkö yhtäkään näistä "julkkiksista"? Elämäni biisi vieraslista la 10.10. hämmästyttääElämäni Biisissä on totuttu näkemään suomalaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat koko kansalle tuttuja. Vieraita on ollut mm. viihteen, taiteen, tieteen, urheilun, politiikan ja kulttuurin saralta. Jos on ollut koko …
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Vappu Pimiä lataa suorat sanat MasterChef-kritiikistä: "Tee niin tai näin, niin se on aina..."Vappu Pimiä liittyi viime MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoon. Pimiän rinnalla tuomaroivat Helena Puolakka ja Henri Alén. Pimiä toi tuomarikolmikkoon näkemystä ja kulmaa huippuravintoloiden keittiöide…
- Sahan puupulaSahalla pitää olla valtava puupula kun Varikkosuoran uudelta myyntipaikan tontilta piti kaataa kaavassa suojellut puut? Kuinka ELINvoimaVALIOlautakunta antanut luva tälläiseen liito-oravien reitipuiden joukkotuhoon. Mas…
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
- On aika ottaa sinuun etäisyyttäKohtalo tuli apuun ja järjesti sille puitteet. Ei sillä että olisi tyytyväinen, päinvastoin.
- Uusi kunnanjohtajaJokos tekoäly on kertonut, kenestä paras uusi kunnanjohtaja? Ketä persut vastustaa?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Epäilen, että en taida elää ikuisesti.
Entäpä itse?
Konttusillaan, tai sillai kädet pystyssä kuin telttakokouksissakin.
Ei tarvitsisi juoda, syödä, kusta, ei paskantaa.
Ei myöskään tarvitsisi alapesuja suorittaa niin usein kun sexihommia ei enää olisi.
Totta. Ikuinen elämä olisi äärimmäisen tylsää ja sehän siis kestäisi loputtomasti. Se olisi helvetti.
Käsitykset ikuisesta elämästä eivät vaikuta kovin järkeviltä ainakaan Raamatun kirjoitusten ja tieteellisen tutkimuksen valossa.
Tieteellisen tutkimuksen perusteella ihminen on itsestään ja ympäristöstään tietoinen olento vain aivoiltaan ja ruumiin toiminnoiltaan (ml. aistit) terveenä yksilönä, ei esimerkikssi hedelmöityneenä munasoluna tai koomapotilaana tai loiseksi jääneenä solukasautumana kaksoissisaruksensa sisällä. Niinpä oletukset, joiden mukaan ihmiseen liitettäisiin aineeton henki tai sielu hedelmöitymisen hetkellä tai sen jälkeen, ovat todennäköisesti virheellisiä uskomuksia.
Ihminen ei ole kaikesta päätellen aineeton henki tai sielu liharuumiissa. Raamatussa puhutaan hengestä ja sielusta usein toistensa synonyymina, mutta pariin otteeseen kreikkalaisesta filosofiasta lainatulla tavalla nämä on erotettu toisistaan siten, että ihminen olisi kokonaisuutena henki, sielu ja ruumis. Käytännössä ihmisen hengellä tai sielulla tarkoitetaan kuitenkin ihmistä kokonaisena olentona tai hänen hengellisiä kykyjään tai ominaisuuksiaan, joita ovat tahto, ajatukset, mieli, järki, tieto, muisti ja tunteet.
Raamatun kirjoitukset ovat ristiriitaisia sen suhteen, jatkaako ihminen tietoista olemista ruumiin kuoleman jälkeen henkenä tai sieluna vai ei. Kirjoittajat ovat siten olleet eri mieltä keskenään tästä asiasta. Uuden testamentin kirjoitukset pohjaavat pitkälti vanhan liiton kirjoituksiin, joissa puhutaan kuolleiden ylösnousemuksesta tai ruumiin ylösnousemuksesta iankaikkisen elämän toivona. Paavalin teologia näyttää toisaalta puoltavan ruumiin ylösnousemusta iankaikkisen elämän toivona, mutta toisaalta hän puhuu myös ihmisen hengen elämästä ruumiista irrallisena itsestään tietoisena olevaisena.
