Suomen jazz kenttä = köyhä/tylsä/ylikoulutettu

Olen tuskastunut tähän Suomen köyhään ja tylsään sekä ylikoulutettuun jazz kenttään, joka keskittyy valtaosasti pääkaupunkiseudulle ja Sibelius-Anemian jazz-osaston ympärille.

Mikään akateeminen laitos ei voi kouluttaa minkään muotoista lahjakkuutta, koska se täytyy olla jo valmiiksi pohjalla. Joten tämän akateemisen köyhyyden seurauksena Sibelius-Anemian jazz-osasto suoltaa maistereita työttömien kortistoon. He oppivat tiluttamisen jalon taidon, mutta taas siinä ohessa unohtui se kaikista olennainen eli omalla sielulla soittaminen.

Tuolta Sibelius-Anemian jazz-osastolta on viimeisen vuosikymmenten aikana valmistunut miltei vain pieni kourallinen näitä jotka osaavat soittaa tuolla aidolla sydämellä sekä olivat jo täysiä virtuooseja käytännössä nuorena.

Jos nyt kuitenkin mennään tähän itse asiaan, että tämä jazz ei ole koskaan ollut mikään akateeminen koulukunta johon vain maisterin tai tohtorin sekä kandin kouluttautunut voi yltää/päästä.

Vaikka on niitä myös amatöörijazzareita, jotka käyvät joskus jossain kuppiloissa soittamassa jazzia. Vaikka eivät saisi edes saksofoniaan koskaan oikeaan vireeseen.

Mutta sitten taas tämä akateemisen jazz kentän suuri sisäinen kilpailu ja kateusilmapiiri. Se on suorastaan naurettavaa ja surkuhupaisaa nähdä kun köyhät jazz-opiskelijat kilpailevat siitä, että kenen vasta perustettu tekotaide jazz-orkesteri saa jonkun jazzliiton kiertuetuen, jonka summalla ei edes kata konserttien majoituskuluja.

Tämä Suomi en edelleen tämän jazz-kulttuurin takapajula ja syystäkös tätä koko skeneä ei täällä varsinkaan nämä Perussuomalaiset juntti-kulttuuriministerit osaa arvostaa. Tästähän Iiro Rantala totesi muutama vuosi sitten, että haluaisi lakkauttaa Perussuomalaiset :)

Kaikki luova säveltaide on sellainen osa-alue, että siihen ei voi kukaan toinen opettaa jos tästä aidosta luovuudesta puhutaan. Niin toivoisin, että Sibelius-Anemian jazz-osaston opettajat alkaisivat jo vihdoin ymmärtää tämän, ettei niitä opiskelijoita voi pakottaa aina kuuntelemaan vain näitä tiettyjä jazz-levyjä ja sitten opettaa vihaamaan mm. latinomusaa jne. Sillä tällainen musiikinopetusmetodi on jo puhdasta fasismia parhaimmillaan.

Turha tästä avautumisesta on silti vetää kenenkään hernettä sinne nenään. Koska minä laitoin tämän viestin eteenpäin vain herättääkseni teitä Suomen jazzareita. Sillä kyllä tästä maasta löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta ja joku täältä voi vielä jazzillakin ponnistaa maailmalle. Mutta sellainen vaatii aina niitä todellisia uhrauksia, jossa joutuu lopulta omistamaan koko elämänsä tuolle jutulle. Vaikka siltikään tällainen akateeminen standardijazz-spedeily ei täytä tämän tunnusmerkkejä. Koska tuosta akateemisesta ylikoulutetusta jazzista puuttuu se aidon elävän musiikin intohimo.
Ilmoita


Elämys tapahtuu aina kuulijan päässä, myös soittajalla. Soittaja saattaa hyvinkin olla fiiliksissä, vaikka ei saakaan kuulijaa syttymään. Yhtenä päivänä ei iske, mutta toisena sitäkin lujemmin.
Ilmoita
Nykyjazzarit ei lähde yhdellekään keikalle ilman apurahaa ja kiertuetukia, intohimo puuttuu. Näsäviisaita paskiaisia.
Ilmoita
Monet vähänkään nuoremmat jazzmuusikot ovat jämähtäneet soittamaan 60-luvun alun mainstreamia. Tämäntyylisellä musiikilla on jonkinlaista kaupallista vetoa, mutta taiteellinen kunnianhimo puuttuu täysin.

