Mihin katosit elämäni rakkaus? Höperö, vitsikäs, intohimoinen mieheni? Mihin katosi välittäminen ja läheisyys, tiivis yhteytemme? Mihin katosi hyvät onnelliset iltamme ja ahkera, leikkisä viestittelymme, mihin katosi puheyhteytemme? Mihin katosi kiihko ja seksuaalisuus? Minä en muuttunut, mutta sinä muutuit. Päästit jonkun tai jonkin väliimme, vaikkei siihen kenelläkään tai millään pitänyt olla mitään asiaa tai pääsyä. Minä ikävöin sinua!
Miestäni_ikävöin
Suruvaimosi
14740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ekä se olin minä, joka tulin väliinne... Miehesi etsi seikkailua ja minä olin sopiva uhri. Vaikka juttu on loppu niin kaikki me suremme...
Minusta hänellä oli ihan oma ikäkriisi, hän halusi kovasti huomiota ja jännitystä. Meidän elämämme kietoutuivat sopivastu yhteen, oli liian helppoa tapailla.
Olen pahoillani! Tarkoitus ei ollut satuttaa ketään..
Eipä ollut Mimmusta kyse tässä tapauksessa.
Ehkä hän palaa elämääsi kun saa oman järjestykseen;)
; D.https://www.youtube.com/watch?v=g8sGC-9u114
Sä mikään vaimo ole.
Todellakin olen. Sinä olet lapsellinen provo.
Lnainen? meneekö naiselle?
aikoihin ole kokenut enää sellaista yhteyttä joka joskus oli. Puheyhteyttä ei ole kuitenkaan ollut ainakaan tietoisesti. En sano että kukaan olisi muuttunut mutta ainakin kypsynyt tilanteeseen. Ei voi varmaksi sanoa oliko toiselta puolelta jotain varmistelua ja ennalta määräämistä liian ja jännitys ja seikkailu vaihe jäi välistä. Nykyisin sitä koittaa elää takaisin niitä menetettyjä vuosia jota tuhlautui tänne.
Mitä tapahtui? Huomasin, että sinä et ole ollutkaan kiinnostunut minusta. Kohtelet minua, kuin vierasta.. En jaksa aina olla yrittävä osapuoli, kun ei sinua minun sanani ole koskaan jäänyt edes mieleen.
Hei uskon et miehesi palaa, takaisin luoksesi jonne kuuluukin!
Olen "joku nainen" ja puolellasi, vaikka en tunne sinua yhtään.
Ehkä miehesi käytös, johtuu vääristyneistä mielikuvista ja jonkin sortin hullaantumisesta.
En tule väliinne, eikä mulla ole tarvetta päästää häntä lähelleni.
Olen enemmän arvoinen, vaikka kukaan ei uskoisikaan tätä.
Sinulle tulen sanomaan heippa, koska välitän juuri sinun hyvinvoinnistasi.
Miestäsi en hyvästele, mitään syytä en tähän nää mä!
Jessus mitä p...skaa. Suruvaimo voi kysyä aivan itte omalta mieheltä tollaset asiat. Vain joku hullu ulkopuolinen tehtailee tämmöisiä aloituksia. Ja näitähän täällä riittää. Ikävä...rakas, petit minua...
M-mies J-mies, K-nainen. Juokaa kaljaa siellä vähän enemmän, niin edes sammusitte. Kaikkein pahinta, että täällä on 60-kymppiset ukotkin luomassa itselle viihdettä, kun elämässä ei ole mitään muuta kuin se kulahtanut oma vaimo.
Minne kertomuksestasi jäi se kulahtanut 60-kymppinen aviomies?
Ovatko itselleen hakemassa viihdettä ne vanhemmat kunnon naisetkin?
Kun tätä palstaa on lukenut puoli vuotta, niin seuraavat huomiot tehty:
1. Jonkun /joidenkin suhde kehittynyt ja kasvanut.
2. Avoimesti viestitetty molempiin suuntiin.
3. Nykyinen viestittää välillä exänä ikävä-palstalle ja hämmentää soppaa, tämän paljastaa kirjoitustapa. Onko tarkoitus tehdä mustasukkaiseksi vai mitä?!!
Sellaista se suhde on. Sillä on alkunsa ja loppunsa. Suhteet kulkee tietyn elämänkaaren.
Olkaa onnellisia se aika kun se kestää, arvostamaa sitä aikaa. Se on väliaikaista ja sille tulee myös loppunsa. Kun se loppu tulee. Olkaa rohkeita. Älkää pelätäkö myöntää sitä, tehdä päätöksiä, elää se suru, opetella taas elämään yksin ja lopulta rakastua uudelleen