Minusta oli ihanaa hänen kanssaan juuri se, kun sain olla täysin oma itseni. Ja tunsin oloni hyväksytyksi, juuri sellaisena kuin olen.
Myös hän vaikutti siltä, että on seurassani oma itsensä ja ehkä se on suuri syy sille, miksi ihastuin häneen niin vahvasti. Kaikki vaikutti jotenkin niin ihanan rennolta, tietyllä tavalla helpolta ja vapaalta.
Vaikka itse paljon jännitin ja ujostelin hänen seurassaan, niin siitä huolimatta minulla oli todella hyvä olla.
Toisaalta taas olen hyvin epävarma. Kaikki se, mitä olen aikaisemmin joutunut kokemaan. Pelottaa, että mitä jos taas käy niin. En ole pystynyt kertomaan hänelle niistä asioista, en vielä ja ehkä mahdollisuutta ei enää edes tule. Tuntuu, että minä tahtomattani yritän laittaa esteitä meidän tiellemme, ettei tästä edes tulisi mitään, kun en uskalla päästää ketään oikeasti lähelleni.
Tämä tunne saa minut niin sekaisin. Toisaalta en uskalla päästää häntä lähelleni, mutta toisaalta hän on juuri se, jonka kanssa kaikki on tuntunut alusta asti niin hyvältä ja helpolta. Miksi en vain antaisi meille mahdollisuutta. Nauttisin siitä yhteisestä ajasta mitä meillä olisi ja katsoisi ihan rauhassa mitä siitä tulee.
Ymmärrän myös sen, että meillä on niin eri elämäntilanteet ja ilmeisesti myös tulevaisuuden haaveet, että ei meistä ehkä voisi tulla mitään. Mutta miksi minä en vain voisi nauttia kerrankin, kun olen löytänyt ihmisen, jonka lähellä on niin hyvä olla.
Myös hän vaikutti siltä, että on seurassani oma itsensä ja ehkä se on suuri syy sille, miksi ihastuin häneen niin vahvasti. Kaikki vaikutti jotenkin niin ihanan rennolta, tietyllä tavalla helpolta ja vapaalta.
Vaikka itse paljon jännitin ja ujostelin hänen seurassaan, niin siitä huolimatta minulla oli todella hyvä olla.
Toisaalta taas olen hyvin epävarma. Kaikki se, mitä olen aikaisemmin joutunut kokemaan. Pelottaa, että mitä jos taas käy niin. En ole pystynyt kertomaan hänelle niistä asioista, en vielä ja ehkä mahdollisuutta ei enää edes tule. Tuntuu, että minä tahtomattani yritän laittaa esteitä meidän tiellemme, ettei tästä edes tulisi mitään, kun en uskalla päästää ketään oikeasti lähelleni.
Tämä tunne saa minut niin sekaisin. Toisaalta en uskalla päästää häntä lähelleni, mutta toisaalta hän on juuri se, jonka kanssa kaikki on tuntunut alusta asti niin hyvältä ja helpolta. Miksi en vain antaisi meille mahdollisuutta. Nauttisin siitä yhteisestä ajasta mitä meillä olisi ja katsoisi ihan rauhassa mitä siitä tulee.
Ymmärrän myös sen, että meillä on niin eri elämäntilanteet ja ilmeisesti myös tulevaisuuden haaveet, että ei meistä ehkä voisi tulla mitään. Mutta miksi minä en vain voisi nauttia kerrankin, kun olen löytänyt ihmisen, jonka lähellä on niin hyvä olla.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Joskus on asioita joita on vaikea edes hyväksyä ajatuksina päässään, tuntematta syvää ahdistusta ja häpeää
Vain luotettavalle niistä avautuu ja niin kannataakin muuten sitä saattaa lukea ne täältä jonkun ” hyvänä läpänä” tosikolle joka ei osaa nauraa elämänsä pahimmille haavoilleen
Minun on vaikea puhua raiskauksesta ja kaikesta häpeästä ja henkisestä väkivallasta mitä sen aikana koin.
Vaikeaa monestakin syystä. Ahdistus ja häpeä mitä koen edes ajatellessani sitä on vaikeaa kestää. Ja hän on mustasukkainen ja ei tunnu oikein pystyvän kuulemaan mitään toisiin liittyvää vaikka se koskisi häntäkin
Raiskatut kantaa mielikuvia joissa heidät häväistään seksuaalisesti sanoin ja teoin ja se voi vaikuttaa vuosienkin päästä jonka takia siitä pitäisi puhua ääneen
Kirjoittaisitpa minulle...
En ole aloittaja mutta kirjoittelin joskus kirjeitä. Hänelle, jota vieläkin rakastan.
Olin täynnä tunteita, haaveita, halua, uskoa, toivo ja rakkautta.
En pysty enää, mutta se ei tarkoita, ettenkö yhä olisi tulvillani..
Kunhan vain vastasin.
