Tulin isäksi sattuman kautta noin kuusi vuotta sitten ja ensimmäisen vuoden jälkeen jäin yh-isäksi. Tilanteeni oli hyvin hankala, enkä pitänyt entisiin ystäviini yhteyttä. Ystävät eivät myöskään juuri käyneet kylässä tuona aikana. Olen nyt ollut viimeiset neljä vuotta rakastavassa ja vakaassa parisuhteessa ja vaimoni on paras ystäväni, mutta tunnen silti itseni usein yksinäiseksi. Koen, että vaimoni ohella minulla ei juurikaan ole ketään kenelle puhua. Minulla on paljon kavereita harrastusten kautta, mutta ei ketään, ketä näkisin harrastusten ulkopuolella.
Mietinkin usein, että miksi tunnen itseni yksinäiseksi? Mikä on teillä auttanut?
Mietinkin usein, että miksi tunnen itseni yksinäiseksi? Mikä on teillä auttanut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jo olet tullut nuorena isäksi!
Et, jukoliste, ole ollut juuri 12v vanhempi!
Hyvä että sinulla on rakastav ja hyvä vaimo ja oma lapsi!
Sehän on paljon se!
Loppujen lopuksi ei monella muulakaan ole sen enempää kaveteita.
Ehkä voisitte yhdessä keksiä lisää kaveriperheitä?
Kutsukaa naapurit kylään joskus ja menkää yhdessä jonnekin, kyllä niitä uusia tuttavuuksia löytyy!
Onnea teille koko perheelle!
Samat setit täällä. Yksin ollut koko kesän. Perheen lisäksi ei ketään. Vanhat kaverit asuu kaukana, ja ainoa lapsuudenystäväkään ei ole kerennyt pariin vuoteen käymään. Soitellaan kyllä pari kertaa vuodessa... Nyt asia on loppukesästä omalla kohdallani kärjistynyt siten, että olen huomannut tavallisten sosiaalisten tilanteiden olevan entistä vaikeampia. Esim. töissä ei huvita puhua kenenkään kanssa, unohtelen sanoja puhuessani. Väsyttää. Ei huvita enää edes harrastaa asioita joita olen ennenkin tehnyt yksin. Olen myös huomannut että jotenkin säteilen tällaista yksinäisyyttä ulospäin, jos duuniin tulee uusi ihminen käymään hän esittelee itsensä mulle viimeiseksi josko ollenkaan. Minua ei pyydetä mihinkään. Edes Facessa ei ole kaveripyyntöjä tullut varmaan kahteen vuoteen keneltäkään.