Suomen jazz kenttä = köyhä/tylsä/ylikoulutettu

Elämys tapahtuu aina kuulijan päässä, myös soittajalla. Soittaja saattaa hyvinkin olla fiiliksissä, vaikka ei saakaan kuulijaa syttymään. Yhtenä päivänä ei iske, mutta toisena sitäkin lujemmin.

Nykyjazzarit ei lähde yhdellekään keikalle ilman apurahaa ja kiertuetukia, intohimo puuttuu. Näsäviisaita paskiaisia.

Monet vähänkään nuoremmat jazzmuusikot ovat jämähtäneet soittamaan 60-luvun alun mainstreamia. Tämäntyylisellä musiikilla on jonkinlaista kaupallista vetoa, mutta taiteellinen kunnianhimo puuttuu täysin.

Verratkaa siihen, miten monipuolista nykyjazzia tehdään muissa pohjoismaissa ja Virossa. Näitä yhtyeitä ei juuri Suomessa kuule. Maamme ykkösjazzfestivaaliin haalitaan kärkiesiintyjiksi artisteja, jotka ovat mahdollisimman kaukana jazzista kuten Alanis Morissette.

Sibelius-Anemian Jazzosasto ei ole yllättänyt sadollaan edelleenkään :)

Mutta kauas siinä vielä menee, että tämä jazzin Jouko Turkka siirtyy eläkkeelle ?

Toivottavasti sinne ei nouse hänen jälkeen samanlainen laitosjazzari tilalle nujertamaan henkisesti näitä Sibelius-anemian jazz opiskelijoita.

Voisi koko paikan kohta muuttaa suomalaisen jazzin kidutuksen laitokseksi.

Olenko ainut ihminen Suomessa joka ei tykkää yhtään jazzista?

Mikä kumma siinä on kun kaikki muut tykkäävät niin kauheasti, ja minä en vain tykkää?

Tietääkö joku tällä palstalla jonkun joka ei myöskään tykkää jazzista?

Kertokaa!

Miksi Jazz-levyt saavat arvosteluissa 4 - 5 tähteä. Onko ne tosiaan niin hyviä, vai ovatko kriitikot ``Vauhtisokeita.``

Sibiksen Jazz-koulutus samaa luovuuuden murhaava paskaa kuin säveltäjäkoulutuskin. Omahyväistä itsekehua syntyy, mutta ei ensimmäistäkään vetävää piisiä. Akatemia on oikeasti musiikin mädätyskeskus Suomessa. Akatemialla on jäljellä vain yksi tehtävä: Tuhota lahjakuudet ja hävittää ne totaalisesti Suomesta.

Kaikki musiikin alueet ovat kangistuneet kaavoihinsa. Toisaalta kaikki musiikki taipuu jatsiksi, jopa yksioikoinen Beatles, kun joku innostuu särkemään raja-aitoja.:)

Nykyään jazzmuusikot liian koulutettuja. Liika musiikillinen koulutus nimenomaan tappaa jazzin, koska jazzissa kysymys improvisoinnista ja soittamisen riemusta. samoin liika koulutus tappaa esim. rockin, bluesin ja countryn. Ja musiikkikouluissa ei opeteta tunnetta, joka soittamisessa ja laulamisessa se kaiken a ja o.

Muistaakseni Frank Sinatralle sanottiin joskus ellen väärin muista), että ei haittaa jos ei ole kaupungin kaunein ääni, jos vain osaa tulkita tunteelta, mutta jos tunne puuttuu, niin kauneinkaan ääni ei voi sitä korvata. Myös irlantilainen kitaristi Rory Gallgher muistaakseni joskus sanoi, että niin kauan ei haittaa se, jos soittaa jotkut sävelet hieman väärin, kun tunne on mukana. Rory lauloi ja soitti aina tunteella ja ihan aina ei mennyt täysin putkeen, mutta se ei haittaa, koska tunne välittyy silti ja soittamisen ja laulamisen ilo ja se, että musiikki on intohimo.

Monet muusikot nykyään liian teknisiä.

Kaisa Kulmala trio-Tribute on tosi hyvä kotimainen jazzlevy. Mulla on se. Hyvin usein palaan siihen, Kaunista ja löytyy myös koukeroitakin jonku verran.

Sinne Sibelius-Akatemiaan pitäisi perustaa sellainen uusi sivujazzlinja, kuin Fuusiojazz-osasto.

Sitten ne tekotaide jazzin soittajat eivät enää sinne pääsisi sisään, kun ei enää taidot riittäisi.

Miksi tähän maahan korkeakoulutetaan jazzmuusikoita? Apurahahakemuksia osaavat tehdä paremmin kuin mitään muuta. Luulevat olevansa suuriakin taiteilijoita soittaessaan tai laulaessaan stankkuja paikallisen kuppilan terassilla. Naurettavaa paskaa! Suurin osa niistä yhteiskunnan kouluttamista ”taiteilijoista” tekee pimeää työtä keikkailemalla ja antamalla soittotunteja! Olisi oiva verotarkastajan kohde tämä ylväs ammattiryhmä.