Keneltä toivoisit kirjettä? :)
Itsekin vähän sitoutumiskammoinen (ei voi loukkaantua jos ei päästä ketään lähelle), enkä todellakaan ole etsinyt mitään parisuhdetta tai tiettyä ihmistä, joten kanssa vähän säikähtänyt omia tunteitani erästä ihmistä kohtaan. Miten voi olla haavoittunut ennen kuin edes tuntee kunnolla? Mutta joo, samalla tavalla kanssa että jotenkin tuntenut itsensä vapautuneemmaksi siinä seurassa, vaikka oikeasti varmaan ollut varmaan aika jähmettyneenä. Suurin osa puheesta on mennyt ihan ohi kun on ollut jotenkin hypnotisoitunut (liiankin) pitkistä katsekontakteista, harmi vaan että taisin myöntää tunteet itselleni liian myöhään.
Onnea sulle aloittaja, kannattaa sitä kokeilla vaikka päivä kerrallaan koska niinhän ne väittää, että sellaista tunnetta ei välttämättä saa uudelleen vaikka uskaltaisi katsoa jokaista vastaantulevaa ihmistä silmiin. Ja aika moni ei tosiaan uskalla katsoa silmiin, eli ei tule koskaan todennäköisemmin kokemaan sitä aitoa tunnetta kuin olisit tuntenut ihmisen entisessä elämässäsi.
Me myös katsoimme toisiamme paljon silmiin. Välillä tuli itselle sellainen tunne, että tuijotan vain, enkä saa katsettani irti niistä ihanista silmistä.
Mutta minä olen tainnut pilata jo mahdollisuuteni hänen kanssaan...
Millä tavalla pilata? Kertomasi sopii varmaan monen lukijan tilanteeseen, ml. itseni. Voitko sanoa jonkun sopivan tunnisteen, esim. nimen alkukirjaimen tai muun, niin ei tarvitse turhia toiveita elätellä? :)
Kyllä täällä taitaa olla täysin turhaa yrittää tunnistella toisiamme.
Pilasin kaiken hätiköimällä ja olemalla tyhmä. Nyt en voi enää mitään, vain odottaa. Tai voisinhan minä ottaa puhelimen käteen ja kirjoittaa hänelle viestin. Pyytää anteeksi ja kertoa, että haluaisin edelleen nähdä häntä. En vain uskalla. Odotan, että hän rohkeampana ottaisi yhteyttä, mutta tiedän, että tämä odotus on täysin turhaa. Kun vain jostain saisi rohkeutta, ottaa päähän olla minä.
Tällainen minä vain olen. Turha haaveilija, joka kirjoittelee tunteitaan jopa tänne palstalle, mutta rohkeus ei riitä toimimaan oikeasti.
Kerää nyt se rohkeutesi ja laita viestiä. Perjantaina kun sattuu olemaan niin voit syyttää paria viinilasillista jos reaktio on ihmettelevä.
Kaikki osuisi kyllä aika hyvin omaan tilanteeseeni, mutta varmaan myös monen muunkin. Onko tuo kaipaamasi henkilö onnitellut sinua lähiaikoina jollain tavalla jostain tietystä syystä?
Ei ole minua onniteltu.
Pitäisi kyllä oikeasti ottaa muutama, että uskaltaisi viestiä laittaa. Ehkä hän ei enää edes halua minulta mitään viestiä ja tekisin itsestäni entistä tyhmemmän, vain roikkumalla turhaan.
Kysyn vielä, että olisiko ollut mitään syytä onnittelulle?
Ei ole ollut syytä onnitella.
Minä olen saanut vain sellaisia pieniä "kirjelappusia" joskus.
Jotain, vastaavaa olen ajatellutkin. Eikä sua siitä voi syyttää, kokemukset muokkaavat meitä.
Kenelle oli tämä?
Voisin kirjoittaa lähes samoja asioita kuin aloittaja, mutta sillä erotuksella, että meillä ei välttämättä ole hänen kanssaan erilaiset haaveet, ja minusta meistä voisi hyvinkin tulla vaikka mitä kaikkea. :)
Päästät lähelle kun olet siihen valmis. Ymmärrän sen.
En itse haaveile lähelle pääsystä. Kaveruus olisi parempi vaihtoehto.
Kun noin tunnet niin päästä lähelle, anna mahdollisuus ja katsotaan rauhassa mitä tulee, jos on tullakseen. Ei se helppoa ole, muttei mahdotontakaan. Olen alusta asti hyväksynyt sut tuollaisena. Näin sanoisin, jos olisit hän ketä ajattelen.
Minä tunsin samalla tavalla erään naisen kanssa. Jotenkin tuntui helpolta heti alusta asti, eikä tarvinnut esittää mitään muuta kuin mitä itse olen. Ihastuin häneen aika pian ja se varmaan näkyi minusta. Hänen kanssaan oli kiva viettää niitä hetkiä joita yhdessä olimme. Jollain tavalla hän oli varautuneen oloinen koko ajan ja mietin, että mistähän mahtaa olla kysymys.