Verratkaa siihen, miten monipuolista nykyjazzia tehdään muissa pohjoismaissa ja Virossa. Näitä yhtyeitä ei juuri Suomessa kuule. Maamme ykkösjazzfestivaaliin haalitaan kärkiesiintyjiksi artisteja, jotka ovat mahdollisimman kaukana jazzista kuten Alanis Morissette.
Ilmoita
Sibelius-Anemian Jazzosasto ei ole yllättänyt sadollaan edelleenkään :)
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Suomen jazz kenttä = köyhä/tylsä/ylikoulutettu

Olen tuskastunut tähän Suomen köyhään ja tylsään sekä ylikoulutettuun jazz kenttään, joka keskittyy valtaosasti pääkaupunkiseudulle ja Sibelius-Anemian jazz-osaston ympärille.

Mikään akateeminen laitos ei voi kouluttaa minkään muotoista lahjakkuutta, koska se täytyy olla jo valmiiksi pohjalla. Joten tämän akateemisen köyhyyden seurauksena Sibelius-Anemian jazz-osasto suoltaa maistereita työttömien kortistoon. He oppivat tiluttamisen jalon taidon, mutta taas siinä ohessa unohtui se kaikista olennainen eli omalla sielulla soittaminen.

Tuolta Sibelius-Anemian jazz-osastolta on viimeisen vuosikymmenten aikana valmistunut miltei vain pieni kourallinen näitä jotka osaavat soittaa tuolla aidolla sydämellä sekä olivat jo täysiä virtuooseja käytännössä nuorena.

Jos nyt kuitenkin mennään tähän itse asiaan, että tämä jazz ei ole koskaan ollut mikään akateeminen koulukunta johon vain maisterin tai tohtorin sekä kandin kouluttautunut voi yltää/päästä.

Vaikka on niitä myös amatöörijazzareita, jotka käyvät joskus jossain kuppiloissa soittamassa jazzia. Vaikka eivät saisi edes saksofoniaan koskaan oikeaan vireeseen.

Mutta sitten taas tämä akateemisen jazz kentän suuri sisäinen kilpailu ja kateusilmapiiri. Se on suorastaan naurettavaa ja surkuhupaisaa nähdä kun köyhät jazz-opiskelijat kilpailevat siitä, että kenen vasta perustettu tekotaide jazz-orkesteri saa jonkun jazzliiton kiertuetuen, jonka summalla ei edes kata konserttien majoituskuluja.

Tämä Suomi en edelleen tämän jazz-kulttuurin takapajula ja syystäkös tätä koko skeneä ei täällä varsinkaan nämä Perussuomalaiset juntti-kulttuuriministerit osaa arvostaa. Tästähän Iiro Rantala totesi muutama vuosi sitten, että haluaisi lakkauttaa Perussuomalaiset :)

Kaikki luova säveltaide on sellainen osa-alue, että siihen ei voi kukaan toinen opettaa jos tästä aidosta luovuudesta puhutaan. Niin toivoisin, että Sibelius-Anemian jazz-osaston opettajat alkaisivat jo vihdoin ymmärtää tämän, ettei niitä opiskelijoita voi pakottaa aina kuuntelemaan vain näitä tiettyjä jazz-levyjä ja sitten opettaa vihaamaan mm. latinomusaa jne. Sillä tällainen musiikinopetusmetodi on jo puhdasta fasismia parhaimmillaan.

Turha tästä avautumisesta on silti vetää kenenkään hernettä sinne nenään. Koska minä laitoin tämän viestin eteenpäin vain herättääkseni teitä Suomen jazzareita. Sillä kyllä tästä maasta löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta ja joku täältä voi vielä jazzillakin ponnistaa maailmalle. Mutta sellainen vaatii aina niitä todellisia uhrauksia, jossa joutuu lopulta omistamaan koko elämänsä tuolle jutulle. Vaikka siltikään tällainen akateeminen standardijazz-spedeily ei täytä tämän tunnusmerkkejä. Koska tuosta akateemisesta ylikoulutetusta jazzista puuttuu se aidon elävän musiikin intohimo.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta