Onko diagnoosisi oikea?

(tykkää)

Mielisairauden myytti on kehitetty valtion sosiaalikontrollin tarpeisiin, eli poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, ei lääketieteellisen ymmärryksen edistämiseen. Historia lähtee 1600-luvun Englannista. Jos sinua kiinnostaa psykiatrian historia, paras teos ylivoimaisesti on Thomas Szaszin Coercion as Cure: The Critical History of Psychiatry, ellet jo ole lukenutkin,

Mielisairaus-leiman tarkoitus on mahdollistaa näennäisesti vapaassa yhteiskunnassa ihmisoikeuksien kiertäminen lääketieteelliseksi hoidoksi naamioituneena. Ilman mielisairas-statusta henkilöä ei voida vangita ilman, että hän on rikkonut lakia. Psykiatria riisuu ei-toivotut kansalaiset oikeuksistaan ja mahdollistaen heidän kontrolloimisen ja/tai rankaisemisensa auttamiseksi naamioituna. Kun toiminta on verhottu auttamiseksi, saa yhteiskunta pitää yllä illuusiota vapaasta oikeusvaltiosta.

Psykiatriassa äänestetään mikä on psykiatrinen sairaus ja mikä ei. Äänestäminen on poliittinen metodi. Täten voidaan todeta, että APA (American Psychiatric Association) on poliittinen lobbausjärjestö ihan siinä missä Suomen ja kaikkien muidenkin maiden vastaavat liitot. Psykiatria on osa valtion lakijärjestelmää. Tämä on helppo huomata katsomalla länsimaisia oikeudenkäyntejä, jossa selvitetään henkilön "mielenterveyden tila", missä ei tieteellisestä näkökulmasta ole mitään järkeä. Tästä aiheesta suosittelen Thomas Szaszin kirjaa Law, Liberty, and Psychiatry. Erinomainen kirja, jos haluaa ymmärtää uutisissa jatkuvasti olevaa oikeussalipelleilyä. Psykiatria korvasi kirkon, tai uskonnon yleensä, sosiaalikontrollin instituutiona länsimaissa, kun uskonnon vapaus alkoi vuosisatoja sitten nousta suosioon. Sielusta tuli mieli ja sielun sairaudesta mielensairaus. Psykiatria kuitenkin yhä, tietenkin, esittää tiedettä pitääkseen todellisen luonteensa piilossa.

Me ihmiset pidämme itseämme aina viisaampana kuin edeltäviä sukupolvia, mutta totuus on, että uskomme yhtä älyttömiin juttuihin kuin esi-isämme. Esi-isämme uskoivat noitiin ja huumoraalisiin epätasapainoihin. Meidän aikakautena uskomme mielisairaisiin ja kemiallisiin epätasapainoihin.

Hyvä, että kysyt, koska liian moni ei vaivaudu asiaa miettimään, tai kysymään, eivätkä siten ymmärrä asiaa jatkossakaan. Vastaan sinulle mielelläni, mutta vain omasta puolestani. Toisin sanoen, allekirjoitan vain sen minkä itse kirjoitan. Muut vastatkoon sinulle mitä vastaavatkaan.

Mielisairauden myytti, The Myth of Mental Illness, mikä on myös aikaisemmin viitatun psykiatrian emeritus professori Thomas Szaszin ensimmäinen kuuluisuuteen noussut teos, klassikko, viittaa siihen, että (lääke)tieteellisesti katsoen sellaisia sairauksia kuin mielisairaudet ei ole eikä voi olla olemassa, sillä mieli on ihmisen keksimä abstrakti konsepti, kuten sielu (soul) tai henki (spirit). Vain materia, kuten sydän, maksa, aivot, haima et cetera, voi sairastua kirjaimellisesti.

