Onko kukaan onnistunut kääntämään ajatuksiaan pois ikävistä, toistuvista ajatuksista? Luin kirjan "Kerrasta poikki", mutta se ei ehken ole ihan juuri minun kohdallani se oikea.
Ajatuksiini takertuu herkästi kuoleman ja sairauden pelko, kun tv:stä tai lehdessä kerrotaan syöpäsairauksista tai parantumattomista taudeista, jään helposti pelkojeni koukkuun. Pelkään niin itseni kuin läheisteni puolesta. Sitten mielessäni rukoilen, että mitään pahaa ei sattuisi. Tämä ajatus saattaa pyöriä useita kertoja päivässä päässäni.
Olen kovin allapäin muutoinkin, en tiedä vaikuttavatko hormonitasapainon mahdolliset muutokset jotenkin olooni, sillä valillä taas mielialani on virkeämpi ja parempi. Olen 40v. ja takana on todella vaikea ja raskas vuosi niin fyysistesti kuin henkisestikin. Se varmasti painaa myös päälle. Olen jutellut lääkärin kanssa ja kokeilimme lääkkeitäkin parisen kuukautta mutta ne eivät minulle sopineet, enkä niitä halua syödäkään. Tämä taitaa olla sellaista ahdistuksen ja masennuksen rajamaastossa oloa, josta jotenkin toivoisin voivani riuhtaista itseni valoisammalle puolelle. Saamatonkin hieman olen, sillä esim. tuossa kirjassa mainittuja harjoituksia en ole tehnyt. Kertokaa onko teillä jotain hyviä kokemuksia siitä kuinka saa itsenäs syvältä ylöspäin.
Ajatuksiini takertuu herkästi kuoleman ja sairauden pelko, kun tv:stä tai lehdessä kerrotaan syöpäsairauksista tai parantumattomista taudeista, jään helposti pelkojeni koukkuun. Pelkään niin itseni kuin läheisteni puolesta. Sitten mielessäni rukoilen, että mitään pahaa ei sattuisi. Tämä ajatus saattaa pyöriä useita kertoja päivässä päässäni.
Olen kovin allapäin muutoinkin, en tiedä vaikuttavatko hormonitasapainon mahdolliset muutokset jotenkin olooni, sillä valillä taas mielialani on virkeämpi ja parempi. Olen 40v. ja takana on todella vaikea ja raskas vuosi niin fyysistesti kuin henkisestikin. Se varmasti painaa myös päälle. Olen jutellut lääkärin kanssa ja kokeilimme lääkkeitäkin parisen kuukautta mutta ne eivät minulle sopineet, enkä niitä halua syödäkään. Tämä taitaa olla sellaista ahdistuksen ja masennuksen rajamaastossa oloa, josta jotenkin toivoisin voivani riuhtaista itseni valoisammalle puolelle. Saamatonkin hieman olen, sillä esim. tuossa kirjassa mainittuja harjoituksia en ole tehnyt. Kertokaa onko teillä jotain hyviä kokemuksia siitä kuinka saa itsenäs syvältä ylöspäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä sinä olet jonkinlaisessa kriisissä ja se puskee sinusta ulos erilaisina pelkotiloina, epävarmuutena ja negatiivisuutena. Ei siinä mitään kummallista ole, kaikki me kriisejä joskus läpikäydään, ainakin jollakin tasolla elämässämme. Kuka mistäkin syystä.
Esim. elämän rajallisuus ja se tosiasia, ettei ihminen kykene kontrolloimaan kaikkea elämässään, vaikka niin haluaisikin, astuu joskus jokaisen eteen uhittelemaan.
Myös elämänmuutokset saattavat laukaista pelkotiloja. Varsinkin lopulliset muutokset (läheisen kuolema, avioero, terveyden menettäminen tms) panevat ihmismielenkin lujille ja syntyneet ajatukset ja tunteet pitäisi käsitellä jotenkin, purkaa ulos ja sitten pikkuhiljaa vaan hyväksyä faktat. Kuulostaa yksinkertaiselta näin kirjoitettuna, mutta eihän se sitä aina todellakaan ole.
Pyri juttelemaan peloistasi ym. jollekin läheiselle, tutulle tai ammattilaiselle. Joskus omat voimat eivät tahdo riittää kaikkien koettelemusten yli pääsemiseen vaan tarvitaan ulkopuolistakin apua, tukea ja ymmärrystä. Toisten kanssa asioista keskusteleminen auttaa myös saamaan uuden suunnan omille junnaaville ajatuksille.
Vois pystyä auttamaan. Sekin sanois, että jos
annetut ohjeet ei jaksa kiinnostaa itseä, miksi
asiasi muita kiinnostaisi