Tällaiset ristiriidat ovat tyypillisiä Raamatun kirjoituksissa. Kun pohditaan ikuisen elämän järkevyyttä yleisellä tasolla Raamattuun perustuvalla tavalla, niin tullaan melkoiseen umpikujaan tai sekamelskaan. Jos ihminen olisi itsestään tietoinen ja ikuisesti elävä olento vain ruumiillisesti elävänä, niin silloin ruumiin ylösnousemuksessa ikuisen elämän toivona olisi järkeä, mutta millainen olisi se "uusi maailma", jossa ruumiillisesti elävät olennot ovat turvassa onnettomuuksilta, luonnonkatastrofeilta ja aurinkokuntaamme lopulta uhkaavalta tuholta?
Niin, sellainen maailma pitäisi perustua kokonaan erilaiseen fyysiseen todellisuuteen kuin jossa me nyt elämme ja sellaiseen jotkut kristityt myös uskovat. Raamatussa on silti kuvauksia tästä nykyisestä maasta uudistetussa muodossa, jossa vanhurskaat saisivat sitten elää ikuisesti onnellisina ruumiillista elämää... mutta jos ihminen on ruumiin ylösnousemuksen jälkeen edelleen lihaa ja luuta oleva ruumiillinen olento niin kuin Jeesus, niin missä se Jeesus tällä hetkellä ruumiillisena olentona elää? Jumalan tykönä taivaassa, mutta sen taivaan täytyisi olla tämän näkyväisen kaikkeuden (universumin) ulkopuolella...
Jotkut ajattelevat niin, että Jeesus on muuttunut aineettomaksi hengeksi noustuaan ylös taivaaseen Jumalan tykö. Jos näin olisi tapahtunut ja ikuinen elämä olisi hengen elämää taivaassa, niin mihin ruumiin ylösnousemusta yleensä tarvittaisiin? Kristillisessä teologiassa ei ole tässä kohdassa kovinkaan paljon järkeä, mutta toki se voi olla totta suuremmalla todennäköisyydellä kuin se, että puutarhakeiju olisi olemassa. Vaikka todennäköisyys on pieni, niin se on silti olemassa. Järki ja todisteet puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kuoleman jälkeistä ikuista elämää tai viimeistä tuomiota ei ole olemassa muualla kuin taruissa, joita jotkut pitävät totuutena.
Koeta tiivistää.
Kukaan ei jaksa lukea noita romaanejasi, joten tuhlaat aikaasi.
Ei, ei se sitä tarkoita kun joku tarina tai kirjoitus on vanha, että se olisi todellisuutta.
Gilgames , eeppinen runoelma on yli neljä tuhattavuotta vanha mutta sekin on erään henkilön sepitelmä.
Niin mistä löytyy Raamattuun kirjoitetut tekstit jotka ovat autenttisia ja niinden kirjoittaja on todellisuudessa elänyt henkilö joka on merkitty historiallisiin lähteisiin.
Joo mutta Kalevala-eeppos siinä vasta kokoelma jolla sitä suomalaista sisua.
Harmittaako sinua se, että en usko siten kuin kristityt uskovat sinun mielestäsi? On silti metkaa, että olen ateistien mielestä kristitty, vaikka en ole kristitty kristittyjen uskovien mielestä enkä edes itseni mielestä - tai jos olen kristitty, niin olen huono sellainen.
"Gilgames , eeppinen runoelma on yli neljä tuhattavuotta vanha mutta sekin on erään henkilön sepitelmä."
Gilgamesh eepos ja Inannan manalanmatka ovat vanhimpia tunnettuja kirjallisia lähteitä siitä, mistä ikuisen piinahelvetin ja sielun kuolemattomuuden opit ovat saaneet alkunsa. Ne ovat kehittyneet muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta nykyiseen muotoonsa Egyptin Kuolleiden kirjan, kreikkalaisen mytologian ja Platonin filosofian, zarathustralaisuuden, juutalaisten tarujen ja katolisen kirkon kautta.
"Niin mistä löytyy Raamattuun kirjoitetut tekstit jotka ovat autenttisia ja niinden kirjoittaja on todellisuudessa elänyt henkilö joka on merkitty historiallisiin lähteisiin."