Se, että mielisairauksia ei ole olemassa sairauksia vaan termi viittaa kielikuvaan (vertaa: Suomen talous on sairas), ei tarkoita, etteivätkö ihmiset olisi esimerkiksi surullisia, tai onnellisia, tai hätääntyneitä, tai ahdistuneita ja niin edelleen. Kysymyksessä vaan ei ole mitään lääketieteellistä vaan masentuneisuus ja suru, ilo ja onni ovat osa ihmisyyttä (human condition, kuten englanniksi sanotaan). Mielisairaus on siis (korkeintaan) kielikuvallisesti sairaus, ei kirjaimellisesti sairaus. Samalla tavalla merikissa on kielikuvallinen kissa, ei kirjaimellisesti kissa. Valtio-psykiatria on vedättänyt ihmisiä kuvittelemaan, omia intressejään ajaakseen, että "mielisairaus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus", mutta tämä väite on tieteellisesti epätosi.

Hyvä nyrkkisääntö muistaa on, että kaikki mielisairaudet ovat pseudosairauksia. Jos "se" on mielisairaus, se ei ole oikea sairaus. Huomaa, että mielisairaus on eri asia kuin aivosairaus! Nämä kaksi sotketaan usein toisiinsa. Esimerkki usein auttaa kuulijaa tai lukijaa ymmärtämään eron paremmin. Esimerkkinä aivosairaudesta mainittakoon vaikka ALS, jota äskettäin kuollut fyysikko Stephen Hawking sairasti. Toisena tuttuna esimerkkinä on Alzheimerin tauti, josta useimmilla ihmisillä on ehkäpä parempi käsitys. Esimerkkeinä mielisairauksista mainittakoon homoseksuaalisuus, halu paeta länteen, erimielisyys virkavallan kanssa, uhkapelaaminen tai vaikkapa rasismi. Toisin sanoen mielisairaus viittaa ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteisiin ja niiden yhdistelmiin, ei fysiologiseen poikkeavuuteen ihmiskropassa, kuten oikeat sairaudet.

Harva ymmärtää mihin mielisairaus todellisuudessa viittaa. Kansaa on ukotettu kuvittelemaan, että mielisairauksissa kehossa on jokin vika. Usein kuulee vian sanottavan olevan aivoissa, mutta tällöin kyseessä olisi aivosairaus, ei mielisairaus. Mielisairauksia ei luokitella aivosairauksiksi ICD:ssäkään, mikä jo sinänsä paljastaa tarkkaavaiselle havaitsijalle paljon.

Psykiatrian promoamilla virheuskomuksilla on erittäin mittavat yhteiskunnalliset seuraamukset. Vapauden, oikeuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta seuraamukset ovat tuhoisat. Psykiatria käytännössä mitätöi oikeusvaltioperiaatteen sekoittamalla oikeudenkäynteihin pseudotieteellisiä lausuntoja, joita myöskään tuomari ei anna haastaa. Tilanne on vastaava kuin entisaikaa, kun kirkko tuli sotkemaan oikeudenkäyntejä väittämällä yhtä sun toista uskonnollista humpuukia todisteena, ja jota tuomari ei silloinkaan antanut haastaa.

Tässä lyhyt esittely mielisairauden myytistä. Toivottavasti avasi sinulle edes vähäsen. Kysy lisää, jos haluat tietää enemmän. Parhaiten opit, kun luet ammattilaisen Thomas Szaszin kirjoituksia. Niitä pääsee lukemaan osaa ilmaiseksi sivustolla szasz com. Häneltä löytyy myös yli 30 teosta aiheesta, joita suosittelen kaikille, jotka haluavat oppia maailmasta jotain varsin mullistavaa, mitä koulussa eikä lääkärin tai psykiatrian vastaanotolla voi kuvitellakaan kuulevansa.