Itsekin olen kokenut kovia elämässäni ja minulla on nykyisin todella kova kynnys lähestyä ketään. Tein kuitenkin jotain sellaista mitä en ole rohjennut tekemään kenellekään aikaisemmin ja kerroin suoraan, että pidän hänestä. Kerroin, että minusta olisi mukava tuntea häntä enemmän. Hän varmaan jotenkin pelästyi tuota ja nuo kivat hetket muuttuivat kylmyydeksi ainakin minun näkökulmastani.
Nyt tiemme ovat eronneet, mutta ne ajatukset hänestä eivät ole muuttuneet. Toivoisin niin, että hän ajattelisi tilanteestamme tuolla tavalla niin kuin sinäkin ap. Vaikka elämäntilanteemme ovat erilaisia olisin itse valmis mihin tahansa mihin elämä vie. En ainakaan haluaisi hukata tällaista mahdollisuutta.
Lähetin hänelle vielä vähän aikaa sitten kortin. En tiedä mitä ajatuksia se mahtoi hänessä herättää. Toivon, että kuitenkin positiivisia sillä tavalla, että en ole häntä unohtanut.
Minä en ole saanut korttia (tai kirjettä), joten taitaa taas olla joku toinen kyseessä. Parasta unohtaa kun ei IRL mitään...
Vielä on toivoa. Sinun pitää vain kertoa kaikki asiat mitä sydämessäsi on. Toinen osapuoli kyllä kuuntelee ja ymmärtää sinua ehkä tämän jälkeen paljon paremmin. Kohta voi olla liian myöhäistä! Toimi vielä kun tunteita on.
Olet rakastunut jo toiseen
Tuollaisen kirjeen kun sais
Niin, kukapa ei tuommosta kirjettä haluais tunteidensa kohteelta.
Jos hän pyytäisi minulta, kirjoittaisin. Mutta hän on hiljaa vain.
Kunhan vastasin.
N. Pari vuotta sitten ihastuin kuvailemasi kaltaiseen ujoon ja arkaan naiseen. Myöhemmin taisin rakastua. Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Mutta aina kun pyrin lähemmäksi otit askeleen taaksepäin. Yhtä kertaa kadun, koska taisin olla liian päällekäyvä. Olen pahoillani siitä.
Nyt emme ole juurikaan olleet tekemisissä (2-3krt/vuodessa)ja asumme vielä kaukana toisistamme. Vaikka haluaisin kovasti olla ja viettää aikaa kanssasi, tuntuu vain siltä että sinulla on aina kiire pois luotani. Enkä tiedä, pystynkö olemaan vain kaverisi.
En ole kuitenkaan katkera, vaikka aluksi sinusta eroaminen kirpaisi todella ja siksi en halunnut olla missään tekemisissä. Toivon, että tulet tapaamaan miehen, joka rakastaa sinua 100 lasissa ja hyväksyy sinut tuollaisena aitona kultakimpaleena mikä olet. Kovan kuoresi alta löytyy ihana ja suurisydäminen nainen. Sinulla on syviä arpia, mutta eheydyt niistä, uskon siihen vakaasti. Olet rakas nyt ja aina.
Vale sontaa taas jauhetaan
Montako ketjua raukka yhdisteli että sai veisteltyä tämän kasaan palstalaisille?
On ne katkerat hulluja
Kirjoita sinä puolestani yl osastoon. Sisareni poika ei oikeasti halua tukea tai rahoja vanhemmiltaan. Vaikka asunnon, ei takuija.
Me emme oikeesti olla tav . Se ylläätt. Jos antaa lahjan. .
Sairas ihminen on homoutta,huumeita ajamassa koululaisille.nyt vasta tajuan että
Hyvin sairaista ihmisistä on kysymys.saa kulkea vapaana kun hoitorahat ei riitä.
Mulla on aivan samanlainen tilanne, mutta tunne oli vain niin vahva, että sai jotain kysytyksi. Koskaan en oo näin tuntenut ketään tuntematonta kohtaan, enkä oikeastaan uskonut että niin tulisi tapahtumaan ainakaan pitkään aikaan. Pelottaa kiintyä johonkin liikaa ja menettää se kaikki ollaan molemmat aika ujoja toistemme seurassa. Yliherkkiä luulisin molempien olevan. Ja jos olisit hän niin sun takias oisin valmis muutoksiin. Mitähän tää on...? Tunnuit niin sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni ja tukisimme.toisiamme, vaikka uskon että pärjäisimme hyvin yksinkin. Mut sä et vaan lähe mun mielestä. Oot se oikee I can feel it. Oot ihana ja vaikutat niin lojaalilta. Outohan tää koko tilanne on mutta haluun uskoo että me vielä päädytään yhteen jonain päivänä.