Ei mistään. Raamatun kirjoituksia ei ole kirjoittanut yksikään historiallinen henkilö. Mielikuvitusystävämme Jumala on kirjoittanut ne omalla sormellaan. Sen vuoksi voimme lukea niitä. Jos Jumala ei olisi kirjoittanut Raamattua, niin sitä ei olisi olemassa. Niinpä Raamattu on väkevä todistus Jumalan olemassaolosta.
Miten niin kukaan historiallinen ihminen ei ole kirjoittanut Raamatun kirjoituksia? Oletko ihan pimeä? Pölvästi?
Tietenkin Raamatun kirjoittajat ovat ihmisiä, mutta keitä he ovat: siitä on eri mielipiteitä. Osa on pseudepigrafeja, osa sen henkilön kirjoittamia tekstejä, jonka nimeen ne tekstit on pantu. Esimerkiksi Paavalin tiedetään jopa ateistien suorittaman tutkimuksen mukaan kirjoittaneen noin seitsemän kirjettä todellisille seurakunnille sen sijaan, että ne kirjeet olisivat kokonaan keksittyä fiktiota.
>>>Mielikuvitusystävämme Jumala on kirjoittanut ne omalla sormellaan.<<<
Siinäpä päivän huumoripläjäys : D
Usein tyydyn sanomaan että köyhyys ei aina ole aineellista.
”Ihminen ei ole kaikesta päätellen aineeton henki tai sielu liharuumiissa. Raamatussa puhutaan hengestä ja sielusta usein toistensa synonyymina, mutta pariin otteeseen kreikkalaisesta filosofiasta lainatulla tavalla nämä on erotettu toisistaan siten, että ihminen olisi kokonaisuutena henki, sielu ja ruumis.”
Henki tai sielu ovat molemmat aika epämääräisiä käsitteitä.
Jos asetat itsesi kivikautisen ihmisen tasolle ja näet maassa kaksi liikkumatonta ruumista. Toinen on liikkumaton eli kuollut. Toinen ruumis hengittää, joten siinä on ’henki’. Näen, ettei ’hengellä’ alunperin tarkoitettu mitään muuta kuin elämistä eli hengissä olemista.
Sielu on uskovien mukaan se osa meitä, joka on ruumiista irrallinen ja jatkaa elämistä kuoleman jälkeen. Mutta on hyvin epäselvää, mitä tietoisuudenosia se pitää sisällään. Yleensä siihen lasketaan tietoinen osa meistä ja mahdollisesti myös se aivojemme alitajuntainen osa, joka tuottaa tunnereaktiot. Se kuuluuko muisti osaksi sielua on epämääräistä, koska dementikkohan on jo tämän osan sielua menettänyt. Yleensä uskovat eivät tälläisiä asioita vaivaudu miettimään, koska se saattaa pahimmillaan herättää epäilyjä uskoa kohtaan.
" Kukaan ei jaksa lukea noita romaanejasi, joten tuhlaat aikaasi. "
Mistä sä sen tiiät ettei kukaan jaksa? Oot sä joku kaikkitietävä?
Minä tiivistän:
Ilman kehoasi, aivojasi ja aistejasi sinä et ole sinä. Siinä mielessä on aivan sama, missä sinun tuleva "sielusi" majailee.
Ilkeänä ihmisenä oikein toivon että kristityille suodaan ikuinen elämä taivaassa, ilman peruutusoikeutta. Siinä oppivat matematiikkaakin ihan konkreettisesti käytännön esimerkkien kautta. Kuten mikä ero on 6000:lla ja miljardilla. Tai kun puhutaan ikuisuudesta on miljardikin vielä mitättömän pieni luku.
Niin, taivaassa voi tyhmästäkin tulla viisas, kun on tarpeeksi aikaa opiskella eikä genomi rajoita oppimista... vai rajoittaako sittenkin?
En nyt omalta kohdaltani asiaa ajattele, mutta taivaassa olijoiden täytyy siellä onnellisia ollakseen olla hyvin säälimättömiä olentoja.
Ajatellaanpa vain jotain hurskasta perheenemäntää, joka ei kaikista kyyneleistään ja rukouksistaan huolimatta saanut rakasta renttumiestään tai -lastaan käännytettyä. Kun hän havaitsee ettei näitä rakkahimpia taivaan tungoksessa löydykään, hänen taivaalliset ajatuksensa varmaankin johtuvat siihen ajatukseen, että heidän täytyy olla jossain muualla.