"Oikeita mielisairauksia kuten skitsofrenia on olemassa, mutta uskoisin että se on loppujen lopuksi aika harvalla, samaten muutkin ihan oikeat mielen sairaudet"

Thomas Szazh piti skitsofreniaa psykiatrian pyhänä symbolina juuri siksi, että ihmisillä kuten sinulla on vankkumaton usko sen olemassaoloon. Se on tavallaan toteemi, jonka avulla palvotaan suurta psykiatriaa. Todellisuudessa skitsofrenia on hyvin epämääräinen termi käytökselle, jota pidetään sosiaalisten normien vastaisena. Skitsofrenian kriteerit ovat hyvin häilyvät, jopa häilyvämmät kuin esimerkiksi ns. masennuksen. Oireita on lukuisia, ja ne ovat usein toisilleen vastakkaisia. Ihmiset voivat olla kiihtyneitä, lannistuneita, tahdottomia, harhaisia, puhua epäselvästi, omata kummallisia psykiatrin mielestä täysin mahdottomia uskomuksia, kärsiä aistiharhoista jne. Kaiken lisäksi kaikki nämä "oireet" ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja esiintyä eri aikaan, ja riippua siitä, miten kommunikaatio onnistuu potilaan ja psykiatrin välillä. Ihmiset, joilla on sama diagnoosi, voi olla täysin erilainen oirekuva. Ainoa yhdistävä asia on, että psykiatrit pitävät potilasta kummallisena ja poikkeavana. Jopa itse skitsofrenian kehittäjä Eugen Bleuer kirjoitti, että pelkkä tulkinnanvaraisten oireiden listaaminen ei tee ilmiöstä sairautta: "Sellaiset termit, kuten akuutti paranoia, akuutti hallisusinaatio, mielisairaus, kuten myös mania ja melankolia, eivät ole riittäviä määritelmiä sairauksille...eivät vain nimet vaan käsitteet kokonaisuudessaan ovat keinotekoisesti tuotettuja tämän tai tuon havainnoitsijan näkökulmasta riippuen siitä, mitä oiretta hän pitää huomionarvoisena...oire, oli se sitten fyysinen tai psyykkinen, ei ole koskaan sairaus, ei myöskään oireyhtymä" (Bleuer 1911). Koska hän ajatteli, että oireyhtymä ei ole sairaus, hän toivoikin löytävänsä oireiden takaa biologisia selittäjiä. Hän kuitenkin totesi, että "Skitsofrenian patologia ei anna meille mitään indikaatiota siitä, mistä etsiä selityksiä tälle sairaudelle. Syihin liittyvä tutkimus on ajanut meidät karille." (Bleuer 1911). Sekä Bleuer että Kraepelin kuvasivat potilaiden sairaudenkuvaa pääosin hyvin moralisoivasta näkökulmasta -potilaiden sairaudelle oli ominaista tietty moraalinen säädyttömyys, joka johti mm. kirkossa tupakointiin, seksuaaliseen estottomuuteen, laiskotteluun jne. Myös auktoriteetin vastustaminen nähtiin mieluusti sairauden oireena, ei reaktiona vapaudenriistoon ja nöyryytykseen. Geneettistä periytyvyyttä he perustelivat sillä, että sukulaisissa oli paljon kaikenlaisia perverssejä ja rikollisia, tai että heillä oli epämielyttäviä luonteenpiireitä, kuten epäluuloisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys.

