Jos olet teini-iässä, ahdistus on normaaliakin. Olen itse sairastanut ko. sairautta teini-iästä, olin päällepäin puhelias mutta todellisuudessa ujo ja arka. Ahdistuneisuus nosti päätään myöhemmällä iällä; tuli kahvikuppineuroosi työpaikalla johon hain apua. Sain beetasalpaajaa joka ei pahemmin tepsinyt. Ajattelin nuorella iällä että lääkkeet auttavat. Hain uudelleen apua kun välttämiskäyttäytyminen (en pystynyt juomaan kahvia tai syömään muiden läsnäollessa) oli jo hallitsemassa elämääni. Sain taas lääkkeitä mutta tällä kertaa rauhoittavia.
Ne olivat minulle ..turmio. Otin yli-annostuksen kun ajattelin että nitä enemmän, sen parempi. Siitä nyt 4 vuotta ja olen 47 vuotias. Ja sanon..ei ikinä enää. Ahdistuksen kanssa joten kuten jo sinut, nautin pienistä asioista elämässä. Käyn työssä jota rakastan. Siellä ei tarvitse juoda kahvia jne. jos ei halua.
Kerron tarinani niille nuorille (14-18 v.) jotka tänne kirjoittavat ahdistuneena. Teini-ikä on se a joka aiheuttaa helposti näitä oireita mutta kun se rupeaa menemmään jo välttämiseen (niinkuin minulla kouluaikoina esim) tiettyjä tilanteita, hakekaa apua.
Ne olivat minulle ..turmio. Otin yli-annostuksen kun ajattelin että nitä enemmän, sen parempi. Siitä nyt 4 vuotta ja olen 47 vuotias. Ja sanon..ei ikinä enää. Ahdistuksen kanssa joten kuten jo sinut, nautin pienistä asioista elämässä. Käyn työssä jota rakastan. Siellä ei tarvitse juoda kahvia jne. jos ei halua.
Kerron tarinani niille nuorille (14-18 v.) jotka tänne kirjoittavat ahdistuneena. Teini-ikä on se a joka aiheuttaa helposti näitä oireita mutta kun se rupeaa menemmään jo välttämiseen (niinkuin minulla kouluaikoina esim) tiettyjä tilanteita, hakekaa apua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.