Niin ollen ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin että hän paaduttaa sydämensä ja iloitsee itsekkäästi taivaallisesta olotilastaan, tai sitten mikäli hän on hyvä, kärsii ja kyynelehtii ikuisesti rakkaimpiensa vuoksi.
No, ikuinen piinahelvetti on todistetusti pakanoiden taikauskoa ja tarua, joten se ei ole sinänsä este olla onnellinen "taivaassa" tai siinä "tulevassa maassa", jossa vanhurskaat saavat elää ikuisesti Jeesuksen ja valittujen kanssa. Kun taivaassa elävän mieleen muistuvat ne omaiset ja läheiset, jotka kuolivat ikuisen kuoleman saamatta elää ikuisesti onnellisina Jumalan yhteydessä, niin se ei murehduta häntä kovin paljon sen onnen ja autuuden keskellä, joka häntä ympäröi.
Elämä taivaassa on niin ihanaa, että entiset eivät muistu usein mieleen eikä niitä ole tapana muistella. Menneen maailman kärsimykset, synnit ja pahuus ovat ainoastaan opettavia ja varoittavia muistoja siitä, mihin tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ja synti voivat johtaa, joten sen asian muistaminen auttaa elämään ikuisesti Jumalan tahdon mukaan niin että kukaan ei enää nouse kapinaan luojaansa vastaan.
Näin olen tätä asiaa uskiksena itselleni perustellut, mutta on mahdollista, että olen ollut väärässä. Ihan järkevä perustelu silti, mutta ei ehkä kovin todennäköinen selitys ollakseen totta. Vai mitä mieltä uskovaiset ovat? Ateistin mielipiteen jo tiedän, joten heiltä ei tarvitse tätä asiaa kysyä.
Raamatun mukaan Jumala ei sääli eikä tunne armoa, kun hän kostaa ihmisille heidän pahat tekonsa ja rankaisee heitä heidän syntiensä vuoksi. Jumalan armo ja rakkaus ulottuvat vain valittuihin ja jostakin syystä osa niistä valituista on kokenut niin voimakkaasti Jumalan lähestymisen elämäänsä, että he eivät ole voineet vastustaa Jumalan kutsua ja Jumalan puhuttua heille tai heidän nähtyään Herran enkelin tai ylösnousseen Jeesuksen kuka tahansa taitaisi pitää totena esitetyt väitteet ateistia lukuunottamatta?
Ei kuulosta kovin reilulta tuollainen ja on typerää uskoa sokeasti Jumalan lähettämän enkelin tai Jeesuksen ilmestyneen jollekin ihmiselle, kun sitä ei voida todistaa millään tavalla ja kyse on kuulopuheista. Jos joku sanoo Jumalan puhuneen hänelle, niin toki otan selvää hänen sanoistaan, voisivatko ne olla totta, ennen kuin suostun uskomaan niitä sanoja totuutena.
Kristityt ovat tässä asiassa aivopestyjä, kun luulevat Raamatun kirjoitusten sisältävän ehdottoman varmasti totuudellista Jumalan puhetta palvelijoidensa profeettojen, Jeesuksen ja apostolien kautta. Mikä sen todistaa? On parempi ottaa asioista selvää kuin antautua sokeasti pitämään totena muiden ihmisten todisteluja.
Kuinka se on hyvyyttä, että kärsii ja kyynelehtii?
Raamattuun uskomisella on rajoituksenaan se, että vaikka Raamattu on ilmoituksena täydellinen, niin silti se on sinänsä epätäydellinen kun suhteutaan Jumalaan.
No, taivaassa olijat eivät sitten mielestäsi murehdi helvetissä kituvia rakkaitaan, vaan iloitsevat heidän kärsimyksistään?
Kuis nii?
No ovatko taivaassa olijat vailla empatiaa?
Täällä maan päällä sellaisia sanotaan psykopaateiksi.
Onks empatia kärsimystä?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia
Wikin selityksen mukaan ilmeisesti on, ja näin minäkin sen tulkitsen.