Bleuer ei uskonut sedatiivien lääkinnälliseen tehoon, vaan piti niitä sosiaalisen kontrollin välineinä, toisin kuin nykyajan psykiatrit, jotka leikkivät hoitavansa jotain epätasapainoa aivoissa: "Potilaat eivät pysy kylvyssä, vaan pyrkivät jatkuvasti pois suorittaen niskan katkaisevia voimisteluliikkeitä. Seuraavaksi yritämme hiljentää potilaat sedatiiveilla Nyoschinella, Sulphonalilla, Trionalilla ja Veronalilla, jotta he pysyisivät muutaman tunnin kylvyssä". Mitäköhän sinä tekisit, jos sinut lukittaisiin laitokseen eroon perheestäsi ja sinut pakotettaisiin ottamaan vastaan kidutukseen rinnastettavia "hoitomuotoja"? Psykiatri, joka kuvittelee hoitavansa nöyryyttämällä ja pahoinpitelemällä ei ymmärrä, että ihminen raivostuu, hämmentyy ja menettää lopulta järkensä tuolllaisessa hoidossa, vaan pitää niitä jonkin mystisen sairauden oireina myöntäen kuitenkin, että tämän oletetun sairauden takana ei ole tunnettua patofysiologiaa olettaen kuitenkin, että sellainen on. Yli sata vuotta on kulunut, eikä skitsofrenia-konstruktio edelleenkään ole validi lääketieteellinen sairaus, vaan kasa oireita, joilla ei välttämättä ole edes mitään tekemistä keskenään. Se kuitenkin toimii tehokkaana toteemina psykiatrialle, koska ihmisten mieliin on niin vahvasti iskostettu kuvitelma, että kyseessä todella on oikea sairaus eikä metafora, joka syntyi eugenistien fantasioiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Epäsopivaan käytökseen ja poikkeavuuteen istutetaan käsite ruumiillisesta anomaliasta ja saastuneisuudesta implikoiden, että ne ovat lähes sama asia. Tämän vuoksi metaforat ovat erittäin voimakas ajattelua ohjaava väline - pelkkä ajatus voi tässä yhteiskunnassa todella olla sairas, koska lääketieteellä on niin hallitseva asema ihmisten maailmankuvassa, jossa tyypillistä on juuri poikkeavuuden ja fyysisten sairauksien voimakas samaistaminen keskenään. Sillä Szasz tarkoitti, kun hän puhui metaforista -ennen kirkko valisti syntisiä, nyt psykiatria valistaa sairaita. Skitsofreniaa vahvempaa sairausmetaforaa psykiatrialla ei olekaan, mikä näkyy myös ihmisten ajattelussa.

Skitsofreniassa aivokammiot ovat suurentuneet, mikä asia on todettavissa esimerkiksi TT- kuvauksella tai magneettikuvauksella. Aivoissa on nähtävissä ihan oikeita muutoksia.

Huumekokeilut monesti jättävät ihmisen samanlaiseen olotilaan kuin on skitsofrenia.

Jos skitsofrenian pystyisi toteamaan edellä mainituin menetelmin miksei näitä menetelmiä käytetä skitsofrenian diagnosoinissa.

aaasaaderdddf kirjoitti:

Skitsofreniassa aivokammiot ovat suurentuneet, mikä asia on todettavissa esimerkiksi TT- kuvauksella tai magneettikuvauksella. Aivoissa on nähtävissä ihan oikeita muutoksia.

Huumekokeilut monesti jättävät ihmisen samanlaiseen olotilaan kuin on skitsofrenia.

Ei pidä paikkaansa. Mitään fysiologista poikkeavuutta oletetuilla, oletettua skitsofrenia-sairautta "sairastavilla" ei ole.

Huomaa, että, jos väitteesi pitäisi paikkaansa, että suurentuneet aivokammiot olisivat oletetun skitsofrenia-sairauden aiheuttamia, kyseessä olisi aivosairaus, ei mielisairaus, ja skitsofrenia löytyisi ICD-tautiluokituksessa samasta ryhmästä kuin esimerkiksi Alzheimerin tauti, eli neurologista sairauksista. Näin ei kuitenkaan ole, koska tiede maailmassa pätee faktat, ei hyvä markkinointi, kuten kansan keskuudessa ja lehtien palstoilla.

Oletetuilla, oletettua skitsofreniaan "sairastavilla" suurentuneet aivokammiot ovat neuroleptikäytön seurausta, joiden tiedetään surkastavan aivoja. Neuroleptit ovat huumausaineita, joten analogiasi muihin huumeisiin on pätevä.

Sinua on ukotettu psykiatrian toimesta mistä oletkaan moisesta lukenut tai kuullut.

Kaikki "mielisairaudet" myös bipolaari ovat vain häiriöitä joille ei ole mitään elimellistä syytä.Mieli ei ole elin joten mieli ei myöskään voi sairastua.En myöskään kannata kenenkään lääkitsemistä/huumaamista vain koska ympäristö kärsii.Jos ympäristö kärsii on ympäristö se joka lääkitystä tarvitsee.