Asia selvä
Viimeiseen tuomioon liittyy ongelmia, jotka kristityt ohittavat yleensä olkapäitään kohauttamalla ja toteamalla "Jumala tuomitsee oikein, joten pulinat pois". Samalla tavalla on perusteltu ikuisen piinahelvetin oppia. Koska Jumalan on opetettu olevan ehdottoman oikeamielinen ja oikeudenmukainen tuomari, niin loputonta kärsimystä on pidetty oikeamielisenä ja oikeudenmukaisena rangaistuksena lyhyen aikaa kestäneestä pahan tekemisestä ja epäuskosta.
Kristittyjä ei haittaa tässä asiassa se, että heidän oma oikeudentajunsa poikkeaa jyrkästi siitä, mikä on Jumalan oikeudentaju. No, on tietysti kristittyjä, jotka ovat käyttäneet tätä kuvaa Jumalasta ja helvetistä perusteena sille, että inkvisitio ja kidutus ja tappaminen ovat oikeutettuja tekoja Jumalan silmissä...
Ongelmia muodostavat myös ne tosiasiat, että toinen ihminen kuolee äitinsä kohtuun, toinen vauvana, toinen pienenä lapsena, toinen nuorukaisena, toinen aikuisena, toinen keski-ikäisenä ja toinen vanhuksena, mutta kaikki pitäisi pystyä tuomitsemaan oikein tekojen ja niiden keston sekä vakavuuden mukaan tasapuolisesti kohtelematta ketään puolueellisesti tai väärämielisesti. Melkoinen tehtävä, enkä usko edes Jumalan pystyvän siihen.
Sitten ovat puheet uskosta ja sen vaatimisesta ikuisen elämän saamiseksi. Kun uskolla tarkoitetaan pelkästään totena pitämistä, niin miksi tulisi pitää totena asioita, joita toisten ei tarvitse pitää totena ja se olisi pelastumisen ehto? Vanhan testamentin ajan ihmiset eivät uskoneet Jumalan herättäneen Jeesusta ylös kuolleista, koska Jeesus ei ollut vielä edes syntynyt eivätkä edes Jeesuksen opetuslapset ymmärtäneet kirjoituksia (ennustuksia) tästä asiasta ennen kuin Jeesus selitti ne heille kuolleista heräämisen jälkeen.
Niiden opetuslasten ei tarvinnut uskoa Jeesuksen heränneen kuolleista, jotka näkivät hänet ylösnousseena. Apostolit eivät uskoneet Jeesuksen heränneen kuolleista ennen kuin näkivät hänet ylösnousseena, mutta he pelastuivat silti ja olivat saaneet syntinsä anteeksi jo sitä ennen. Vanhan testamentin aikana eläneet ihmiset saivat syntinsä anteeksi pitämättä totena evankeliumia, koska Jeesus ei ollut vielä syntynyt, kuollut eikä herännyt kuolleista.
Raamatusta ja evankeliumista tietämättömät pakanatkin voivat saada syntinsä anteeksi "uskomatta" Jumalan sanaan ja evankeliumiin, joten miksi evankeliumin kuulleiden ja Raamatun tuntevien pitäisi uskoa kirjoituksiin voidakseen pelastua ikuiselta kuolemalta ja saadakseen elää ikuisesti?
Samaan kristittyjen joukkoon kuulut sinäkin, vaikka kuinka kuvittelisit olevasi jossakin ylempänä.
Nyt viimeisimmän näym perusteella ajattelisin siirtymän ajallisuudesta ikuisuuteen olevan jollakin tavalla aikalailla saumaton. Elämä jatkuu, nuoruus jatkuu ja kestää ja kestää. Jumalaa voi kohdata kasvun kautta koska Jumala antaa kasvun mutta kun kasvu pysähtyy, niin se ei ole elämää koska elämään liittyy jatkuva kasvu. Ikuisessa elämässä, jota uskovat elävät jo tässä ajassa, heitä ei sido tavanomaisesti käsitetty elinkaari vaan he ovat kuin abstrakteja olioita joiden muotokin voi muuttua yllättävillä tavoilla. Kyse ei ole noituudesta vaan siitä että ikuisena olentona ihmiseen sisältyy monet kasvot. Ehkä itsekin olen jo maallisesti kuollut ja elän nyt taivaassa. Enkä edes huomannu lopunaikoja. En tiedä missä kohdassa etenemme Jumalan suunnitelmassa. Eikä sillä ole niin suurta merkitystä. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Valintani olisi selvä, jos ikuinen elämä olisi totta. Saatanan grillijuhliin, ei minkäänlaista epäilystä.
No joo, kyllä minäkin kärsisin mieluummin loputonta tuskaa helvetissä kuin eläisin edes yhden päivän aktiivisen ateistin kanssa "taivaassa".
Minkälainen on aktiivinen ateisti? verrattuna esim. aktiiviseen uskovaan? Mieluuummin minä maadun maahan kun olen uskovan kanssa taivaassa? ikuinen elämä kuulostaa tylsältä ja aneemiselta.
Miltä tylsyys ja aneemisuus sitten niiku tuntuu susta?
Minusta ainakin taivaalta.
Niin mutta siis emotionaalisesti? Mitä tunteita herättää?
Siis kristinuskoisten taivas.
Mikä siinä niiku iljettää?
Poistot ovat mukavia, eteenkin kun Mark5-viestit poistetaan
Hyvä kysymys! Elämälle antaa merkityksen ja arvon juuri sen rajallisuus. Rajallisuus tekee jokaisesta hetkestä ainutlaatuisen. Ikuisessa elämässä jokainen hetki olisi oikeastaan merkityksetön. Aina tulee rajattomasti uusia. Jokainen kokemus on periaatteessa ylitettävissä kun aikaa on rajattomasti. Ja entäpä jos ei ole? Musiikin ystävä kuulee parhaan esityksen ikinä ja sitten hänelle sanotaan, että tämä nyt oli parasta mitä on. Voit hakea parempaa seuraavat kolmetoistamiljardia vuotta, mutta et tule parempaa kuulemaan. Taivaallista?
Ajatus taivaasta voisi houkuttaa esimerkiksi siksi, että saisi vaikka tavata jonkun suuren kuolleen filosofin tms (olettaen että ne kaikki ei ole helvetissä), mutta entäs kun on kuullut Spinozan jutut kuusikymmntätuhatta kertaa? Vieläkö kiinnostaa? Ja kiinnostaako Spinozaa enää selittää juttujaan kun jokunen sata miljoonaa on käynyt kysymässä.
Niinpä taivas voisi olla "taivas" vain jos sinne päässeistä tehtäisiin dementikkoja, jotka heräävät joka päivä uuteen päivään muistamatta mitään aiemmista "taivaspäivistä". Samalla pitäisi poistaa muistikuvat kaikista helvetin ikuisiin tuskiin joutuneista tutuista ja sukulaisista. Useimmat meistä ei kuitenkaan pidä ajatusta muistisairaudesta taivaallisena.
Sitä taas, että voi elää päivän kerrallaan tässä ja nyt ei tarvitse odottaa, vaan sen voi aloittaa jokainen meistä huomenna. Jos pysyy siihen asti hengissä.
Eiks sua sitte haittaa, että moni sun atomi jää tänne pyörimään ties kuinka pitkiksi ajoiksi? Eikö se oo sitten tylsää tms?
Yrittäisit edes.
pahin skenaario on, että taivaassa joutuisi taistelemaan muistisairaudesta ja kaiken lisäksi jonottamaan Spinozan pakeille . Ei, kaikki sairaudet riisutaan ja unity vallitsee
https://www.youtube.com/watch?v=22CbCFOQ4IU
Ai yrittäisin mitä?
"Niinpä taivas voisi olla "taivas" vain jos sinne päässeistä tehtäisiin dementikkoja, jotka heräävät joka päivä uuteen päivään muistamatta mitään aiemmista "taivaspäivistä". "
Muistelin lukeneeni Raamatun taivaskuvauksesta kohdan "ja aikaa ei enää ole". Pikaisella googlaamisella en löytänyt oikeaa kohtaa. Liekö muisti pätkinyt sanamuodon kohdalla. Opastakaa palstan Raamattua tuntevat uskikset.
Taivas voisi olla ikuinen auvo ja onni, jos taivaaseen päästessä aika pysähtyisi ja olisi loppumaton "nyt hetki"; hienoin tunne jota ikinä voisi kokea. Staattinen muuttumaton ikuisuus. Raamattu ei vaan kuvaa taivasta sellaisena.
Vaikka Raamattu kuvaisikin Taivaan sellaisena kuin mitä kirjoitat, niin mitä aihetta siihen kuvaukseen olisi luottaa siltikään?
Ei mitään aihetta. "Ikuinen nyt" selittäisi kuitenkin sen, ettei taivaaseen kyllästy.
Huolettaako sua kyllästyminen?
Päätelmäsi ovat virheelliset. Vaikka olisin kuullut parhaan mahdollisen musiikkiesityksen, niin tahtoisin kuulla sen yhä uudestaan, koska sen kuuleminen tuottaa minulle mielihyvää. Tahtoisin kuulla myös muita esityksiä, koska nekin tuottavat mielihyvää, vaikka eivät ihan yhtä paljon kuin se paras mahdollinen esitys. Miksi death metalia kuuntelevat ateistit yleensä kuuntelevat samoja kappaleita ja käyvät samojen yhtyeiden konserteissa, jos he saisivat yhdestä tai kymmenestä kuuntelukerrasta tarpeekseen?
Jos olet kokenut parhaan mahdollisen seksuaalisen kokemuksen, niin etkö tahdo kokea enempää niitä, vaikka seuraavat kokemukset eivät yltäisi samalle tasolle? Miksi harjoitat seksiä kerta toisensa jälkeen, vaikka osa kerroista ei tuota yhtä paljon nautintoa kuin se paras kokemasi kerta? Niin - kristittyjen taivaassa ei ole sukupuolielämää, mutta logiikan vuoksi otin tämän esille.
Ajatellaanpa sitä, että 100 metrin juoksija juoksee parhaan juoksunsa eikä voi ikinä enää rikkoa omaa ennätystään. Miksi hän juoksee yhä? Eikö hän jatka siihen asti, kun on vielä maailman tai kansakuntansa tai paikkakuntansa huipulla, parhaiden joukossa? Hän saa urheilusta ja kilpailusta nautintoa: kokee mielihyvää ja tahtoo etsiä rajojaan, yrittää parastaan kerta toisensa jälkeen. Ei hän kyllästy urheiluun sen vuoksi, että ei voi enää koskaan ylittää aiempaa ennätystään. Kilpailu on hänellä verissä ja uhreilu tuottaa hänelle nautintoa.
Kaikki eivät urheile tai harrasta liikuntaa kilpailumielessä tai voittaakseen. Osalle liikunta on miellyttävä kokemus ilman kilpailua. Osalle kilpailijoista on tärkeämpää osallistuminen ja oman parhaansa yrittäminen sen sijaan, että heidän täytyisi voittaa tai menestyä saadakseen tyydytystä urheilusta. Eivät he kyllästy urheiluun ainakaan ihan heti.
Miksi pitäisi pystyä aina vain parempaan, jotta voisi nauttia elämästä ja kokea onnea? Eikö tuollainen asenne lähentele jo ahneutta, kyltymättömyyttä? Tahtoo aina vain lisää ja enemmän: ei hyvä. Miksi ihminen ei voi tyytyä siihen hyvään, mitä hänellä on nyt ja nauttia siitä joka päivä niin kauan kuin elää? Miksi Microsoft kehittää ohjelmistojaan ja tekee niistä hankalampia käyttää, vaikka entiset ovat helppokäyttöisiä ja riittävän hyviä? Joillekin meistä vanhemmista käyttäjistä ne vanhat ovat riittävän hyviä, emmekä tahtoisi opetella käyttämään uusia.
Me olemme tyytyväisiä niihin vanhoihin ja hyväksi havaittuihin ohjelmiin. Niiden avulla saadaan tehtävät tehdyksi emmekä me muuta tarvitsisi. Olemme tyytyväisiä ja onnellisia niihin sen sijaan, että ohjelmia pitäisi aina vain parantaa ja kehittää. Onko väärin olla tyytyväinen siihen, mitä on, ja mikä toimii ja mikä tuottaa mielihyvää ja nauntinto? Miksi pitäisi aina pyrkiä parempaan ja miksi ei voi olla onnellinen sen kanssa, mitä on tällä hetkellä - nyt?
Kun tällaisia ajatuksia sovelletaan ikuiseen elämään ja ymmärretään kaikkien siellä elävien ajattelevan toisten parasta eikä vain omaa parastaan ja kaikki ovat epäitsekkäistä ja tekevät asioita yhteisen hyvän eteen, niin eikö sellaisessa ympäristössä ja yhteisössä voisi olla onnellinen jatkuvasti, elämänsä joka päivä vaikka loputtomiin? Vaikka en varauksetta usko mihinkään ikuiseen elämään, niin pidän teoriassa mahdollisena onnellisuutta ja viihtymistä sellaisessa "maailmassa", jossa ei ole mitään pahuutta eikä mitään kärsimystä, tuskaa, murhetta, kirousta tai kuolemaa ole olemassa.
On kieltämättä vaikea ajatella itseään ikuisessa elämässä, koska en osaa elää tätä elämää ilman syntiä ja pahoja tekoja. Rikon usein "Jumalaa" vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein niin kuin luterilaisessa teologiassa uskotaan ihmisten tekevän. Se onkin niitä harvoja hyviä asioita siinä teologiassa, sillä se on mielestäni lähellä totuutta siitä, millaisia uskovaisetkin ihmiset ovat - ainakin ihan tavalliset uskoaan tunnustavat kristityt.
Muista ihmisistä en tiedä mitä heistä pitäisi ajatella: tarkoitan sellaisia, jotka luulevat, että eivät tee pahaa niin kuin ateistit tai menestysteologit. Ulkopuolisen silmin he rypevät synnissä ja tekevät paljon pahaa, mutta minkä sille mahtaa, että he ovat sokeita omille synneilleen eivätkä niitä tunnista - eivät tunne omaa pahuuttaan?
Niin, kyllähän ikuiseen elämään liittyy monia ongelmakohtia kun sitä teoreettisesti pohditaan, mutta mitä järkeä siinäkään on? Jos mitään ikuista elämää ei ole olemassa, niin so what? Jos se on olemassa, niin eiköhän se sitten aikanaan selviä, millaista se on oleva. Ja jos se olisi elämää paikassa, jossa on edes yksi ateisti, niin toki se muuttuisi helvetiksi ajan saatossa... sellaista en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni, joten lienee ateistin onni, että saa kuolla ikuisen kuoleman eikä tarvitse tietää sen jälkeen mistään mitään - vai olisko ateisti onnellinen paikassa, jossa olisi pelkästään ateisteja eikä kukaan heistä koskaan kuolisi? Uskon, että ei olisi onnellinen.
Islamin uskossa saisi kuitenkin köyriä seitsemää neitsyttä tuonpuoleisessa.
Onko pakko jos ei taho?
Ei, on kai siellä homovaihtoehtokin.
Jos ei taho sitäkään?
Sitten on mature enkeli vaihtoehto, se on pakollista jos on nuo edelliset hylännyt.
Entä jos kieltäytyy siitäkin?
Ei voi, mature enkeli antaa sinulle tyrmäystippoja ja ottaa väkisin sen mikä sille kuuluu.
Miks sit jotkut haluu siellä sinne tuonpuoleiseen jos siin uskotaan tolleen?
Ne valitsevat 7 neitsyttä
Kuinka ne voi suostua sellaseen että on niiden naisten kaa?
"Minkälaiseksi kuvittelisit sen paljon puhutun ikuisen elämäsi muodostuvan ?"
Raamatun mukaan ikuinen elämä on vanhurskaille.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
Ja vanhurskaudesta kertoo tämä:
"Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:7-10
Maailma, jossa on vain oikeamielisiä ihmisiä, jotka rakastavat toisia, muodostuu todennäköisesti äärettömän paljon mukavammaksi kuin rakkaudeton maailma, jossa ihmiset ovat enimmäkseen täynnä pahuutta. Itse ainakin eläisin mielelläni oikeamielisten seurassa, mutta toisaalta, voi olla, etten itse ole sopiva siihen seuraan.
Onko lahkossasi muita oikeamielisiä?
Ikuisesta elämästä haaveilevat ovat tyhjäpäitä ajattelukyvyttömiä tolloja, jotka eivät ymmärrä käsitettä ikuinen.
Menneisyyshän kestää ikuisesti kyl
Aloitajan otsikoinnista tuli mieleemi, että buddhalaisuus on sillä lailla hupaisa oppitraditio, jos olen oikein käsittänyt, että kun saavuttaa nirvāṇan niin pääsee lopultakin eroon tästä iankaikkisesta elämisestä.